"Minäkö innostuin?!?"

Oli ihanaa lähteä perjantaina töiden jälkeen tallille, illat alkavat olla jo valoisia! Nyt oli mukavasti plussan puolellakin, joten ei ollut yhtä liukasta kuin viime keskiviikkona. Silloin lipsuteltiin pyöräteitä tosi varovaisesti ja Faxi joutui odottelemaan erittäin varovaisesti kulkenutta Mörriä. Nyt olikin parempi mennä ja kolmistaan pääsimme mukavasti liikkeelle, ennen lähtöä Talli-Jaana vielä kiristi Mörrin salaperäisesti löystyneen satulavyön. Krona-Jaanalla oli Prinsessa alla keulilla, Mörri mahdottoman tyytyväisenä keskellä ja perää piti Faxi.

Liikkeelle lähdettiin reippaasti ja alusta oli hyvä. Pyörätiellä Mörri alkoi miettimään, että onko tää varmasti turvallista mennä näin reippaasti. Faxi oli sitä mieltä että kyllä oli ja kipitti sirosti meidän ohi Prinsessan perään. Mörri masentui ja alkoi jäädä muista, hän ei halunnut olla viimeinen! Yritin patistaa, mutta poika oli aivan maissa, raasu. Piti ihan ottaa Minnalta raippa avuksi, pitää sitä silti liikkua!

Ravipätkä meni hyvin, pidätin ensin Mörriä ja lähdimme sitten ajamaan muita takaa. Siitä Mörri tykkäsi, jahdataan muita! Suuntasimme Veikkaustielle, mikä piristi Mörriä kummasti. Prinsessa oli nimitän tullut meidän taakse ja Faxi oli keulilla. Kyllä nyt kelpasi kävellä!

Veikkaustie oli todella paljon paremmassa kunnossa, vaikka jäätä vielä olikin, Se oli kuitenkin pehmeämpää ja kaviot pitivät kivasti. Yhdessä alamäessä Mörri meni patistamatta NIIN hienoa käyntiä, että se oli melkein jo tölttiä! Mä kehuin Mörriä ja hän kuunteli tarkkaan. Faxin perään otimme ravia ja sitten päristeltiin, kivaa oli!

Ratsastuspolulle vaihdoimme järjestystä, Prinsessa keulille, Faxi perään ja sitten me. Minna kiristi samalla taas Mörrin satulavyötä mun puolesta, kun kerta oli tullut alas satulasta ottamaan Faxin buutsit pois. Kiitoksia, kaveri! Mörri meni polulla mukavasti, mietti mihin jalkansa asettaa ja oli tarkkana. Hieman jäätiin muista, mutta katselin Prinsessan suorastaan tanssahtelevan eteenpäin. Ja Faxi perässä! Faxi taisi olla aika tohkeissaan, kun sekin tuntui tanssivan ja sipsuttelevan! Mörri sen sijaan tuli reipasta (ainakin Mörrille reipasta) käyntiä huolellisesti asetellen jalkojaan. Silti jäimme jälkeen, kun kaksikko edessä jätti kävelyn väliin ja siirtyivät iloisesti eteenpäin. Ihan nauratti niiden meno!

Jyrkkä alamäki meni kerrankin niin, ettei mun tarvinnut tulla alhaalla pois selästä ja siirtää Mörrin satulaa taaemmaksi. Pääsimme siis heti jatkamaan matkaa ja siitä alkoikin sitten aika nopea osuus! Suopätkä mentiin varmaan kokonaisuudessaan ravilla ja Mörri päristeli innoissaan. Herra alkoi lämmetä, sekä lihaksiltaan että mieleltään. Yhdessä kohdassa oikea etujalka meni polusta ohi ja upposi hankeen syvemmälle. Mörri sai vasemman jalkansa heti tueksi pitäen samalla selkänsä ihan suorana. Oikea etujalka tuli takaisin polulle, mutta Mörri oli siirtynyt hieman liikaa vasemmalle, jolloin vuorostaan vasen etunen livahti polusta sivuun. Oikea etunen oli kuitenkin jo valmiina tukemaan menoa ja koska Mörri piti edelleen selkänsä suorassa, mulla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä kyydissä. Edelleen ravissa jatkoimme matkaa ja kehuin ratsuani, niin hienosti se osaa pitää tasapainonsa Täti selässään! Mörri päristeli iloisena ja lähti ottamaan Faxia kiinni, taitaa poika kuumeta kehuista! :D

Siirryimme käyntiin ja kuten aiemminkin, Prinsessa ja Faxi tanssivat tiukassa töltissä Mörrin kävellessä reippaasti perässä. Ensimmäinen laukkamäki meni "kävellessä" ja kun Mörrin kanssa pääsimme mäen päälle, muut olivat jo taas karanneet. Huh huh, niiden menoa! Mä hihkaisin muille että "Menkää vaan, jos siltä tuntuu!" ja Prinsessa pinkaisi laukalle Faxi perässään. Mörri siirtyi tiukalle raville, katseli kuinka muut katosivat mutkan taakse ja sitten lähti Mörri-moottori käyntiin. Ravista suoraan kiitolaukalle, Mörri pinkoi kavereiden perään kuin laukkahevonen konsanaan. Mä olin älyttömän tyytyväinen, että olin lyhentänyt jalustinhihnoja reiän verran, oli pakko nousta kunnolla keventämään kun herra paineli menemään. Mä nauroin ääneen, sain sillä Mörrin vielä kovemmalle laukalle ja sitten oli jo pakko hihkua "JIIIIHAAA!" Me paineltiin älyttömän pitkä matka, siis ne molemmat suorat putkeen hirveetä kyytiä ja hidastettiin vasta kun päästiin vikan mäen puoliväliin.

Loppumäki käveltiin ja mulla oli leveä hymy naamalla, varmasti hihittelinkin silkasta jännityksestä! Mäen päällä mietittiin että voitais kyllä kääntyäkin jo takaisin. No siitähän hevoset innostuivat, tiesivät että olisi lisää laukkaa tiedossa! Mörri oli niin piukeena että alamäkeenkin piti päästä ravilla ja mulla oli työ pidättää tai oltaisiin töötätty Faxin ahteriin. Mä otin Mörriä hieman kiinni, ja kun pääsimme mäen alas, oli taas laukan vuoro. Prinsessa meni hurjaa vauhtia Faxi perässään, hieman yritin pidättää ensin Mörriä, mutta annoin sitten mennä. Ja Mörrihän meni! Se vetäisi päänsä pitkälle eteen sen oloisena että nyt et muuten pidättele yhtään, nyt annetaan PALAA! Me oltiin hetkessä siirrytty kiitolaukasta gepardille ja mulla henki salpaantui. Varmaan sain pari kannustavaa kiljaisua hihkaistua ilmoille, mutta tuuli suhisi korvissa ja silmistä valui vesi! Sitä laukkaa kesti ja kesti, Mörri vain kiristi vauhtia kun Faxi jo jäi Prinsessasta jälkeen. Mä katsoin että me pysyttiin hyvinkin Prinsessan vauhdissa, mutta Faxi siinä välissä alkoi jo hidastamaan. Onneksi olin pidättänyt poikaa, meillä oli tosi hyvin tilaa Mörrin pinkoa minkä kintuistaan pääsi!

Mä olin aivan hengästynyt kun viimein hidastimme vauhtia, olkoonkin että kolmikko oli niin innoissaan ettei me oikein meinattu käyntiin päästä ollenkaan. Nauratti ja pyyhin vesiä pois silmistä, viima on kova kun mennään noin hurjaa vauhtia! Mörrikin tanssahteli ravissa, nyt oli moottori kuumana! Hetken aikaa ennen suopätkää Mörri oli jopa käynnissä, mutta tasaisella oli taas ravin vuoro. Mörri tanssi eteenpäin, päristelimme kilpaa ja kehuja sateli. Aina kun tasapaino salli, taputin kaulallekin, mistä Mörri tuntui tykkäävän. Saavutettuamme Faxin Mörri siirtyi korkealle raville ja mun oli pakko keventää voimakkaasti, tässähän on kuin ison hevosen kyydissä! Virtaa riitti, hui sentäs! Olin jo palauttanut raipan Minnalle, tiesin ettei sitä enää tarvittaisi.

Koko suopätkä meni ravilla ja jatkoimme melkein laukkamäelle asti hevosten ollessa niin vedossa kuin olla ja voi. Sen verran ennen laukkamäkeä Jaana pysäytti Prinsessan, että saatiin Mörrikin jonoon ja taas mentiin. Pidätin taas hetken ja sitten annoimme palaa, suorilta jaloilta täyteen vauhtiin! Kumarruin niin kiinni Mörrin selkään kuin vain pääsin, koska edessä oli se 90 asteen mutka ja vauhti oli hurja. Pidin itseni niin keskellä Mörriä kuin vain pystyin ja suoritimme mutkan täydellisesti. Mörri sinkosi itsensä ylämäkeen ja mulla oli hetken totaalisen painoton olo, tuntui ettei painovoimakaan voinut mitään Mörrin pinkoessa täysiä ylämäkeen.

Me päästiin tosi ylös laukalla, otettiin pari raviaskelta ja sitten Mörri pysähtyi puuskuttamaan. Mä kehuin Mörriä, se oli ollut niin reipas! Mörri käänsi päätään, katsoi mua oikealla suurena olevalla silmällään ja sen ilme oli varsin koominen. Ihan kuin se olisi sanonut että hyvänen aika, olinko se tosiaan minä kun noin innostuin?!? Mä hymyilin heposelleni ja ihan ilman patistamista Mörri jatkoi mäen loppuun reippaalla käynnillä.

Pääsimme Veikkaustielle hyvällä vauhdilla, mutta selkeästi Mörri oli jo väsynyt. En patistanut sitä yhtään, sai mennä ihan kuten itse halusi. Ravia otimme hieman muiden mennessä töltillä, mutta ilmeisesti Faxikin alkoi olla jo väsähtänyt. Enkä ihmettele yhtään, tämä on ollut kyllä niin vauhdikas retki. Pyörätiellä otimme myös hieman ravia ja päästyämme lastentarhan kohdalta yli, annoin ohjat täydellisesti Mörrille. Sanoin muille että me tullaan perässä ihan omaa tahtia, alkaa olla poitsu ihan poikki.

Prinsessa meni jo kaukana, Faxi oli jäänyt Prinsessasta ja Mörri Faxista. Mörri tosin yllätti kun kävelimme tallia kohti. Mä juttelin sille ja se kuunteli tosi tarkkaan. Joka kerta kun se tihensi tahtia, mä kehuin ja taputin ja hetken kuluttua meidän raahustaminen olikin reipasta käyntiä. Ohjat oli Mörrillä, vähintään toinen korva minuun päin ja matka taittui. Olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että Mörri hidastelee ja kävelee miten sattuu, mutta ei, se meni oikein reippaana.

Näin kun Faxi meni pyörätieltä polulle ja vetäsi siellä sitten töltit. Mörri katseli myös kaveriansa, muttei ottanut mitään spurtteja. Oikein harkitsevasti se askelsi tallille ja hyvin opetettuna pysähtyi autolle. Hieno poika, juuri tässä minä haluan aina kyydistä pois! Kävelin tallille ja odotin tolpalla että Mörri tulee perille asti. Otin siltä saman tien satulan pois ja avasin turparemmin, sitten oli aika antaa NIIN ansaitut ruuat ettei tosikaan. Laitoin Mörrille vanhaa seniori-rehua, uutta poni-rehua (vaihdamme ruokavaliota) ja kuivattuja sekalaisia leipiä. Samalla kun Mörri söi, harjasin sitä ja jutustelin sille lisää.

Mä olin todella ylpeä pienestä issikastani, se antoi kyllä kaikkensa! Se yksi melkein töltti alamäkeen, hurja vauhti ratsastupolulla ja kunnon käynti lopussa oli sellainen saavutus vanhalta herralta, että Jaana ja Minnakin olivat iloisesti yllättyneitä. Mulla on ollut sääntönä se, että jos Mörri on menopäällä, niin se saa mennä. Turvallisuus tietenkin huomioon ottaen! Tällä kertaa polle oli hyvin kuulolla ja vastasi mun antamaan palautteeseen ja mä olin aivan fiiliksissä. Olisikohan niin, että treenarin ohjeiden noudattaminen näkyy näin pian? Meillä oli niin hieno retki, kumpikin olimme aivan tohkeissamme ja mua naurattaa edelleen se Mörrin hämmästynyt ilme laukkamäessä, "Minäkö innostuin?!?"