Heräsin ajoissa keittelemään kaakaota termariin ja päätin sitten pistää toppahousut jalkaan. Ilma oli plussan puolella, mutta säätiedotus oli luvannut ehkä räntäsadetta. Ajoissa lähdin myös tallille, koska vetäjää ei ollut ja piti laittaa pollukat kuntoon.
Tallilla olikin jo Elina odottamassa ja hän harjasi Gussen ja Tvissen. Mä laitoin satulan Gusselle ja suitset kummallekin pollelle. Salla ja Auli saapuivat peräkanaa ja he hoitivat omat pollensa, eli Salla Kronan ja Auli Kolurin. Auli toi Kolurin pihalle ja yritti harjata mutaista hummaa edes hieman puhtaammaksi, mutta taisi olla toivoton tehtävä! Kolurille laitettiin kanssa satula ja mä autoin kaikki muut selkään.
Gusse on onneksi ihan mahtava luottoputte, se seisoi kiltisti siinä mihin olin sen jättänyt eikä välittänyt Kolurista vierellään. Hää seisoi siinä mihin oli käsketty! Hain tuolin ja laitoin sen Gussen viereen ja kiipesin sen avulla selkään. En uskaltanut ihan maasta ponnistaa, satula kun on rungoton ja kierähtää helposti. Sitten ei muuta kuin keulille Gussen kanssa!
Ensimmäiseksi pyörätiellä huomasin, että jalustimet oli liian lyhyellä. Salla oli ystävällinen ja tuli satulattoman Kronan selästä alas ja kiristi satulavyöt Gusselta ja Kolurilta. Samalla pidennettiin ne jalustimetkin, ettei oltaisi ihan monté-tunnelmissa. Sallalla pääsi vasta hetken päästä takaisin Kronan selkään, koska Krona ei suostunut ihan noin vain seisoskelemaan yhtään minkään kivenmurikan vieressä. Hymyilytti, mutta pääsihän se Salla viimein kyydittäväksi!
Krona olikin meno päällä ihan selkeästi. Pyörätien reunassa Krona siirtyi tölttipätkälle ekaksi ja Gusturin kanssa viiletettiin keppaloinnilla perässä. Vaihdettiin Gusse takaisin keulille, mutta päästyämme ratsastuspolun suo-osuudelle Krona otti uudestaan johtopaikan. Sitten olikin aika haipakkaa koko loppumatka, Krona käveli kuin Eikka konsanaan!
Kronan oli kertakaikkisen pakko päästä laukkaa jo mennessä metsätiellä ja me Gussen kanssa yritettiin pysyä perässä. Kolur ja Tvistur olivat jääneet taaemmas, Kolurilla ei ollut kiire mihinkään, meidän Muumipeikolla!
Ekassa "oikeassa" laukkamäessä yritin saada Gussen vasempaan reunaan laukalle, mutta melkoisen hitaasti polle keppaloi menemään oikeassa reunassa. Sitten tulikin vastaan iso hevonen ratsastajansa kanssa ja meidän pollet siirtyivät automaattisesti käyntiin. Ratsastaja toivoi, ettei ihan heti hänen ohitettuaan lähdettäisi laukkaamaan, ettei hänen hevosensa tekisi äkkikäännöstä ja lähtisi mukaan. Sanoin että me jatketaan käynnissä kyllä!
Käännyttiin vasemmalle ja käveltiin mäki nätisti ylös ja vasta sen jälkeen otettiin uusi laukka. Gussekin pääsi taas vauhtiin ja pysyi jo paremmin Kronan perässä kun mentiin hyväpohjaista hiekkapohjaa pitkin. Kolur oli tehnyt lammikon yli hienon loikan, mutta Auli oli ennakoinut asian ja ottanut harjasta kiinni. Käännyttiin takaisin hieman pidemmällä ja lähdettiin kertakaikkisen upeaan pitkään laukkaan ylämäkeen. Krona meni upeasti edellä, Gustur kauniisti imussa (ainakin hetken) ja Kolur ja Tvistur pitivät perää. Gusse kuunteli ohjaa tosi hyvin, ei ollut pelkoa puihin osuvista polvista ja Gusse jaksoi laukata tosi pitkälle mun kannustaessa sitä täysillä! Hyvä fiilis!
Samainen iso heppa tuli vastaan uudestaan ja siinä tuli mieleen, että mahtaa olla yksinäistä sillä hevosellakin aina mennä yksin. Miksei ne mene kaksistaan tai kolmistaan/ryhmässä? Olisihan se mukavampaa mennä jonkun kanssa, hevosellakin olisi seuraa... Eikä tarvitsisi pelätä, että polle lähtee laukalla vieraiden hevosten perään. Ei sillä, mustakin olisi kiva mennä omalla pollella joskus yksin, mutta ryhmässä on hauskempaa (ja turvallisempaa).
Krona innostui vetämään ihan kunnolla metsäpätkällä laukkaa ja Gustur päästeli minkä kintuistaan pääsi. Gusse kuunteli taas hyvin ohjia ja hidasti nätisti kun vain hieman kohottauduin pystympään. Kolur ja Tvistur tulivat antaumuksella perässä ja kaikilla meillä taisi olla leveät hymyt naamalla! :) Hevosetkin päristelivät tyytyväisinä.
Viimeinen laukkamäki käveltiin, koska mäki on melkoisen huonossa kunnossa. Tölttiä otettiin pikku pätkiä siellä missä voitiin ja pyörätien sivulla vielä parit pätkät. Krona meni edelleen keulilla ja Gusse vaihtoi jo laukalle pysyäkseen perässä.
Tarhan reunalla kaksi maailman likaisinta hummaa ja yksi hieman omaa väriään tunnustava polle laukkasi ripirinnan katsomaan tulijoita. Miten ne pojat olivatkin niin mutaisia, mutta tammukka niinkin siisti! :D Gusturinkin askeleet tiheentyivät, kun kolmikko laukkasi aidan vierustaa pitkin. Gusse taisi pelätä, että joku syö hänen eväät!
Vaan ehei, kyllä jokainen pollukka sai oman eväskorinsa ja vielä namia päälle. Sallalla oli hieman hoppu Itsenäisyyspäivää viettämään, joten vain me kolme jäätiin kaakaolle hevosten syödessä omia eväitään. Elinakin sai kyydin kotiin ja Aulilla oli menoa, joten sain kaikki pollet ihan itselleni! Jee! Ensin vein Gusturin ja Tvisturin tarhaan ja sitten vielä Kronan ja Kolurinkin. Jokainen sai vielä namit ja sitten oltiinkin kaikki melkoisen tyytyväisen oloisia.
Mulle on tosi tärkeää, että saa hoitaa hevosia, vaikken nyt aina pystykään harjaamaan. Mutta se että saan ne nätisti syötettyä ja vietyä sitten tarhaan yksitellen, on aivan mahtavaa! Ja kun ne tulee niin nätisti perässä! Niiden kanssa on mukavaa viettää aikaa ihan muutenkin, sielu lepää. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille heppa-ihmisille ja erityisesti jokaikiselle ihanalle pehmukkaturvallaan hörisevälle heppa-ystävällemme! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti