Tuurissa

Odotin innolla kahta ihan oikeaa ratsastustuntia ihan oikealla ratsastuskentällä. Eikä haittaa, vaikka vettä ripsotteleekin, pääasia että mä pääsen oppimaan! :)

Tavattiin Annen kanssa Töysässä ja ajettiin Tuuriin peräkanaa. Vaihdoin vaatteetkin vasta perillä, kun matka olisi ollut turhan pitkä jo valmiiksi heppaisissa housuissa. Innolla pyyhällettiin talliin, missä Tuulia ottikin meidät vastaan. Annelle oli valikoitu ihan kamalan iso polle, mulle hieman pienempi ja laiskempi (Sauli). Sitten tunnin kuluttua kuulema vaihdettaisiin hevosia, Annelle vieläkin isompi ja mulle samaten (Hellu). Hui, hieman jännitti!

Sauli oli suurin piirtein samaa kokoa kuin isoimmat issikat, eli ei päässyt huimaamaan. Pehmeän laskasti tamma käveli, sitä sai tosissaan patistaa eteenpäin. Hieman tuotti vaikeuksia nämä lyhyet ohjat, issikoilla on melkein aina pitkät ohjat ja niin oli Eräratsuilla Rovaniemen suokeillakin. Kontrollia, kontrollia! Olin kyllä tyytyväinen, että sain hevosen muuttamaan tahtia, nopeuttamaan ja hidastamaan käyntiä. Ja lyhyempää ohjaa, Anka!

Raviharjoitusten myötä mä aloin ihmettelemään, että osaanko mä yhtään mitään. Mä pyydän ravia, kun mun olisi pitänyt vaatia ravia. Tuota täytyy harjoitella ihan tosissaan. Kuten Tuulia sanoi, mä voin jo "suuttua" hevoselle ja antaa painavampia avuja. Eli mä osasin kyllä, mutta pitää osata vaatia. Sitten kun mä uskalsin vaatia, heppa alkoi kulkemaan paremmin, vaikka ravi takkusikin.

Harjoitusravi meni Saulilla paremmin kuin kevennetty, vaikka issikoilla asia on toisinpäin. Tai sitten se johtuu siitä että issikoiden ravi on reilusti pienempää ja nopeampaa, jolloin mä hyräilen sopivan nopeaa kappaletta päässä ja niiaan ihan kuin tanssiessa, hump-pa, hump-pa, hump-pa; hump=ylös ja pa=alas. Tik-tak-tik-tak-tik-tak... Saulilla oli isommat liikkeet, vaikka olikin samaa kokoa ja rytmin löytäminen kesti. Kun yritin keventää, Sauli siirtyi käyntiin. Lopussa sain sen sentään pysymään siinä ravissa, mikä oli saavutus minulta!

Tunnin kuluttua vaihdettiin hevosia ja siinä välissä piti käydä ottamassa henkoset astmapiipusta. Hiki virtasi pitkin selkää ja ihmettelin että kuinka mä jaksan taas puristaa pollea toisen tunnin. Hellu oli hieman reippaampi, sitä ei tarvinnut niin komentaa. Hellun käynti oli jotenkin neliskanttinen, kantikas, voiko niin sanoa? Ravi oli oikein selkeä ja hyvä. Nyt alkoi se ravikin jo löytyä, mutta ne ohjat! Aina oli liian pitkät! Pitäisi olla samapituiset kuin kunnon tölttärillä, mutta koko aika. Phuuh, mä keräsin ohjia lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi ja aina ne oli liian pitkät.

Ravi alkoi sujumaan ja sitten tuli laukkaharjoitusten aika. Sain Hellun kerran laukalle, mutta ei se kovin hyvä laukka ollut, samaa nelikanttia kuin käynti. En ilmeisesti osannut ajaa tarpeeksi eteenpäin, siirryttiin takaisin raviin. Sain vielä toisenkin kerran laukalle, mutta sitten loppui puhti. Siis minusta.

Mutta ei väliä, mä pääsin ihan tosissani ravin makuun! Yhtäkkiä se alkoi sujua kevennysten kanssa ja sain samalla ajettua pollea eteenpäin ja jopa käännettyä! Hyvä kun takissa tarranauhat piti, kun meikä innoissaan paahtoi kevennettyä ravia koko kentän ympäri! Ai hitto! Ja muka piti mennä 10 metriä kevennettyä ja 10 harjoitusravia, mutta kun kerta vauhtiin pääsin, niin menin sitten koko rahan edestä! :) Sanoin Annellekin, että tahtoo lisää ravia!

Ihan harmitti, kun toinenkin tunti loppui. Olin mä aivan puhkikin, mutta olisin vielä kolmannenkin tunnin jaksanut onnistumisen riemussa.

Tallille mentiin hyvässä järjestyksessä, mutta sillä sekunnilla kun päästiin ovesta sisään, Hellu vetäs mun taitse suoraan leipälaariin. Mä pyörähdin paikallani kuin balleriina ja yhtäkkiä mun vasemman jalan varpaat olikin hevosen etujalan alla. Onneksi ei ollut kumppareita jalassa, vaan vaelluskengät! Niissä on reilusti paksuutta varpaiden kohdalla ja paksu pohja, varpaat littaantui pohjan ja reunan väliin. Siten mentiin linkaten perimmäiseen karsinaan, jossa matkalla oli kauraämpärit! Voi kiesus sitä hevosta! Sinne vaan turpaa koko 700kg:n voimalla ja oikean jalan kantapää jäi alle. Ja kuten edelliselläkin kerralla, onneksi oli ne maastokengät, niissä on kantapääkin pehmustettu tosi hyvin.

Mun on kyllä käytävä jossain noilla tunneilla, toi ravi-juttu oli tosi kivaa. Mä nautin siitä, että Tuulia pisti mut töihin ja oli aivan huippua kun löytyi tasapaino ja osasi pitää humman ravissa ja keventää oikealle jalalle. Mahtavaa! Millons mennään uudestaan, Anne? =D