Olin tapani mukaan ajoissa laitumella, tällä kertaa tosin myös sen takia että piti lähteä ajoissa kummipojan synttäreille. Olin muistanut ottaa turvaliivinkin mukaan, siltä varalta että taas sattuisi kömmähdys... :-) Mira veti reissun ja sain alleni Krona-mummelin. Krona nuuskutti pitkään mun kättä, kun menin morjestamaan ja laittamaan jalustimia oikealle pituudelle. Nuuhk, nuuhk, heppahönkäys lämmitti käden lisäksi myös sydäntä.
Meitä olikin matkalla monta, pari aloittelijaakin oli mukana. Keke sai tosi hyvän ratsastajan itsellensä, naisella oli ollut kaksi omaa hevosta ja hän oli ratsastanut 18 vuotta, esteitä jopa kansallisella tasolla! Nyt vaan lasten takia oli jäänyt muutamaksi vuodeksi harrastus, mutta uudestaan olisi tarkoitus hänelläkin aloittaa.
Matka aloitettin rauhallisesti, menomatka mentiin käyntiä ja tölttiä. Juteltiin Keken ratsastajan kanssa hevosten eroista, hän totesi että tämä oli kuin aloittaisi ihan alusta. Erot isohevosiin paljastui hetki hetkeltä. Kerroin, että mulle oli tosi vaikeaa koulutunnilla ottaa ohjat käsiin ja pitää niitä lyhyinä. Hänelle taas tuotti vaikeuksia antaa pitkät ohjat hevoselle. Ja Keken ravi oli hänelle niin mukava istua, ei tarvinnut edes keventää!
Ensimmäinen laukka jännitti hieman ensikertalaisia, mutta innostus tuli hyvin pian tilalle. Krona oli puskenut väkisin Keken edelle käyntiosuudella, mutta vaihdoimme pollet takaisin toiseen järjestykseen, koska Keke on nopeampi. Keken perässä päästiin aika sutjakkaa laukkaa, harjasta kiinni ja "Hyvähyvähyvä!" kaikui taas pitkin Nuuksion metsiä tasapainon ollessa upeasti kohdillaan!
Pitkät laukkamäet aiheutti sydämen tykytystä myös kokeneelle Keken ratsastajalle, jota hieman hirvitti Keken tapa laukata melko lähellä ojaa ja puita. Maastossa on kuitenkin aina erilaista mennä kuin kentällä. Meillä olikin juttua issikoista ja kerroin niiden luonteenpiirteistä ja askellajeista, kuinka hevoset itse etsii jalansijansa ja kerroin myös viime kerran tipahtamisesta. Issikat oli ihan erilaisia verrattuna hänen omiin hevosiinsa ja mielenkiintoisia vertailuja riitti.
Vielä viimeiset laukat ja pollet päristelivät tyytyväisinä ihmisten hymyillessä leveästi. Eikalla näytti olevan sittenkin jarrut, Mira sai sen pysäytettyä puolimäkeen ihmisen tullessa vastaan! Hämmästys oli kaikilla osapuolilla suuri... ;-)
Laitumella annoin kaikille heposille namia (Kronalle ja Svipalle parit enemmän) ja sitten pitikin jo lähteä kummipojan 10v synttäreille. Matkalla autolle annoin vielä viimiset namit varsalle, sen emälle ja sen tädille. Varsa on kasvanut kovasti, eihän sitä enää meinaa tunnistaa! :)
Toivottavasti Kekellä mennyt ratsastaja aloittaa uudelleen, hankkii hevosen, tai ainakin tulee uudestaan meidän kanssa. Hän oli erittäin mukava (kesti hyvin tätiratsastajan innostuksen) ja oli todella mahtavaa vertailla pollukoita, opin taas paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti