Eväsreput kokeilussa

Pakkasin ostamiini pikkureppuihin teetä termariin ja toiseen tuli leipää ja omenaa Mörrille namirasiassa. Itsellekin laitoin parit keksit ja varmuudeksi myslipatukan. Sitten etsin lukot reppujen kantokahvaan, niistä ne roikkuisivat hevosen molemmin puolin satulan takaosasta.

Kantamuksineni pyyhälsin tallille ja hain Mörrin tarhasta. Kauheasti sitä ei tarvinnutkaan harjata, mutta ne kaviot toli ihan hurjat! Kaviokoukulla ei kertakaikkiaan saanut jäätä irti, vaan piti hakea Jaanan puukko lainaksi. Hyvänen aika miten ne olivatkin niin jymähtäneet kiinni! Mörri oli jo hieman kyllästynyt kavioidensa rapsuttamiseen, mutta kun komensin, herra antoi rapsutuksen jatkua.

Sitten päätinkin laittaa lampaankarvan ja ratsastusvyön Mörrille ja siihen lukoilla reput kiinni. Laitoin vielä pojalle kuolaimettomat suitset päähän ja sitten olimmekin valmiita lähtemään. Mullakin oli kypärä päässä, kuten aina.

Lähdin taluttamaan Mörriä ja se tulikin nätisti perässä. Kävelimme pyörätielle ja käännyimme vasemmalle. Pyörätie oli aurauksen jäljiltä liukas ja Mörrin kaviot lipsuivat muutaman kerran. Siinä päätin sitten jatkaa suoraan pyörätietä, enkä kääntyä taas vasemmalle, koska autotie on ihan varmasti liukas. Kävelimme sitten kartanon ohi ja sitä kautta pääsimme oikeaan suuntaan.

Ei mulla ollut mitään suunnitelmaa sen kummemmin mihin mennä, suuntasin kohti Nupurintietä polkua pitkin. Itsekin aloin jo väsyä, ja mä sentään pysyin lumen pinnalla. Mörri-rukka upposi joka askeleella polun läpi ja sillä kävi hengitys jo raskaammaksi.

Oukkei, ei jaksa enempää, pistin Mörrin puuhun kiinni ja otin termarirepun pois selästä. Kaivoin toisesta repusta Mörrin eväät ja tamppasin polun viereen syvän montun. Sinne laitoin jalkani, polulle pistin istuinalustan ja avasin Mörrin eväslaatikon.

"Mitä ihmettä?!?" tuntui Mörrin ilme sanovan, "Tässäkö me syödään eväitä?!?" Jeps, eväslaatikko vain nenän alle ja itselleni kaadoin teetä. Oli varmaan koomisen näköistä kun istuin polulla juomassa kupposta teetä ja natustamassa keksiä, mutta kun ei pidemmällekään jaksanut. Huomasin kyllä siitä että mehän nähdään täältä aikuisten hevosten tarha, siellä oli Kolur ja Mörrin tyttökaverit! En ole aikaisemmin katsonut siitä kohtaa tallille päin, olipas hassua! Ja oltiimpa kaukana...

Mörri sai syötyä omansa ja niin sain minäkin. Pistin eväslaatikon kannen kiinni ja aloin hinaamaan itseäni ylös hangesta. Mörri oli avuliaana turpa kainalon alla nostamassa mua ylös, kiitos vain! Sitten laitoin termarirepun takaisin kiinni ja YRITIN saada eväslaatikkoa vastakkaiseen reppuun. Mörri oli sitä mieltä että kyllä siellä vielä jotain tuoksahtaa ja yritti kääntyä mun mukaan. Sitten kun takajalka meni polusta ohi, se suoristi itsensä ja peruutti. Siinä vaiheessa mulla lipsahti jalka polun ohi ja upposi puoleen reiteen. Laatikko käsissä kellahdin eteenpäin ja melkein kopsautin itseäni sillä päähän. Onneksi oli se kypärä. Mörri auttavaisena pollena taas "auttoi" ja tuhisi mun poskeen ja kutitti ihan hurjana pitkällä parrallaan. Mua nauratti, mutta yritin kovin käskevästi sanoa "Pois!". No eihän se mitään uskonut, puhisi vaan ja yritti saada lisää nuoltua mun poskea.

Pääsin mä sieltä ylöskin ja eväslaatikon takaisin toiseen reppuun. Meinasin hypätä kyytiin, mutta Mörri fiksuna pollena pysyi tiukasti polulla houkuttelusta huolimatta. Eihän hän nyt umpihankeen mene, kun polullekin jo uppoaa... Ei auttanut muu kuin jatkaa taluttaen matkaa, voisin hyödyntää sitten aurojen jättämiä penkkoja tielle päästyäni.

No ei siinä sopivaa kohtaa löytynyt ja pyörätiellä ajattelin että menen siitä aidalta. No just. En saanut Mörria ensin oikeaan asentoon ja sitten kun sain, huomasin ettei siitä mitään tulisi. Ne reputhan oli ihan tiellä! Ei niitä voi ratsastusvyön kanssa pitää kun ne tulee pahasti tielle! Oi voi... Ei taas täti oikein ajatellut... Kävelimme sitten ihan kotiin asti reppuinemme päivinemme.

Tallilla annoin omenaa, mysliä ja ripauksen valkosipulia Mörrille ja sitten päätin putsata lampaankarvan. Nythän kerta oli lunta, siis lumipesu! Välillä Rontille keppiä heitellen harjasin lunta alustaan ja hinkkasin pehmeällä harjalla alustan karvoja puhtaammiksi. Kepin heitto, harjausta, kepin heitto, harjausta, jne. Sitten oli Mörrikin jo syönyt ja päästin sen pihaton läpi tarhaan, tosin ensin ajettuani Koluria hieman kauemmaksi. Vimosen namin kävin vielä antamassa ja sitten vein puhdistetun lampaankarvan talliin, seuraavalla kerralla on mukavampi mennä! Lisää näitä ruokaretkiä, tosin vain voisivat olla hieman pidemmälle... ;-)