No ihan ensimmäiseksi täytyy kertoa siitä haastattelun lopputuloksesta, eli pääsin lehteen oikein kuvan kanssa! Hiukka oli pollea olo ja kävin hakemassa lehtiä pinon, että kaikki varmasti näkee... =D Töissä vaan nauroivat, että taas on Ankalla leveä onnellinen hymy naamalla!
Tän päivän ratsastukselle otin vauhtia iskän synttäreiltä ja hain Sallan matkan varrelta mukaan. Laitumella meille jaettiin pollet, sain Keken ja Salla meni Kronalla ilman satulaa. Mukana oli iso aloittelijajoukko, joten me kolme kokeneempaa saimme lähteä reippaampaa tahtia edeltä.
Kekellä on tapana vetää ojanpohjia myöten ja nyt osasin jo paremmin ohjata pojua pois reunoista. Musta on tosi hienoa, että joka kerralla oppii aina jotain uutta sekä ratsastuksesta että sen hetkisestä pollesta. Nytkin kun olen mennyt kaksi kertaa peräkkäin Kekellä, alkaa ymmärtämään juuri tämän pollen ajatuksia ja toimintatapoja. Aivan mahtavaa!
Nyt jalustimet olivat sopivan pitkät ja kevennykset ravissa menivät ihan itsestään. Ihan pieniä laukkapätkiä otettiin jo menomatkalla ravin/töltin lisäksi, ihan vain muutamia askeleita. Ison joukon käännöspaikassa Krona vetäsi sivuun kääntyäkseen, kuten joka kerta aiemmin. Keken kanssa mentiin tyynesti ohi, jolloin pirteällä päällä ollut Krona siirtyi töltillä takaisin keulille, sitä paikkaa hän ei hevillä luovuta! Jatkettiin vielä eteenpäin reipasta tahtia ja Disa tuli hienosti perässä. Hieman Disa kyllä katseli puupinoja ja pysähtyi. Piti oikein käydä hakemassa se sieltä pois kahden hevosen voimin, oli niin pelottavia oksia.
Koko matkan Krona meni edellä ainakin 15 metrin päässä ja me hitaammat tultiin perässä. Yksi pidempi laukka otettiin, meidän Geysir-poika tuli ravilla loppumäet kun kunto loppui kesken. Oltiin me aika lujaa käveltykin, ei sillä. Onneksi ilma oli viileä ja ötököitä ei ollut. Tämä reissu oli rauhallisempi laukkojen suhteen kuin edellinen, mutta käveltiin nopeammin ja pidemmälle kun ei tarvinnut odotella ketään. Sykekin oli huipussaan vain 160 ja kaloreita kului 200 vähemmän kuin viimeeksi!
Huomasin jossain vaiheessa, että Keke osasi mennä oikeaan reunaan ihan vain kun sanoin että "Keke, oikea reuna!". Siitä tulee mahtava polle, ei voi muuta sanoa. Se toimii todella hyvin ja kuuntelee ratsastajaa sekä kropallaan, että korvillaan. Ja se on niin komea iso poika, rokkitukka tulee puoleen väliin nenän vartta! Kuinkahan se näkee sieltä mitään... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti