Länkkäripolleilua

Ajelin ajoissa (taas) Ounasjoen rantaan, mistä Iivarin Jouko haki mut veneellä Hiansaareen hepostelemaan. Venematka oli lyhyt, ja keskustelu pääsi mukavasti alkuun. Jouko haki ensin hieman tuntumaa keskustelun pohjaksi, mutta kun mies pääsi vauhtiin, niin juttua riitti!

Saaressa haettiin ensin heposet saaren toisesta päästä ja talutettiin ne leiripaikalle satuloitavaksi. Sain ratsukseni pollukan nimeltään Purje, jonka harjamarto on paksuin ikinä! Issikoillakin on paksut harjat, mutta tää oli leveä. Heppa oli kiltti ja rauhallinen, katseli mua ja nuuskasi ja oli kaveri.

Hevosilla oli mielenkiintoiset suitset, hackamoret, jotka kiinnitettiin suoraan riimuihin. Olivat jänskät kuolaimettomat systeemit, ohjatessa paine tuli turvan päälle leveälle alueelle eikä tuntunut varmaankaan yhtään epämukavalta.

Satulatkin olivat keveät länkkärisatulat, joissa oli aivan erilainen satulavyö mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Mietin, että miten ihmeessä mä pääsen sinne ylös, mutta satulan nupista sai erittäin hyvän otteen ja sinne nousi ihan helposti. Satula tuntui jämäkältä, samaten jalustimet. Ylhäällä olo oli oikein mukavan tuntuista, vaikkakin hieman korkeammalla kuin issikoilla. Ei kuitenkaan tullut paniikkia, ei se niin paljoa ollut korkeampi.

Siinä keskustellessa unohdin kokonaan hanskat leiripaikalle, mistä seurasi käsien palaminen. Onneksi oli sentään pitkähihainen pusero päällä! Lämmintä ilmaa ei huomannut, koska tuuli vilvoitti mukavasti, muuten olisikin ollut helle ja hevosia vain kävelytetty.

Purjeen askellus oli isompaa kuin issikan ja piti opetella olla ajamatta sitä raville. Pohkeita ei tarvinnut oikeastaan käyttää ja ohjat oli pitkinä. Sekin oli helppoa. Istunta taisi olla sellainen, että ajoin heppaa eteenpäin. Nopeasti sekin luonnistui ja meno rauhottui.

Tuuli oli aivan ihana, saaressa oli polkuja pitkän heinän seassa, mistä hevoset innokkaina söivätkin herkullista mehevää vihreää. Lampaitakin näkyi ja hiekkarannalla oli ihmisiä lapsineen ja koirineen.

Rannalle suunnattiin mekin ja hiekassa otettiin pikku ravit. Sitten lähdettiin kahlaamaan toiselle saarelle, vettä alkuun oli vain 25cm. Vesi syveni pikkuhiljaa ja yhtäkkiä viileä vesi hulahti kengistä sisään! Ja vesi vain syveni, pian se nousi pollen kylkiin ja mulla oli hyvinkin pian jalat polviin asti joessa. Jännitti, mutta oli aivan mahtavaa! En ole koskaan kahlannut pollen kanssa vedessä, mitä nyt vesilätäköistä läpi... Hieno fiilis oli, mulla silmät loisti ja hevoset olivat tyytyväisiä kun olo viileni hieman. Ja minä kanssa, vaikka kengissä oli litra jokivettä.

Jouko kysyi että mitä mä odotan tältä reissulta ja mä sanoin että jos vaan hevoset jaksaa ja Jouko viitsii laukkuuttaa polleja, niin kiva olisi kokeilla. Ison hevosen laukkaa en ollut aikaisemmin päässyt testaamaan, joten hieman jännitti. No siinä satulassahan istui vallan mainiosti, keinuen mentiin eteenpäin polkua pitkin ja hidastus raviinkin onnistui hyvin. Ja ravissa muutenkin oli hyvä mennä, kevensin, vaikka olisi siellä voinut mennä ihan harjoitusraviakin. Jouko itse näytti istuvan tiiviisti ravissa.

Ratsastettiin saaren toiseen päähän ja annettiin hevosten levätä ja syödä heinää. Samalla me Joukon kanssa juteltiin hevosista, vertailtiin issikoita ja suokkeja, ravia ja tölttiä, varusteita ja mitä nyt tulikaan mieleen. Niin ja murteista meillä oli pitkät keskustelut! =D

Paluumatkalla hevosten askeleet ripeytyi ja välillä mentiin ravia ihan pyytämättäkin. Juteltiin lisää matkalla ja Joukon silmät nauroi, kun kysyin leveästi hymyillen että mennäänkö me takaisin veden kautta? Juu, sanoi Jouko nauraen.

Oli ihanaa saada taas jalat märiksi vedessä, jännitti ja oli kivaa! Matalammassa vedessä Jouko ehdotti ravia ja me ravattiin veden roiskuessa korkealle! Mahtavaa! Samalla seurattiin kun muu lauma meni uimalla toiseen saareen mun pollen hirnuessa muille. Hauskalta tuntui kun Purjeen kyljet hirnunnan tahdissa tärisivät, pidin tiukasti nupista kiinni.

Leiripaikalle tultaessa otettiin vielä laukkapätkä, joka ei multa oikeastaan onnannut kun mentiin ravia. Ei haitannut, Jouko käänsi hevosensa ja sanoi että otetaan se uusiksi ja nyt pääsin minäkin laukalle.

Pollet laitettiin hetkeksi kiinni puomiin, että saatiin satulat pois. Nyt osasin avata satulavyön ja otin suitset pois riimusta. Hevoset jäi hetkeksi seuraan ja lähtivät sitten muiden luo, kun mitään sen kummempaa ei heiltä pyydetty. Jouko keitti meille nokipannukahvit ja sitten juttu siirtyi hevosten kautta metsästykseen, aseisiin ja lainsäädännön kautta rikoksiin ja rangaistuksiin. Hieman morbidiksi meni puheenaiheet välillä, mutta samoilla linjoilla oltiin ja jutustelu jatkui Joukon viedessä mut veneellä takaisin autolle.


Aivan ihana retki ja Jouko on kertakaikkisen hauska ja kiva ihminen. Kertoi juttuja hevosista ja arvosti luontoa ja hevosia, hengenheimolainen. Oli todella mukavaa, saan kuulema tulla toistekin ja saan seuraavallakin kerralla ratsun alleni! =D