Töltin harjoittelua

Oli kerrassaan kaunis ilma, aurinko paistoi ja puut olivat lumessa, aivan mahtavaa! Tarhassa Pusu-Kolur oli taas rapsutuksia vailla ja sain kiitokseksi pusun poskelle. On se söpö poika! Mörri lähti mukaan reippaasti, otin sille eväsheinää mukaan ettei aika käy pitkäksi harjauksessa. Mörrin syödessä heinää etsin kovemman harjan ja sain sillä hyvin putsattua pojan puhtoiseksi. Jossain lantakasan liepeillä se oli nukkunut, koska toisessa lautasessa oli kikkareita. Harja sai lumipesun sen jälkeen ja löysi tiensä takaisin harjapakkiin. Kaviot sain putsattua hyvin, nyt ei ollut ihan niin järkyttävän tiukassa jäät kuin mitä viimeeksi.

Mörrille tuli huopa ja ratsastusvyö jalustimilla ja kuolaimet suuhun. Mulla oli mielessä hieman kokeilla laukkaa huovalla, jos sattuisi olemaan hyvä pohja jossain. Lähdimme siis talutuksessa kohti ratsastuspolkua. Matkalla otin kaksi ravipätkää, joissa kummassakin Mörri peilasi mun liikkeitä ja veti ravia samaan tahtiin kuin mitä minä juoksin. Kehuin poikaa, niin sitä pitää!

Pääsimme polulle hyvin, mutta kun taas oli tullut lunta, niin vaikeaa oli meno. Mä aloin väsymään ja Mörri pyysi välillä lepäämään. Mä huohotin ja tasasin omaa hengitystäni, sitten jatkoimme taas matkaa. Hiihtäjiä meni kaukaa, niihin emme kiinnittäneet huomiota. Mörri mietti pitkään että uskaltaako hän tulla polun ylle kaartuneen puun alta, kun mä niin kiivaasti olin sitä puuta heilutellut. Oli otettava lumet pois, tai takaisin tullessa ne olisi kaikki mun niskassa. Sain tyhjentää useammankin puun lumesta, miten sitä taas oli niin sadellut?

Laukkamäki oli kehno, samaten koko tie hautausmaalle. No voi jukra, tullaan sitten käynnillä takaisin. Parin ison hevosen jäljet siitä meni, mutta ne olivat hajallaan, eikä tielle mitenkään ollut muodostunut polkua. Ylhäällä parkkeerasin Mörrin lumipenkan viereen ja huomasin sen olevan liian matala. Etsin korkeamman paikan ja komensin Mörriä pysymään paikallaan. Kun olin viimein päässyt selkään, annoin Mörrille yrttinamin, hieno poika!

Lähdimme käyntiä takaisin ja mietin että viittiikö siinä edes kokeilla ravia. Mörri otti muutamat raviaskeleet, mutta pohja oli erittäin epämiellyttävä. Ei ihme ettei meno maistunut kun tullessa mullakin oli vaikeuksia. Käyntiä siis vain. Suopätkällä oli paikoin hieman parempi pohja, mutta nautin vain käynnistä, olin laittanut ohjatkin kiinni lampaankarvaan. Juttelin Mörrille ja se välillä päristeli takaisin, juu, samaa mieltä ollaan.

Iso laukkamäki meni myös käynnissä, kehuin Mörriä ja höpötin sille että "Peppu jumppaa, peppu jumppaa, hyvähyvähyvä!" Mörri ponnisteli hangessa ja pysähtyi mäen päälle tasaamaan hengitystään. Siitä ei ollutkaan enää pitkä matka Veikkaustielle.

Tiellä ajattelin että nyt kokeilen niitä lyhyempiä ohjia ja kunnon patistusta eteen pohkein ja maiskutuksin. Aletaan viimein etsimään sitä tölttiä! Ensin Mörri kiskoi ohjia, mitä se täti noin tiukalle niitä kun kerta raville pyytää. Pidin ohjat kuitenkin lyhyinä ja hoputin eteen. Pikkuhiljaa alkoi takamus tulla alle ja sitten olimmekin liikkeellä. Haparoivaa tölttiä muutama askel ja kehuin poikaa ihan hurjasti. Liikuimme töltissä (hieman epävireisesti, mutta kuitenkin) ja sitten laskin ohjat. Mörri siirtyi käyntiin ja mulla oli leveä hymy naamalla. Nami!

Jatkoimme käynnissä ja kun pääsimme seuraavalle suoralle, otin uudestaan tölttiohjat. Pienen epäröinnin jälkeen otimme taas muutamat tölttiaskeleet ja kehuin poikaa urakalla. Suoraa oli vielä jäljellä, joten kolmaskin tölttiharjoitus sai paikkansa. Ja kyllä mulla oli leveä hymy! Ei me tosiaan montaa askelsarjaa kerralla menty, mutta tästä se alkaa! Kuinka ihmeessä mä jaksan odottaa sunnuntaihin, että pääsen ryhmän mukaan patistaa Mörriä töltille!

Loppumatka tallille meni käynnissä ja pysähdyimme autolla, kamera oli siellä. Riisuin Mörrin varusteet ja laitoin sille fleeceloimen päälle. Sitten hain Mörrin saaman joululahjan (joo, hieman myöhässä) ja annoin sen nuuskuttaa pakettia. Mörri oli oitis repimässä pakettia auki ja mun ei paljoa tarvinnut auttaa. Laitoin paketin maahan ja Mörri veti tohkeissaan näkkäreitä suoraan paketista. Otin kuvia söpöliinistäni ja tein sitten eväskipon sille. Lisää näkkäriä, mysliä ja valkosipulia! Annoin Mörrin syödä kaikessa rauhassa ja kävin ottamassa muistakin pollukoista kuvia. On ne niin ihania nää issikat!


Mörri ja näkkäripaketti

 Mörrin syötyä vein sen ilman fleeceä takaisin tarhaan ulkokautta. Offari tuli moikkaamaan kaveriaan ja sain Prinsessastakin hyvän kuvan. Erittäin tyytyväisenä lähdin ajelemaan kotiin, voi kauhia miten poskiin jo sattui tuo hymyily! Mä en millään jaksais odottaa sunnuntaihin! :D