Menin Jaanan pyynnöstä aikaisemmin tallille, koska tarvittiin apua. Alku olikin yhtä seikkailua, Noora ei saanut Svipaa ja Kekeä laitumelta. Sanoin, että otan leipää mukaan ja haen karkurit tarhasta. Noora jäi harjaamaan toisia ja mä menin jutellen tarhaan. Kekehän sieltä tuli oitis lähelle ja Svipa perässä, joten homma oli tosi helppo. Kaksi heppaa perässäni kävelin tallille, kunnes toinen riimu kiristyi. Keke oli pysähtynyt nuuskuttamaan ja tervehtimään Brynjaa, joka oli varsalaitumella. Pienestä pyynnöstä poika jätti ystävättärensä ja tuli leipäpussin rapinan perässä kiltisti. Loput leivät jaoin muillekin.
Hain suitsia pollukoille ja yhtäkkiä Laikka oli karannut ja seisoi keskellä pihaa. Houkuttelin sen mukaani takaisin talliin ja laitoin sitten suitset sille päähän. Sitten laitoin Gusturille ja Tvisturille kanssa ja Noora laittoi satuloita. Nooran piti siitä jo lähteäkin ja ajattelin antaa kaikille vielä tuomistani porkkanoista palaset. Sitten tuli mieleen, että varsatkin tarvitsevat ja vein niillekin porkkanaa.
Takaisin tullessa seisoi vuorostaan Krona keskellä pihaa! Miten se oli satulan kanssa päässyt karsinasta ulos?!? Ihme Houdini, esteenä oli kumminkin lautaa ja narua! Krona tuli iloisesti kävellen vastaan ja mulla oli työ avata kaikki esteet karsinasta, että saan rouvan takaisin sisään...
Sitten jäin odottelemaan ratsastajia ja Jaanaa, seisoskelin Keken vieressä pihalla. Keke oli hellyydenkipeä, piti rapsuttaa sitä otsasta ja korvista ja korvien takaa. Keke painoi päätään mun kättä vasten, ihan kuin koira konsanaan. Sitten se nuoli mun housuja ja takin helmaa ja näperteli hihaa hellästi hampaillaan. Sitten piti rapsuttaa lisää, kun tämä lempeä jättiläinen tökkäsi turvallaan ja käänsi päätään, että tuosta, pliis. Voi hyvänen aika, mikä ihana otus!
Ensimmäisten ratsastajien tullessa mun housujen oikea puoli oli märkä, samaten takin helma ja hihat. Ja suitsia laittaessa herra hönki mun rillit huuruun, yritä nyt sitten nähdä mihin reikään turpahihnaa laittaa... Huokaus.. :)
Muita ratsastajia autettiin jo selkään ja kas, taas oli Laikka karannut. Nyt tammamamma paahtoi takaisin tarhaan kauniilla töltillä ja pää korkealla! Oona juoksi perään ja sai Laikan kiinni, hyppäsi selkään ja juoksutti takaisin muiden luo. Laikka oli intoa täynnä, täähän oli kivaa! Senkin ovelus... :)
Jaanakin saapui paikalle ja valikoi mulle Kolurin. Mulla oli varmaan epäuskoinen ilme, kun Jaana vielä kysyi että kai se sopii. Joo, kyllä se käy! Ja samalla syke nousi jo päälle satasen. Kolur on ihan ihana, mutta mä en jaksais aina hoputtaa sitä ja sen kanssa täytyy olla tosi rauhallinen kun busseja tulee vastaan.
Matkaan lähdettiin Jaanan ja Eikan johdolla, sitten oli vuorossa Keke, mä ja Kolur, väkisin eteenpäin halunnut Laikka, Svipa ja Tvistur piti perää. Mennessä jo huomasi, että Kolur meni ihan toisella innolla kuin normaalisti. Me ei jääty Kekestä yhtään ja mä kehuin Koluria. Laikka puski Kolurin hännässä kiinni, eikä jäänyt senttiäkään jälkeen! Vaihteeksi lähdettiin ns. uudelle reitille, eli hiekkatielle pohjoiseen päin. Pollet olivat innoissaan, viimein uusia maisemia!
Tiellä tuli bussi vastaan, mutta Kolur ei noteerannut sitä millään tavalla. Jossain kohtaa se jopa hörähti mulle, kun kehuin sitä! Tölttipätkillä mentiin ravia ja sitten hyvinkin pian tuli jo ensimmäinen laukkapätkä. Kolur lähti innolla laukalle ja oikein kiihdytti Keken perään. Laikka oli heti perässä, ei antanut tuumaakaan periksi! Seuraavakin laukkapätkä meni hienosti, mitä nyt Laikka yritti peitota Koluria ja puskea väkisin ohi! :D Jossain vaiheessa piti oikein ehdottaa Jaanalle, että voisko toi Laikka tulla meidän eteen, kun ei se meinaa millään pysyä takana! Hyvänen aika kun tämä Pikky Myy pääsi jonossa eteenpäin, niin vauhti vaan lisääntyi! Aivan hurjaa...
Hiekkatiellä oli tosi hyviä pikku laukkamäkiä ja annettiin palaa ihan reippaasti. Takaisin kääntyessä meno nopeutui, kuten aina, ja edessä oli piitkä piitkä loiva laukkamäki. Kolur pysyi hyvin mukana, eikä jäänyt haahuilemaan kuten useimmiten. Ja se Laikka, ei ole totta ollenkaan! Tamman masunalus oli jalkoja täynnä kun se paahtoi intopiukeena Keken perässä! Siis tätä ei meinannut tädin silmät uskoa ollenkaan!
Yhdellä laukkapätkällä oli vaaratilanne. Oli kanssa hyvä suora hyvällä alustalla. Eikka paineli menemään Keke perässään ja Laikan (?!?) laukatessa peesissä. Kolur oli myös hollilla vauhdikkaalla laukalla. Sivusilmällä näin Svipan pistäneen rallivaihteen silmään, se kiihdytti kuin Pendolino ja yritti Kolurista ohi. Siinä samalla sekunnilla kun huomasin Svipan, KOLUR, tää meidän Muumipeikko, pisti kanssa rallivaihteen päälle! Tuntui hurja nykäisy kun raketti lähti käyntiin ja mä en tajunnut edes pelästyä kun meinattiin jyrätä Laikan yli. Ohjasin Kolurin keskemmälle, jolloin Svipa hidasti kun ei päässyt ohi. Onneksi Jaana oli huomannut tilanteen ja oli jo pysäyttämässä Eikkaa eteen. Siis niin uskomaton tilanne, ettei toista ole pitkään aikaan tapahtunut. Kolurilla en ole IKINÄ mennyt niin lujaa, se ei ole IKINÄ ottanut rallivaihdetta käyttöön, en ole edes NÄHNYT Kolurin nykäisevän V8-moottoriansa käyntiin! Sen mä tiesin (ja ihan omasta kokemuksesta), että Svipalta löytyy kilpailunhalua ja se saattaa olla välillä tosi kovasuinen kun menohaluja on hurjasti. Mutta että tää meidän huolissaan oleva pehmo-muumi ryöstää!
Siinä jalat tutisi hetken kunnes hengitys tasaantui, mutta aivot tuntui lyövän tyhjää. Mä olen edelleen hyvin hämmästynyt Kolurin menosta. Silmät suurina ollaan vieläkin.
Seuraavassa laukkapätkässä Svipan ratsastajalle annettiin ohjeeksi pitää tiukasti heppa oikeassa reunassa ja mua jännitti että miten tää edellinen laukka vaikutti Koluriin. Hienosti aloitettiin ja Laikka meni jo kaukana edessä, kun Kolur nelisti vauhtia lisää. Svipa pysyi takana ja Kolur kiritti ja kiritti lisää, vauhti kiihtyi kertakaikkisen hurjaksi! Hihkuin innosta, Kolurin meno oli niin vaivatonta ja tasaista! Saatiin Laikkaa kiinni ja Kekekin läheni kummasti Eikan jo hidastaessa vauhtia. Siinäkin oli silmät ympyriäisinä, tosin nyt oli leveä virne naamalla!
Vilkkaamman tien varressa tuli pari bussia vastaan ja Kolur oli ilmeisesti niin meno päällä, että tuntui väkisin yrittävän puskea Laikasta ohi. Ihan kuin olisi ollut hyvä syy "hermostua", koska ei se kovinkaan pelästyneeltä vaikuttanut. Käynti oli edelleen reipasta ja tallille asti tultiin kunnon käyntiä. Kaikki pollet loimitettiin ja valitsin Kolurille nalle-kuvioisen fleeceloimen! Sitten kunnon annokset sapuskaa kaikille eteen ja tyytyväistä rouskuttelua kuului joka puolelta. Mielenkiintoinen reissu taas kerran, mitähän seuraavalla kerralla tapahtuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti