Oli tarkoitus lähteä aamulla Jaanan kanssa tutkimaan ensin uusi reitti ja sitten mennä Nuuksioon poistamaan kesälaitumilta tolppia. Jaana soitti eilen ja kähisi puhelimeen, että hän on kunnon flunssassa. Tuumasin että tolppia ei sitten ainakaan lähdetä poistelemaan. Jaana oli sitä mieltä, että Tvisturillahan mä voin mennä lenkin ihan itseksenikin, kyllähän me Tvissen kanssa pärjätään.
Aamulla vielä Jaana tekstaili että pakkasta oli -14 astetta, joten kauheasti ei voi laukkuuttaa hevosta. Mä kirjoitin takasin, että olin tuumannut reissua pakkasen takia ilman satulaa ja ihan vain käyntiä kaikessa rauhassa. Jaanan mielestä hyvä idea! :D Itsekseni mietin että ilman satulaa en kuitenkaan olisi edes uskaltanut laukata, kun ei ollut muita ratsastajia turvana.
Naama jumalattomalla virneella ajelin tallille ja yhdessä Jaanan kanssa haettiin Tvistur tarhasta. Herra nuuskaisi kerran mun taskua ja lähti kiltisti mukaan tallille päin. Edelleen naama Hangon keksinä harjasin Tvisturin selästä lumet pois ja hain suitset. Tvistur pörisi turpa heinäastiassa ja oli sitä mieltä että häntä voi harjata kyllä pidempäänkin, ainakin kun hänellä on heinää. Jaana jätti mut Tvisturin seuraan ja mä vielä tarkistin kaviot. Sitten suitset päähän ja pihalle.
Tvistur onkin hieno polle, se seisoi kiltisti paikoillaan kun mä sammutin tallista valot ja suljin oven. Sitten se katseli uteliaana kun siirsin hänen viereensä tuolin, kiipesin sille ja varovasti nostin jalkani Tvissen selän yli ja laskeuduin alas. Heti oitis tuntui takamuksessa hevosen lämpö, ihan käsittämätöntä miksei lumi ollut sulanut selkään!
Pikku pyynnöstä lähdimme tepastelemaan pitkin tarhan reunaa ja Tvistur päristeli mennessään. Jäätynyt mutalikko oli hankala, teräviä kuoppia piti varoa vaikka Tvistur ne itsekin tiesi.
Pyörätielle päästiin kommelluksitta, mutta sitten alkoi tuntua hieman kummalliselta. Tvistur tepsutteli ihan miniaskelilla ja mä tunnuin olevan ihan vinossa. Istuin kyllä keskellä, sen verran tunsin hevosen selkärangasta. Jatkettiin matkaa ja Tvistur alkoi kiemurtelemaan ja ihan selvästi etsi parempaa kävelypaikkaa. Lastentarhalle päästyäni Tvistur linkutti ja tulin saman tie alas tarkistamaan kaviot.
Pitäisi aina olla se kaviokoukku mukana! Lumi oli pakkautunut kovaksi levyksi kavioiden pohjiin ja parhaani mukaan putsasin ne sormin. Tvistur antoi hoitaa jalkansa herrasmiehen elkein, nosti jo valmiiksi kinttua kun vain käsi meni jalkaa pitkin alas. Mitään sen kummempaa kavioissa ei näkynyt, hyvä pinta pohjassa ja siistit reunat. Sitten talutin pollen hieman eteenpäin, missä pääsin takaisin selkään kiveltä nousten.
Tvisturilla löytyikin oitis reippaampi vaihde. Pidin herran kuitenkin käynnissä, vaikka menohaluja olisi ollut. Ei tässä näin isoilla pakkasilla aleta hurjastelemaan, johan tätiratsastajalta loppuu happi!
Sitä iloa ei kauaa kestänyt. Ylämäessä vauhti hidastui ja Tvistur linkutti ihan selvästi. Pää nousi ja laski pitääkseen tasapainoa yllä. Sillä samalla sekunnilla kun päätin että nyt pois selästä ja takaisin tallille, Tvistur pysähtyi erittäin turhautuneen oloisena pää pystyyn. Mä tulin alas ja käänsin ratsuni takaisin tallille päin. Tvistur ei suostunut kävelemään askeltakaan, joten putsasin taas kaviot. Sitten jatkettiin hissukseen matkaa kotiin päin. Soitin Jaanalle, että takaisin tullaan, lumi paakkuuntuu pahasti kavioihin. Tasaisella mentiin suht nätisti, mutta ylämäessä Tvistur linkutti selvemmin.
Tvistur pörisi mulle ja käveli sievästi vierellä, välillä nuuskaisi hihaa ja päristeli. Kiltti pollehan se on, aivan mahtava, tuntui olevan hieman harmissaan. Ennen tarhoja puusillalla mentiin tosi hitaasti, ensin ei meinattu suostua ollenkaan tulemaan sillalta pois. Tvistur katseli naapurin pellolle ja harasi vastaan, ei hän haluaisi tulla siitä! Kun sain houkuteltua pollen pois sillalta, oli vuorossa alamäki jossa joutui houkuttelemaan vielä enemmän. En siis ikinä ole joutunut houkuttelemaan ketään näistä hevosista kotiin, talliin, kavereiden luo ja herkkulaarin ääreen! Miten sitä saa 400-kiloisen eläimen liikkeelle, jos se ei halua? Mulla oli heppanamit esillä, rapistelin pussia, maiskuttelin ja naksuttelin kielellä, kehuin Tvisturia ja silloin tällöin hieman ohjista annoin painoa niskaan, että tule tännepäin, tule. Kovasta kannustuksesta johtuen/huolimatta Tvistur viimein päätti tulla kotiin ja taas sipsuteltiin pikku pikku askelin.
Tallissa otin suitset pois ja annoin Tvisturin syödä heinää samalla kun tarkistin taas kaviot. Lunta, lunta, lunta varmaan kiloittain! Miten ne sinne noin kertyy, en mä muista aikaisemmin noin käyneen! Tvistur nosteli taas jalkojaan tarjolle ja mä putsasin. Sitten hain ruokakipon ja annoin hieman mysliä ja parit pienet porkkanat. Tvistur antoi mulle suukon karsinan seinän yli ja hörisi ihan tohkeissaan: "Saako hän sittenkin hyvää, vaikka olikin tynkäreissu!" No tottahan poika ruokaa saa!
Laskin Tvisturin ulos tarhaan, mutta se näytti jäävän katoksen alle. Kävin jakamassa muille pollukoille loput heppanamit, mikä saikin innostuneen vastaanoton. Jopa Laikka tuli vastaan! Svipa hörisi jo kaukaa ja yritti saada pidettyä muut kauempana. Utelias Eikkakin tanssi namiaan hakemaan ja Kolur hieman varautuneesti otti herkun. Keke hamusi namin hyvin varovaisesti huulillaan, ihana rokkipolle!
Menin takaisin talliin katoksen alta ja Tvistur siellä jatkoi seisomistaan, hörähti vain tervehdykseksi. Toiset hepat söivät heiniään tarhassa ja Tvistur näytti jäävän ilman, joten otin tallista kasan heinää Tvisturille katoksen alle. Syökööt siinä, pysyy polle lämpimänä.
Jaana tarkistaa vielä kaviot, kunhan vain pääsee ulos flunssaltaan. En mä usko että siinä muuta ongelmaa onkaan, saattaa tietenkin olla että jossain kohtaa on jääpala tai kivi inhottavasti kiilautunut, mutta mitään en ainakaan nähnyt. Hieman harmitti reissu, mutta minkäs teet. Tällaista se on aina välillä hevosten kanssa. Olisin kuulemma saanut ottaa Gusturin "vaihdossa", mutta jos sillekin paakkuuntuu lumet noin pahasti niin menee hankalaksi koko homma. Ja sitten on kyllä paha kävellä, jos ei kerta kaverit ja ruoka houkuttele hummaa kotiin päin. Voi mun pientä lempparipollea, mun olis tehnyt mieli vaan jäädä rapsuttelemaan ja syöttämään ja hoivaamaan sitä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti