Tänään lähdin innolla Messukeskukseen, olihan siellä Helsinki Horse Fair käynnissä. Heti ensimmäisenä kaappasin uuden Horzen kuvaston, kaikkea ihanaa osastolta löytyi muutenkin. Huomasin hyvinkin pian hypisteleväni satulahuopia, riimuja ja suitsia, kaikkea löytyi jokaiselle pollelle. Vielä en tosin lompakkoani ottanut esille, Mörrillä kun on jo kaikkea.
Sitten hoksasin alpakkaosaston ja ihastelin kerrassaan pehmeitä neuleita, hattuja ja pehmoleluja. Voi kun ihania! Anopille ostinkin sieltä synttärilahjan ja näin oli lompakko korkattu...
Seuraavana olikin Hippolytin edustaja, jonka kanssa juttelin pitkään eri rehuista. Mulla on iso pötikkä Hippolytin kivennäisiä Mörrille ja niistä se on tykännytkin. Nyt sain vielä paksun esitteen mukaan ja pistipä esittelijä vielä neljä näytepakkaustakin rehuista mukaan! Mörrille tuliaisia!
Karsinoissa oli eri rotujen edustajia ja appaloosa oli poikkeuksellisen utelias ja nautti jopa seitsemän yhtäaikaisen ihmisen rapsutuksista. Rento polle! Issikkakin oli omassa karsinassaan ja mutusteli kaikessa rauhassa heinäannostaan. Sitä ei ihailijat hetkauttaneet, olihan hänellä ruokaa nenän alla! Sitten löytyi miniatyyrihevoset, voi herttinen kuinka piskuisia ne olivat! Ja niiden näyttelyssä käytettävät riimut olivat kyllä niin hellyttäviä! Ei olisi mahtunut meidän Tirriäiselle edes päivän vanhana... Viereisessä isossa karsinassa sen sijaan oli clydesdalen polle, jonka säkäkorkeus oli varmaan sen 180cm. Huh! Miten voi olla kokoeroa hevosilla! Ja sen järkäleen kavion koko, apu-va! Jokin siellä hallissa kolahti ja jättiläinen nosti jo etukavioita maasta. Onneksi se ei sen kummemmin panikoinut, kunhan hätkähti. Sai sitten rauhoituttuaan porkkanaa!
Huomasin HevosMaailma-lehden ständin ja hetken kuluttua olin jo tarttunut messutarjoukseen ja tilannut lehden ja saanut kaksi lehteä mukaan ja vielä "Turvallisesti maastossa"-kirjan tilaajalahjaksi. Mulla oli se jo ennestään, mutta sille löytyy kyllä uusi omistaja!
No sitten lipsahdin tilaamaan myös "Tunne Hevonen"-lehden, se kun on mun mieleen pehmeillä arvoillaan. Ja sain taas kaksi lehteä mukaan parin sipsipussin kera. Kassi alkoi jo painaa, mainoksia ja lehtiä oli kerääntynyt urakalla.
Ja jos ei ne riittänyt, niin oli myös liityttävä SHKL:n riveihin. Olenhan nyt hevosenomistaja minäkin! Ja sieltä sai myös kaksi lehteä mukaan ja arvontaankin tuli osallistuttua. SHKL julkaisee 6 kertaa vuodessa lehden, eli lukemista riittää tälle vuodelle! ;-)
Yhdestä liikkeestä löysin sopivan raspin Mörrin kavioita varten, maksoi 20 euroa. Sillä voin sitten raspata kavioita, jos siltä tuntuu. Vuolija sitä suositteli vuolujen välillä, jos tulee jotain teräviä kohtia tai muuta. Ajattelin että se edullisempi versio riittää, katotaan sitten parempi kun taidot karttuu. Vai pitäiskö asia olla juuri toiste päin? Hmm...
Mua jäi harmittamaan, ettei SuMaRalla ollut ständiä siellä. Sieltä olisi voinut löytyä vaikka mitä kivaa. Mä haluaisin Mörrille matkaratsastussuitset, kun niissä niin näppärästi saa kuolaimet lukoilla irti suitsista. Suitset toimivat sitten riimuna ja ne ovat tosi kevyet. Tuskin niitä olisi SuMaRan osastolta kuitenkaan saanut, mutta olisin voinut hieman kysellä. Tampereella on huhtikuussa heppamessut, täytyy katsoa jos sinne pääsisi utelemaan!
Kyllä mä olin poikki kun ulos pääsin, aivan naatti ja väsynyt. Jalat olivat hyytelöä. Mä olen vasta eilen ollut sairasloman jälkeen ensimmäistä päivää töissä, mullahan oli aivokalvontulehdus. Sen takia tämä kirjoittaminenkin on hieman ollut jäissä, kun en ole hevosen selkään päässyt pitkään aikaan. Ihana Annika kävi syöttämässä kivennäisiä ja sennu-rehua Mörrille porkkanoiden kera tuossa yksi päivä, josta me Mörrin kanssa ilahduimme molemmat.
Viime viikolla pääsin edes katsomaan ratsuani, joka näytti voivan vallan paksusti. Sillä oli pedikyyripäivä, kaikki hevoset saivat vuolijan jakamattoman huomion! Mörri käyttäytyi tahdikkaasti aina siihen asti kunnes siirsin sen sivuun vuolupaikalta. Sitten hänelle piti antaa ruokavati, mutta se vei hieman aikaa. Olin varautunut puurolla, porkkanoilla ja leivillä Mörrin ruokintaan, mutta kun ruoka ei tullut heti, sitä piti kuopimalla pyytää. Siinä sitten sahasin vadin kanssa edestakas, koska yritän opettaa sen pois moisesta tavasta. Joka kerta kun jalka kuoputti, peräännyin vadin kanssa. Kun jalka oli maassa, tulin lähemmäksi. En ole ihan varma huomasiko se mitä tapahtui, mutta vastedes ruokaa ei kuopijalle tipu. Sai se vatinsa viimein ja lurpsutteli röhkien puuronsa sisuksiinsa. Juttelin vuolijan kanssa ja hän suositteli raspin ostoa, että saisin tosiaan niitä kavioita raspattua jos tarvetta tulee. Ihan hyvä olisi opetella edes ne alkeet varmuuden vuoksi.
Ensi viikolla pääsen jo kävelylenkeille Mörrimanin kanssa, ihan vain kaikessa rauhassa. Mun jalat ovat sairiksen jäljiltä huonossa kunnossa, ei sillä että noi polvet muutenkaan priimaa olisivat. Ortopedillekin on tilattu aika... Mutta tällaista tällä kertaa, oli kuitenkin kiva voimistaa jalkoja heppamessuilla iloisten kanssahevostelijoiden joukossa! Ja tietenkin osallistuin kaikkiin arvontoihinkin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti