Mielenkiintoista, toteaa Mörri

Oli kaunis ilma ja mukava lähteä tallille. Olimme sopineet reissun Faxin ja Minnan kanssa juuri siihen aikaan kun muut pollet olivat tulossa kahden tunnin vaellukselta. Lähdin hakemaan Mörriä tarhasta ja näin vain Faxin syömässä heinää. Missä olivat muut heposet? Sitten huomasin Mörrin, se seisoskeli pihaton liepeillä toiveikkaan näköisenä. Vai niin, olisikohan siellä myös Gusse-putte ja Prinsessa? Tassuttelin tallin taakse ja siellähän ne olivat, jos nyt vaikka hekin saisivat jotain murusia. Tervehdin Gussea ja Prinsessaa ja otin sitten Mörriäisen kiinni. Siinä vaiheessa huomasin, että Faxi oli seurannut mua ja seisoskeli uteliaana. Kun lähdin taluttamaan Mörriä pihatosta pois ja kohti porttia, Faxi seurasi meitä perässä. Poika olisi halunnut tulla mukaan ja ihan heti!

Sain laitettua Mörrin tolppaan kiinni ja hain harjan. Siinä olikin sitten hommaa! Harja oli heti tukossa ja selkä näytti siltä ettei siihen olisi koskettu ollenkaan. Karvaa lähti sellaisina tukkoina että niillä voisi vuorata kokonaisen kalustesarjan! Harjaaminen olisi ollut kertakaikkisen loputon homma, joten jossain vaiheessa vain siirryin putsailemaan kavioita...

Varustin kiltin ratsuni lampaankarvalla ja ratsastusvyöllä ja laitoin suitset päähän. Sitten kipusin jakkaralta selkään ja annoin namin palkinnoksi. Faxikin oli valmiina lähtöön, joten suuntasimme tarhan reunaa pyörätielle. Lähdimme kohti Veikkaustietä ja ratsastuspolkua ja paikoin menimme todella varovasti liukkaan tien takia. Toisissa paikoissa taas pääsimme loistavasti tölttiä/ravia ja mulla reidet tekivät töitä. Jalustimiin en kuitenkaan kovin nojaillut, joten jalkojen piti pitää mut selässä.

Ratsastuspolulla polku vaikutti aika hyvältä, itseasiassa erinomaiselta. Suopätkän menimme kokonaisuudessaan ravilla Faxin köpötellessä töltillä. Sen pätkän jälkeen jalat alkoivat ilmoitella itsestään, väsy iski reisiin. Sain lepuuttaa jalkojani käyntiosuudella ainakin siihen asti kun tulimme ekaan laukkamäkeen. Faxi meni pienellä sievällä laukalla mäkeä ylös ja me Mörrin kanssa töpötimme ravia. Jatkoimme suoraan kohti hautuumaata ja siellä kokeilimme sitten laukkaa. Faxi lähti ensin töltillä ja Mörri ravilla, tosin muutama tölttiaskelkin Mörriltä tuli. Sitten Faxi vaihtoi laukalle, Mörri kiihdytti vielä hetken ravilla ja päätti sitten viimein ottaa myös sievän, rauhallisen ja tasaisen laukan. Mua hieman jännitti kun en ole koskaan aiemmin mennyt laukkaa Mörrillä ilman satulaa, mutta olisihan mun pitänyt luottaa ihanaan ratsuuni. Tasaisesti menimme kohti ylämäkeä ja meno oli rentoa rauhallista. Aah, olipa ihanaa!

Päätimme tehdä oikopolku-retken ja siirryimme metsän siimekseen polulle. Jyrkän ylämäen jälkeen tulin alas satulasta, koska edessä oli se kamalan jyrkkä alamäki. Viimeeksihän Mörri otti sen juosten, mutta silloin mulla oli satula. Tuntui turvallisemmalta tulla alas ihan omilla (jäykillä) jaloilla. Hyvin men pääsimme vaikean kohdan, mutta siten tulikin tenkkapoo. Mistäs mä pääsen takaisin selkään? Muistin kaatuneiden puunrunkojen olevan jonkin matkan päässä, joten kävelimme sinne. Puut olivat keskellä hankea ja oli ihan turha yrittää saada Mörriä kinokseen, omakin jalka upposi sinne puoleen reiteen. Siirryimme kovemmalle alustalle ja Minna tuli auttamaan mut punttaamalla selkään. Siinä sitä olikin taas seikkailun makua! :D Hyvä ettei Minna kipannut mua suoraan Mörrin selän yli toiselle puolelle! Löysin siinä maatessani (poikittain) tasapainoni ja yritin hilata toppahousujen rajoittamana oikeaa jalkaani Mörrin selän yli. Alkoi hymyilyttää, näytti varmaan koomiselta! Sain kuin sainkin kinttuni toiselle puolelle ja kohottauduin pystyyn. Ja purskahdin nauruun, ei voi olla totta! Istuin Mörrin lautasten päällä, siis sen ahterin päällä! Mörri käänteli päätään ja korvat heiluivat, on hän näitä selkäännousuja nähnyt muttei kyllä koskaan tällaista! Oli pakko nauraa ääneen ja hilata itseäni vastakarvaan ja lampaankarvan päälle. Se ei mennyt ihan putkeen, kun topattu lampaankarva otti kiinni reisiin ja toppahousujen paikkoihin. Minna kiskoi lampaankarvaa suoraksi ja mä hihittelin. Hymy oli herkässä Minnallakin, kun hän kiipesi takaisin satulallisen Faxin selkään.

Otimme uuden laukan hetken kuluttua ja pysyin oikein hyvin Mörrin selässä. Mua hymyilytti edelleen, nauratti se toisen lautasilla istuminen! Koko suopätkä meni ravilla ja oli oikein rentoa, mitä nyt aina silloin tällöin pääsi tyrskähdys kun mielikuva selkäännoususta livahti mieleen. Mörrillä oli kivaa, se selkeästi nautti kun mulla oli hauskaa!

Veikkaustiellä otimme hieman lisää ravia ja menimme kotiin pikkumetsän kautta. Mörri meni loistavasti aivan reunassa pyörätiellä, kuten pyysin, se kun oli paikoitellen kamalan liukas. Edelleen hymyillen saavuimme tallille ja annoin Mörrille ison kasan rehua, hieman kivennäistä, leipää ja ompun. Mörri sai pookkanan Minnalta ja Faxi ompun meiltä.

Hevosten syötyä päästimme ne tallin läpi tarhaan. Mörri meni ensimmäisenä piehtaroimaan ja heitti jalat kohti taivaita. Kehuin Mörriä kovasti ja se innostui piehtaroimaan saadessaan huomiota. Sitten kun nauroin ääneen ja hihkuin, Mörri vetäisi jalat kohti kattoa ja kiemurteli onnellisena selkänsä päällä. Joka kerralla Mörri meni ympäri toiselle kyljelle ja takaisin toiselle, välillä se katsoi mua silmiin ja selkeästi hymyillen veti taas ympäri.

Jäimme katsomaan hevosia ja Faxikin pääsi syömään. Mörri suuntasi ensin Kronan luokse muutamalle suulliselle, mutta siirtyi sitten Faxin seuraan. Sitten piti taas katsoa tätiä ja piehtaroida kehujen saattelemana uudelleen, jonka jälkeen oli vuorossa lisää heinää Kronan seurassa. Juttelimme hevosista Minnan kanssa ja kehotin häntä seuraamaan lauman elämään. Siinä oppii niiden luonteista todella paljon, varsinkin kesällä Nuuksiossa isolla laitumella. Kuka on kenenkin kanssa bestikset, ketkä välttelee toisiaan ja kuka (tamma) käy kiusaamassa ketäkin (ruunaa) ja kiljuu sitten närkästyneenä kun toinen antaa samalla mitalla takaisin. Issikoilla varsinkin luonteet kehittyvät ihan omanlaisiksi, koska ne kasvavat ja saavat myös useimmiten elää omiensa kanssa. Jokainen issikka on yksilö, mutta kaikille taitaa olla yhteistä ihana sosiaalinen luonne, johon voi luottaa!