Katselin eilen illalla säätiedotuksia moneen otteeseen ja pakkasin ihan tajuttoman määrän vaatetta aamuksi. Aamulla tuumasin, että onneksi pakkanen lauhtui, oli enää -14 pakkasta ja siitä vielä asteen verran lämpeni. Laitoin kuitenkin reilusti päälle ja ajelin tallille kaupan kautta. Tahtoi nimittäin ostaa porkkanoita pollukoille!
Tallilla sitten vaihdoin pipon toiseen. Olin edellisenä iltana hieman modifioinut Ylläkseltä saamaani pipoa ja nyt kypäräpipo olikin tarpeen, vasinkin kun se suojasi myös kaulan. Kypärä vaan päälle ja lämmin oli! Porkkanat ensin turvaan satulahuoneeseen ja sitten riimun ja leipien kanssa tarhaan.
Sieltähän uteliaimmat (Keke ja Gustur) jo kävelivätkin korvat hörössä, kuka tulee ja mitä saadaan! Tai siis johan ne olivat kuulleet mun äänen, tiesivät ihan tarkkaan kuka tulee... Eikka on kanssa aina innokkaana tulossa luokse, hauska polle! Kolur, Svipa ja Laikka olivat hieman kauempana ja heille vein kanssa leivät. Svipa ojensi päätään ylemmäs ja ylähuulella hamusi kohti mun poskea. Juu saat, saat kun lasket pääsi alas...
Tvistur antoi nätisti kiinni ja Krona ja Keke yrittivät kovasti päästä mukaan. Kyllä ne vissiin tietää, että Anka-täti lahjoo reippaasti... :D Ei me niitä nyt huolittu mukaan, me mennään ihan vain kaksistaan! Harjasin lumisen heppani ja hain samantien huovan ja vyön. Sitten putsasin kaviot ja Tvistur nojaili muhun. Päästin "Ä-Ä-Ä!" äänen ja Tvisse siirsi painonsa ihan omille tolpillensa. Sitten laitoin suitset ja palkitsin pikkuisella leipäpalalla kiltin pollen. Tuoli viereen ja selkään ja sitten lähdettiinkin reipasta käyntiä pitkin tarhan reunaa.
Varsalaitumen asukit olivat leikkisällä päällä, Brynja ja Tirriäinen olivat lyöttäytyneet Vaavia vastaan! Brynja järsi edestä ja Tirriäinen takaata kintereitä ja päitä viskeltiin ja korskuttiin. Vaavi tohkeissaan keskellä yritti pärjätä molemmille ja laukkakisaksi umpihangessa se menikin! Prinsessa seurasi heinäkasan viereltä touhua, sitä ei lasten leikit kiinnostanut. Nuorimmat seurasivat meitä, kunnes polku vei eri suuntaan.
Pyörätie oli hyvässä kunnossa, mutta päätin silti hieman oikaista ja mennä ennen lastentarhaa metsään. Tvistur tihensi askeleitaan, tässä ollaan ennenkin menty tölttiä! Passille poika vaihtoi, mutta hyvin siellä pysyi selässä. Sitten päästiin metsän suojaan, eikä tuullut niin pahasti. Lunta tuli edelleen, muttei enää vaakasuoraan. Metsäpätkän jälkeen tervehdin iloisesti herraa, joka oli jälleen kerran lumen kimpussa. "Ei taida lumityöt edelleenkään vähetä", totesin hänelle. Mies vastasi hymyillen: "Mutta ompahan hyvä ratsastussää!"
Vastaan tuli samalla tiellä (emäntänsä kanssa) ihana kikkurakarvainen utelias hauveli, joka olisi ilmiselvästi halunnut tulla tutustumaan. Taisi vaan Tvistur olla liian iso leikkikaveriksi!
Uudelleen metsään päästyämme tuuli tyyntyi ja meno oli mukavampaa. Samassa kohtaa kuin aina aikaisemminkin Tvistur pysähtyi ja kuunteli alhaalta suolta tulevia ääniä. Maiskuttelin Tvisturille, että mennään vaan. Tvistur seisoi. Maiskautin hieman kovempaa, korva liikahti. Maiskautin ja annoin pohkeita, jolloin poika siirtyi alamäkeen. Hyvä Tvistur, joo, hyvä poika, niin sitä mennään, kehuin Tvisturia. Alas päästyämme kuului moottoriajoneuvon ääniä ja selitin Tvisselle, että siellä on varmaan latukone kun kuului hassua ääntä. Tvistur hyväksyi selityksen ja jatkoi matkaa. Kaatuneen puun jälkeen mentiin pienissä pätkissä tölttiä, ei viitsinyt niin kauheasti pakkasessa juoksuttaa. Ensimmäinen hiihtäjä nähtiin vasta ekan laukkamäen alla ja odottelimme sivakoijan siirtyvän pois tieltä. Sitten otimme tölttiä ylämäkeen, noh pari laukka-askeltakin tuli, mutta töltillä PITI mennä.
Mietin kumpaa reittiä mennään, suoraan hautausmaan laukkasuoralle ja -mäkeen vaiko vasemmalle ratsastuspolulle. Tvistur käänsi päänsä vasemmalle, joten sinne mentiin. Poika puhisi tohkeissaan ylämäkeen, eikö tässäkään saa mennä laukkaa... Pienen töltin otimme polun yläosassa ja kun käännyimme takaisin, oli laukka ainoa vaihtoehto. Hyvä että käsi oli harjassa kiinni! Sain hidastettua menon mäen päällä ja jatkossa mentiin käyntiä. Suon metsäpätkällä otettiin taas parit töltit ja käveltiin välillä. Jyrkin ylämäki mentiin kauniisti kävellen, ei yritetty ollenkaan laukalle. Matkalla Tvistur muisti taas päristelyleikin, eli vuorotellen me päristeltiin ja päristeltiin lisää. :)
Kun olimme kivunneet mäen päälle ja päässeet siihen kohtaan missä viime syksynä oli traktori myllertänyt maata urakalla, meinasin tipahtaa kyydistä. Tvisturin molemmat etujalat meni polun läpi johonkin kuoppaan ja etupää tipahti alas. Horjahdin eteenpäin, mutta sain kuitenkin Tvisturin harjasta kiinni. Samassa Tvistur olikin jo nostanut toisen etujalkansa kiinteälle polulle ja sain suoristettua itseni. Sitten rauhottelin Tvisturia (ja itseäni siinä samalla) ja jatkoimme varovasti matkaa.
Ja olipas ikävä tulla metsästä pois! Tuuli alkoi heti riepottaa ja lumi pöllysi imien kaiken lämmön sormista ja varpaista. Yritin lämmittää sormiani Tvisturin harjan alla, mutta hänpä otti sen merkiksi laukasta! Soo jaa... soo jaa, toistelin ja sain Tvisturin takaisin käyntiin. Pieni töltti otettiin taas ennen lumenluoja-miestä ja nyt pysähdyimme ihan juttelemaan. Tvistur kuunteli rentona kun mies kertoi olevansa melko tyytyväinen tähän talveen. Olin samaa mieltä, parempihan tämä on kuin se normaali loska! Miehenkään ei kuulemma tarvinnut hiekottaa ollenkaan, kun pakkaslumi ei ole niin liukasta. Keväälläkin on siistimpää kun ei hiekka pölyä.
Siitä jatkettiin Tvissen kanssa matkaa viimeiselle pikku metsäpätkälle ja tuuli laantui heti. Taas yritin lämmitellä sormia Tvisturin harjassa, mutta kun vauhti lisääntyi tiheässä metsässä, niin piti pitää kylmät näpit pakkasen armoilla. Vastaan tuli koira ja omistaja, joka ihanasti väisti risteävälle polulle, kiitos kovasti! Tvistur ei ollut haukkuvasta koirasta moksiskaan, johan noita on kolme kotona...
Pieni tienpätkä ja hieman pyörätietä ja sitten oltiinkin jo tarhan vierustassa. Varsatarhan asukit olivat rauhoittuneet syömään ja vain katselivat kotiin palaavaa Tvisturia. Vein Tvisturin suoraan tallin lämpimään ja otin huovan ja suitset pois. Pyyhkäsin lumet lautasilta ja laitoin fleecehuovan päälle. Sitten hain porkkanaa satulahuoneesta ja vein ne ruokakippoon myslin seuraksi. Ruoka kelpasi heposen kuivatellessa samalla itseänsä. Mä yritin olla satulahuoneessa lämmittelemässä varpaita ja käsiä, miten ne olikin niin jäässä!
Vein Tvisturin tarhaan ja annoin vielä vimosen namin. Sitten menin takaisin satulahuoneeseen kirjoittamaan Jaanalle viestiä, kynäkin piti hönkäillä henkiin, oli niin jäässä. Vaihdoin samalla toppahaalarin päälle ja masentuneena katsoin lumen alle hautautunutta autoani. Näin lyhyessä ajassa! Auto käyntiin, tuulettimet päälle, penkinlämmitin päälle ja ulos putsaamaan lumia. Nälkäkin oli niin kamala, että piti mennä Ikeaan syömään lihapullat ja ranskalaiset, että saa jotain masuunsa lämmittämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti