Tallilla huomasin heti ensimmäisenä Jaanan heinäpaalien kimpussa. Seuraavana huomasin innokkaan Rontti-koiran, joka on kerrassaan hurmaava keppiensä ja pallojensa kanssa. Se on niin piristävä hauveli, ettei tosikaan! Ja Jeppekin näytti olevan pihalla, pikkuruinen piipertäjä "hyökkäsi" tohkeissaan mun luokse ja nosti koirien tapaan etutassunsa lahjetta vasten ja nuuskutti. Pieni häntä vipatti hurjana ja sitten olikin aika rientää takaisin Jaanan luokse. Seurasin koiria heitellen samalla Rontille littanaksi painunutta jalkapalloa. Jaanan kanssa juttelimme hetken, pitää laittaa Faxinkin kuva nettisivuille, kunhan saadaan siitä hyvä kuva.
Heidikin tuli paikalle, hän oli ostanut Kronalle ihanan pinkin riimun! Hain Mörrillekin riimun päähän ja annoin sen vain nuokkua edelleen Jaanalle jutellen. Heidi teki maastakäsittelyä Kronan kanssa, joten mulla oli aikaa kertoa sunnuntaisesta omituisesta selkäännoususta. Taisi Jaanaakin naurattaa, ei siellä hevosen takamuksen päällä pidä istua! :D
Vein Mörrin tolppaan kiinni ja aloitin harjaamisen. Jassoo ja vai niin, että karvaa lähtee taas. Yhdellä kumisuan pyyhkäisyllä turkista irtosi sellainen suan muotoinen karvalätty! Voi hyvänen aika, miten sitä riittää?!? Päästäkin lähti pientä karvaa niin että pääharjan sai putsata joka vedon jälkeen. Ja Mörri hinkkaa päätänsä tolppaan kun kerta kutittaa... *huokaus* Mutta onneksi kavioita ei enää tartte kopistella jään takia, nyt ne ovat olleet hyvät jo pitkään. Toi turkki vaan kummastuttaa, taputat pollea kerran ja irtokarvaa riittää kyynärpäihin asti. Jos joku tietää mitä siitä karvasta voisi tehdä, niin otan kiitollisena vinkkejä vastaan. Linnut niistä rakentelee pesään pehmusteita, mutta voisi niistä muutakin saada aikaiseksi.
Ratsastusvyö ja huopa löysivät viimein melko siistin paikan Mörrin selästä, tosin lampaankarvassa on varmaan puolet hevonkarvaa. Ainakin pääliosassa. Heidi päätti lähteä ilman satulaa, kun kerta mennään ihan vain rauhallista vauhtia. Pian olimmekin jo matkalla kohti ratsastuspolkua.
Mörri oli taas liimapyttynä liikkeellä ja sain patistaa sitä ihan kunnolla. Krona tapansa mukaan käveli reippaasti ja me jäimme hetki hetkeltä. Krona joutui odottelemaan meitä, kun ei meillä jalat tahtonut liikkua. Menimme pidemmän kautta ratsastuspolulle ja otimme välissä hieman raviakin. Se meni hyvin muuten, mutta oli nelitahtista. Ai että NÄIN laiskalla päällä...
Ratsastuspolulla tahti hieman reipastui. Tulin alas jyrkkää alamäkeä varten ja kipusin sillalla takaisin kyytiin. Mörri meni hienosti ison ylämäen ja jatkoi sitten reippaampaa vauhtia kävellen. Otimme Kronalta salaa parit raviaskeleet lievään ylämäkeen ja taputin karvakasaani kiitokseksi. Ja yritin sitten putsata karvoja pois hanskoista, tai ohjat lipsuu. Kaatuneen puun yli menimme hyvin varovasti ja olin oikein tyytyväinen polleeni (hanskan putsausta lahkeeseen). Käännyimme polulla kohti Veikkaustietä ja Mörri hidasteli. Tiesin jo mitä tuleman pitää, joten osasin varautua nykäisevään lähtöön. Mörri otti pienen ylämäen laukalla, hihii! Täytyy vaan muistaa sanoa Jaanalle, että varoittaa asiakkaita ottamaan ohjat siinä kohtaa käsiinsä tai Pörriäinen kiihdyttää. Ei se missään muussa mäessä sitä tee, vain tuo pieni pätkä ratsastuspolulta Veikkaustielle.
Ennen Veikkaustietä polku haarautui kahdeksi ja Heidi meni Kronan kanssa vasenta kautta. Ajattelin että sen polun alastulo tielle on tällä hetkellä melko korkea, joten ohjasin Mörrimanin suoraan. Ensin se oli ihmeissään, eikö me mennä Kronan perään, mutta hoksasi helpomman reitin olevan parempi vaihtoehto. Päristellen siirryimme tielle ja meillä taisi molemmilla olla pieni virne naamalla, heh, juksattiin Kronaa!
Veikkaustiellä otimme raville ja tuntui että osasin jo tosi hyvin mennä lampaankarvalla ravia. Aluksi se on aina jotenkin hankalaa kun siihen ei ole tottunut, mutta kerta kerralta se luonnistuu paremmin. Haaveena olisi siirtää Mörri kesälaitumille lampaankarvalla, mutta saa nyt nähdä miltä sitten tuntuu. Tuo Mörrin rungoton satula on kevyt ja Mörri on tykännyt siitä, joten ei sekään huono vaihtoehto ole.
Tulimme pikkumetsän kautta takaisin ja Mörri tarjosi tilaisuutta tulla alas ennen kaatunutta puunrunkoa. Tällä kertaa en käyttänyt tilaisuutta hyväkseni, vaan kiersimme puun hienosti Kolurin tekemällä polulla. Sitten loppumatka olikin reipasta menoa ja pyörätiellä Heidi tuli Kronan selästä alas taluttaakseen loppumatkan. Heidin sinisissä ratsastushousuissa oli aika hauskat ylimääräiset villahousut, nimittäin Kronan punaiset! :D
Tallilla Mörrillä olikin jo valmis ruokakippo ja tein Kronallekin oman ruoan. Lisäsin sillekin hieman leipää Mörrin varastosta ja sain porkkanaa Mörrille. Oli hyvät eväät kummallakin, näytti maistuvan kyllä! Sapuskan jälkeen veimme pollet tallin läpi ulos, missä Prinsessa oli vahtaamassa että josko sinne sattuisi pääsemään sisälle. Krona meni hurjalla laukalla pihatosta tarhaan kujaa pitkin ja mä kävin huitomassa Prinsessaa kauemmaksi että Mörrikin pääsee ja uskaltaa tulla. Mörri käveli tasan tarkkaan mun perässä niin, ettei se nähnyt Prinsessaa ja vasta kohdalla hyökkäsi laukka-askelin ohitse. Prinsessa tuskin noteerasi kahta alempiarvoista, kun kerta hänellä olisi mahdollisuus ehkä päästä sisälle talliin! Rapsuttelin hetken Prinsessaa, joka selkeästi nautti kutittavien karvojen poistosta ja yritti sitten seurata meitä sisälle. Piti vetästä ovi ihan turvan edestä sulki ja pitää sisällä kahvasta kiinni, ettei ovelus saisi kiskaistua ovea auki. Äkkiä vaan lukkoon!
Oli mukavaa mennä Kronan kanssa, Mörrikin tykkäsi. Ja Krona oli niin sievä, kun sillä oli letitetty otsatukka! Ihana! :D
Nyt vasta tuli mieleen, että Jaana sanoi että ei sitten Mörriltä löytynyt pukkinappulaa takamuksesta. Tarkoitti siis sitä kun löysin itseni istumasta Mörrykän pepun päältä. Jaana sanoi että jos olisi ollut Kokuli alla, lento olisi ollut komea! Taas tuli yksi IISOO piste mun ihanalle Mörri Pörriäiselle! Eikä tullut edes mieleen, että se olis tosiaan voinut riemastua ja pukittaa kunnes täti on kinoksissa.
VastaaPoista