Olin ajoissa tallilla ja heti ensimmäisenä annoin varsalaitumen asukeille namipalat. Brynja-rukka jäi ilman, kun isommat tuuppivat ohi, mutta ehkä seuraavalla kerralla on pelkästään Brynjan vuoro!
Essi ei ollut vielä tullut, joten lähdin kahden riimun ja narujen kanssa tarhaan. Salaisena aseena oli, kuten aina, heppanameja. Kolur lähti tulemaan vastaan kun kuuli rapinan, eikä Kekekään kaukana ollut. Sitten sai osansa Tvistur ja Gustur Eikan tullessa tanssien paikalle. Svipan ilme ajoi muut pois ja johtajatamma ilmoitti hörinällä haluavansa kanssa namia. Viimein Kronakin sai omansa, ja samalla laitoin kaunottarelle riimun päähän. Krona seurasi kauniisti Tvisturin luo, joka lähti myös kiltisti mukaan. Matkalla tallille molemmat tuntuivat olevan innoissaan, koska roikuin riimunnaruissa näiden kahden keskellä "taluttaen" kuin kahta ylikasvanutta labradorinnoutajaa.
Vei hevoset tallista äkkiä läpi, koska Krona näytti olevan sitä mieltä, että hänet haettiin tänne ihan vain koluamaan ruokatonkkia. Ei muuta kuin kumpikin pihalle ja puuhun kiinni. Harjasin ratsut ja erityisen huolellisesti puhdistin Tvisturin masunalustan, sille kun olin ajatellut huopaa ja vyötä. Essi halusi mennä Kronalla ilman satulaa, eikä Kronan masussa mitään likaa oikeastaan ollutkaan. Puhdas tyttö!
Tuumasin Essille, että olin miettinyt tuota satulatta-menoa, jännittää kovasti. Kysyin että miltä kuulostaa, jos laittaisi sellaisen vyön huopaa pitämään, missä on juoksutuslenkit ja laittaisi niihin jalustinhihnat. Essi oli heti juonessa mukana ja etsimme sopivan vyön. Sitten otin Tvisturin satulasta jalustimet hihnoineen ja laitoimme ne ihmettelevälle Tvisturille. Tiesin kyllä, ettei niille jalustimille voi laittaa painoa, kuten satulan kanssa, mutta toimisivat ehkä kuitenkin tukena.
Selkään pääsimme kommelluksitta ja olin juuri sopivasti löytänyt kokopaikkaiset toppahousutkin päälle. Olo oli tosi tukeva ilman jalustimiakin, kun oli huopa ja paikkapöksyt. Jalustimet olin nostanut ylös eteeni, etteivät ne kiusaisi Tvisturia. Tallin pihasta lähdettiin taas vauhdilla, kumpikin polle oli menossa, menossa, menossa! Tvistur pörisi mennessään ja piti mut tasan keskellä selkäänsä. Pyörätiellä meitä nauratti, Tvistur veti kuin pikakävelijä Kononen konsanaan!
Ea tölttipätkä jännitti hieman, mutta ilman satulaa Tvisturin liikkeet tuntee selvästi ja sain tosi hyvän tuntuman polleen. Mentiin hienoa tölttiä, eikä meinattu lopettaa ollenkaan vaikka oltiin jo mäessä. Käyntiä mentiin reippaasti ja kun käännyttiin ajotielle, yritettiin pikkasen kokeilla josko tässä saisi mennä tölttiä tai peräti laukkaa... Ei Tvistur, tässä mennään käääyyyntiiiäää... Tuumasimme että tätä kahden tunnin lenkkiä ei varmaan kauan mennä, pelkkä käyntikin oli niin reipasta!
Metsässä oli lumi muuttunut nuoskaksi ja oli varmasti raskasta kävellä. Tölttiä päästiin hyvin kyllä ja ennen laukkamäkeä hoksasin tarkistaa huopavyön kireyden. No sehän oli ihan löysällä! Missä vaiheessa oli polle noin laihtunut! En kuitenkaan löytänyt sopivaa kohtaa mistä nousta takaisin selkään, joten päätimme mennä ekan mäen löysillä. Otin jalustimet alas edestäni ja otin niistä hieman tukea kun lähdettiin laukkaan. Oli hassu tunne edelleen istua selässä ja yrittää ottaa tukea jalustimista jotka oli liian lyhyellä. Toinenkin mäki mentiin lyhyillä jalustimilla, Tvistur aloitti sen mäen ihan itsestään kun kerta kaikki oli sen mielestä selässä hyvin! =D
Mäen päällä tulin alas selästä ja kiristin vyötä pari reikää. Samalla siirsin jalustimet alemmas. Hevoset saivat tässä tauolla namit ja hengitystä tasaantumaan. Takaisin selkään ei ollutkaan niin helppo päästä toppahousuissa! Etsin sopivaa kiveä, mutten saanut Tvisturia sinne viereen. Alkoi naurattaa, Essikin tuli alas Kronan selästä avuksi työntämään Tvisseä oikeaan suuntaan, mutta herra ei suostunut sen kiven juureen lennähtämään! Nauraen kävelimme metsälenkin alkuun ja siellä uusi yritys. Ja seuraava yritys. Ja sitä seuraavalla onnisti! Onneksi kukaan ei ollut kuvaamassa, tosi kokeneet ratsastajat nauravat ja hihittävät ja yrittävät houkutella hevosta umpihankeen! Tvisturkin saatin sinne vasta kun Krona meni ensin, mä kuitenkin viimein pääsin selkään ja Essi meni sitten samasta kohtaa Kronan kyytiin. Voi hyvänen aika kun nauratti!
Tvistur oli tohkeissaan kun oli ratsataja selässä, nytkö hän pääsee taas vauhtiin! Piti ihan pidätellä ettei polle olisi ihan puskassa töltiksi pistänyt. Essi hihitteli takana, ja kyllä mullakin oli leveä hymy naamalla, niin koomista!
Ennen tielle tuloa laitoin taas jalustimet jalkaan ja sitten lähdettiinkin laukalle. Krona meni edellä ja Tvistur innolla perässä ja nyt jalustimet toimivat kerrassaan loitavasti! Siirsin jalkoja hieman eteenpäin ja otin reisillä vastaan ihan kuin ilman jalustimiakin ja Tvistur antoi palaa. Ihan hurjaa vauhtia mentiin tasaisella vaivattomalla laukalla! Että oli rento fiilis, laukan päätteeksi kumpikin heppa päristeli tyytyväisenä.
Metsäpätkällä otettiin töltille, tosin sanoin Essille että jos Krona siinä edellä haluaa mennä laukkaa, niin anna mennä vaan. No laukkaahan siinä mentiin, sellaista rauhallista laukkaa, ei mitään hoppua eikä kiirettä, mutta matkaa voittavaa. Aivan mahtavaa täydellistä laukkaa, varsinkin kun osasin jo istua jalustinten kanssa.
Essi siirtyi Kronan kanssa taakse, kun tultiin jyrkälle ylämäelle, joka ollaan aikoinaan laukattu. Tvistur oli sitä mieltä että hän jaksaa kyllä laukata ja jouduin pidättämään Tvisturia ihan tosissani. Ohjat oli lyhyellä ja Tvistur yritti ja yritti ja yritti laukalle. Mä pidin ohjia napakasti ja hoin terävästi EI ja EI ja EI ja yritin pitää pollen käynnissä. Sitten Tvistur ponkaisi laukalle ja sitä mä kyllä ihmettelen, kun mulla oli ohjat ihan jämäkästi käsissä! Muutaman askeleen se jaksoi jyrkkää mäkeä laukalla ja hidasti sitten. Essi nauroi takana ja totesi että olipa hyvä että oli noi jalustimet jalassa! Ryöstää, pentele, tää meidän luottopolle! Mun täytyy kyllä sanoa että mua nauratti se innokkuus, eli ehkä toi EI ei välttämättä ollut kovin käskevä.
Mäen päällä nostin taas jalustimet takaisin huovan päälle eteeni ja jatkettiin matkaa ilman tukia. Tielläkin mentiin ilman jalustimia, kuten tullessakin ja pollet alkoivat olla jo täpinöissään. Miten ne jaksaa mennä niin kamalaa vauhtia, ei auttanut yhtään mitkään pidätteet, kun piti vaan tanssia päristellen eteenpäin! Tarhan reunaakin tullessa hummat melkein juoksivat, hörhöttelivät ja päristelivät mennessään. Ei tällaisia innokkaita reissuja usein ole, jo tarhasta hakiessa hevoset kiskoo että mennään mennään mennään jo!
Kumpikin sai ison annoksen leipää ja mysliä ja lisäksi tietenkin heppanameja. Vietiin ratsut takaisin tarhaan, jonne ne kiltisti menivätkin. Vielä juteltiin Essin kanssa, kuinka hassuja Tvistur ja Krona olivat ja niin innokkaita! Kronakin kun välillä pääsi keulille, se oli ihan tohkeissaan ja päristeli ja jos mahdollista niin askeleet tihentyivät entisestään. Hevoset näyttivät nauttivan reippaasta lenkistä ja tallilla Jaana oli juuri sopivasti tullut kotiin nähdäkseen nämä kaksi tyylikästä tölttäriä vauhdissa! Mulla on niin hyvä olo tällä hetkellä, ettei tosikaan! Mitä nyt käsivarret on hellinä kun on pitänyt pidätellä hurja-Tvisturia, mutta se on pientä. Hymy on korvasta korvaan, ja varokaa työkaverit, huomenna on kerrottavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti