Lunta tuli hiljalleen kun lähdin ajelemaan tallille. Sai olla vielä varovaisempi kuin eilen, mutkissa liirasi iloisesti. Hyvä että on kunnon auto!
Tallilla jouduin heti "hyökkäyksen" kohteeksi, Rontti-koira viipotti menemään ja hyppeli välillä vieressä. "Missä pallo!" kysyin ja Rontti lähti mustavalkoisena salamana etsimään palloa. Palloa sitten heiteltiin, siinä pysyikin hyvin lämpimänä! Hauva oli aivan lumessa, välillä se sukelsi pallon perään lumihankeen ja ilmestyi onnellisena lumipesukarhuna pallon kanssa ulos. Sitä on kiva leikittää, sitä sais juoksuttaa niin paljon kuin vain olis aikaa!
Olin tosi onnellinen kun sain alleni kauniin Kronan, sillä on niin tasainen ja hieno laukka! Enkä sitäpaitsi ole pitkään aikaan mennyt Kronalla, lokakuussa viimeeksi. Jalustinten pituus meni kerralla oikein, mitä nyt ei meinannut taas saada jalkaa niin ylös. Toppaukset on mahtavat! Toisella yrittämällä olin jo satulassakin, ja Krona oli sitä mieltä että sitten mennään. Ei meinannut rouva pysyä ollenkaan paikoillaan, vaan piti käydä tekemässä pientä volttia hangessa. Kun muut eivät vieläkään olleet valmiita, niin oli pakko mennä hoputtamaan Gusturia ja muita. Jaana yritti selittää tuhisevalle Kronalle, että ei se ole Gussen vika, kun ihmiset on hitaita. Sitten häiriköitiin hieman Kekeä, mutta Svipa jätettiin kyllä rauhaan...
Matkaan lähdettiin Gusturin vetäessä joukkoa. Keke meni toisena ja Krona turpa kiinni Keken hännässä. Voi kun ne muut meni niin hitaasti, Krona ei kestä niitä! Pitää tökkiä hieman turvalla hidastelijoita ahteriin, eikä haittaa vaikka kakkisivat suoraan nenään...
Kaikki hevoset olivat innolla liikkeellä, yksikään hevosista ei jäänyt tupeksimaan mihinkään. Koko reissu mentiin niin tiiviissä jonossa, etten edes muista millonka viimeeksi. Tölttipätkillä mentiin aika kovaa vauhtia ja Gustur veti innolla ravia. Ratsastuspolulla mentiin jo vahingossa laukkaa, kun Gustur hieman kiihdytti edessä. Upea tunne mennä lumisessa metsässä kovaa tölttiä (ja ne parit laukka-askeleet) hevosten omapolkemalla polulla. Kaunista ja ihanaa!
Ekassa laukkamäessä mentiin tosi hienosti jonossa turpa seuraavan hännässä kiinni. Gustur veti siihen malliin, että Kekelläkin oli hyvin tilaa laukata ja Krona upeasti perässä. Sitten kun hidastettiin, huomattiin että Tvistur ja Svipa olivat kummatkin ihan peesissä. Nekin tulivat siis kovaa! Seuraavakin laukkamäki oli mahtava, Kronan tasaisen varma askellus kantoi ja jaksoi koko mäen ylös. Upeaa!
Sitten tultiinkin ensimmäiselle extreme-osuudelle, lähdetiin nimittäin katsomaan miltä näyttää se metsäpolku näin talvella. Ihmisiä oli kävellyt kyllä koirien kanssa sitä polkua, mutta lumimaisema on ihan toisen näköinen kuin sulana. Kerran me vaan mentiin harhaan Gusturin ajatellessa että just joo, taas näitä mamin "Etsitään-uusia-reittejä"-juttuja... Sai olla varovainen metsässä, paljon joutui kumartelemaan oksien alta, ellei halunnut monta kiloa lunta niskaansa. Teki hyvää ainakin mun tasapainolle, olenhan aikaisemminkin ollut pulassa oksien kanssa! :D
Sitten otettiin taas laukkapätkä kun päästiin takaisin tielle ja voi että miten mä nautin! Siis NIIN erilainen laukka kuin edellispäivänä Kekellä ettei ole tosikaan! Mä luotan ihan täysin Kronan jalkoihin, se on aivan omaa luokkaansa. Virne naamalla pysyi pitkään, taitaa hymy olla herkässä vieläkin. Ja sitten sama uusiksi metsäpätkällä, jee! Jotenkin Kronan kanssa on niin vaivatonta, nyt talvella kun se ei hakeudu edes puskiin. Ihana!
Toinen extreme-pätkä oli mielenkintoinen, polun alkuun oli aurattu jostain syystä lunta ja aika koomisella tapaa Gusse punnersi itsensä siitä yli Jaanan ohjatessa sitä maasta käsin. Muut tultiin ihan ratsain, mutta kaikki taidettiin saada lumipesut läheisestä kuusesta. Metsässä on mielenkiintoista mennä kinoksissa, teki hyvää Gussen kintulle. Ja koomista oli kyllä kun Jaana yritti takaisin Gussen selkään, selälleenhän tuo päätyi hankeen! :D Ja seuraavalla kerralla oli hyvä ettei ponnistanut liikaa ja yli.. hih!
Krona oli koko matkan pyrkinyt Kekestä ohi ja nyt sitten sai tilaisuuden kun oma keskittyminen hieman herpaantui. Tammukka kipitti täydellisellä töltillä ohi Kekestä, jonka Obelix-mainen ilme oli hauska! "-Täh, mitä tapahtui?" Pyytelin kovasti anteeksi ja palautin Kronan takaisin ruotuun. Suojatiellä ennen viimeistä pyörätien pätkää Krona sai luvan mennä keulilla yli eikä rouva tosiaankaan enää luovuttanut asemaansa pois! Polle päristeli ja kipitti kuin Eikka, yritin ottaa vähän hitaammin, mutta Krona vaan kipitti! Ja päristeli mennessään. Se oli niin tyytyväisen oloinen ettei tosikaan, teini-ikäisten viritetty mopokin olisi jäänyt tälle pärisijälle toiseksi, sekä äänessä että vauhdissa! :) Nauratti ihan ääneen, jolloinka Krona vain innostui pärisemään lisää!
Kaikki saivat ruokaa, vaikka viimeiset tuuppivatkin jo toisiaan pois tieltä. Myslileivät tekivät kauppansa ja ison satsin saivat muitakin herkkuja. Namia löytyi vielä taskun pohjalta ja sitten pääsikin mukavasti tarhaan. Tyytyväisen näköisiä hevosia näytti olevan koko liuta, niilläkin oli ollut kivaa paahtaa pitkin metsiä lumisateessa! Ja ihan selkeästi olin itsekin rentoutunut, huippusyke oli vain 151 ja keskisyke vain 99.
Sovittiin vielä Jaanan kanssa, että menen huomennakin ratsastamaan, tällä kertaa Essin kaveriksi. Kysyin että "SaankomäTvisturinsaankomäTvisturinsaankomäTvisturin?" Jaana sanoi että saat, jolloin mä hihkuin "MäsaanTvisturinmäsaanTvisturinmäsaanTvisturin!" Jee! Siis huomenna uudestaan! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti