Kävelyllä

Mörrillä piti olla vapaapäivä tänään, mutta kun vein mieheni Espooseen lätkämatsiin, niin ajattelin samalla käydä kävelyttämässä kultaista noutajaani. Tallilla vastaan tuli innokas Rontti-koira kepin kanssa. "Keppi, keppi, heitä mulle keppi!" tuntui koiran katse huutavan ja pitihän sitä sitten leikittää tätä väsymätöntä mustavalkoista salamaa.

Kävin hakemassa Mörrin tarhasta, missä oli hetken pieni konflikti. Vaavi olisi halunnut tulla mukaan ja yritti ajattaa kaikki muut mun luota pois. Jouduin komentamaan sitä ihan tosissani ja huidoin käsilläni kuin kiukkuinen kana ajaakseni sen kauemmaksi. Se tietää kyllä, että jos se ajattaa Mörriä mun luota pois, Täti suuttuu. Tuntui vaan nyt olevan hieman normaalia enemmän intoa tuppautua mukaan.

Sain kuitenkin Mörrin kunnialla ulos portista ja laitoin Mörrin ohjat sen selän päälle. Mörri odotti hetken ja siirtyi sitten tallille päin tuumaten että Tätillä kestää nyt hieman liian kauan. Niinpä, kun Tirri on oppinut avaamaan langat ja ne pitää sulkea rautalangoin ja naruin...

Seurasin sivusilmällä Mörriä ja katsoin sen menevän Visirin ja Faxin seuraan. Niin, siellä olikin heinää tarjolla, ei ihme että nenä vei sinne! Hain heposeni sieltä pois, laitoin turparemmin kuolaimettomista kiinni ja lähdin taluttamaan Mörriä polulle. Mörri taisi olla mielissään, Täti unohti harjata hänet, hah!

Kävelimme tarhan reunustaa pyörätielle päin ja Mörri välillä näpersi mun hanskaa, haistoi selkeästi yrttinamit mun takin taskusta. Käännyimme kohti Hakjärveä ja tein huomioita luonnosta ja tien kunnosta Mörrille. Sitä ei kovinkaan kiinnostanut, huomio oli taskussa.

Menimme hiekkatielle ja kehuin ylämäen reippaasti kävellyttä Mörriä. Siitä sai namin ja päristellen jatkoimme matkaa. Takaata tuli auto, jolloin siirryimme ihan tien reunaan. Auto ohitti meidät varoen, kiitos heille! Jatkoimme matkaa ja ylämäessä Mörri pysähtyi tapansa mukaan siihen yhteen ja samaan kohtaan. En tiedä onko sitä ladun kohdalta joskus mennyt jokin polku ylämäkeen, alamäkeen ainakin pääsee pyörätielle paitsi näin talvella kun siinä on latu. Mörri aina katselee sinne ylämäkeen, ilmeisesti sitä houkuttaisi tutkia kyseistä paikkaa.

Vastaan käveli nuori nainen ja tervehdin häntä hymyillen. Hän vastasi tervehdykseen ja sanoi sitten että "Onpa suloinen hevonen!" Mörri kääntyi katsomaan neitoa, joka otti Mörrin turvan käsiinsä. Mua huvitti, Mörri oli sen näköinen ettei hän nyt ihan tiedä onko se hyvä juttu vai ei. Nainen kysyi että mikä heppa se on ja kerroin Mörrin olevan issikka. Nainen vielä kysyi että onko se tuolta tallilta ja sanoin että on. "Oletko mennyt ilman satulaa?" oli seuraava kysymys ja sanoin että joo, mutta tänään meillä on ihan vain kävelypäivä, kun eilen oli niin rankka reissu. Tekee kummallekin hyvää kävellä. Sitten annoin namin Mörrille ja kerroin naiselle, että me saadaan namia kun me ollaan käyttäydytty nätisti. Nainen vielä taputti Mörriä pepulle, ennen kuin jatkoi matkaa. Mua hymyilytti ja mä olin tosi iloinen että se näki Mörristä vain vasemman puolen. Siellähän on suurin osa komeasta harjasta ja sillä puolella se ei juuri ennen kävelyreissua ollut maannut sontaläjässä... Mä kun en jaksanut harjata sitä!

Hiekkatien päädyssä käännyimme ylös oikealle ja Mörri teki stopin. Se ehdotti mulle alas ja vasemmalle, mutta mä halusin oikealle ja ylös. Sinne myös mentiin, tosin takaata kuului selkeä tuhahdus. Kävelimme varoen vesilätäköitä ja välillä jäin tutkimaan alustaa. Mörri teki toisen stopin ja ehdotti kääntymistä, mutta mun mielestä oli kiva vielä jatkaa matkaa. Mörri käveli tosi reippaasti eteenpäin, joten NYT oli hyvä kääntyä takaisin! Mörri päristeli iloisena ja yritti selkeästi saada mut mukaan päristelyyn, se tuli ihan vierelle ja katsoi mua ja päristeli. Siinähän päristeltiin sitten ja tokihan moisesta hauskasta käytöksestä saa namia!

Tulimme pyörätielle ja päätin tehdä pienen mutkan. Kävelimme suoraan Nuuksiontien yli ja katselimme kun joki oli melkoisen täynnä vettä. Mörri nuuskutti siltaa, kuulostikohan kavioiden ääni kummalliselta siinä kohtaa? Menimme tien yli ja lähdimme kävelemään kotia kohti. Mörri seurasi edelleen erinomaisesti turpa lähellä namitaskua ja mä sain kävellä kunnon vauhdilla. Teki mullekin hyvää!

Pyörätielle päästyämme vastaan tuli iloinen musta labbis omistajansa kanssa ja Mörri oli taas utelias. Niin olisi ollut koirakin, mutta heillä taisi olla kiire. Kun hetken kuluttua ketään ei näkynyt pyörätiellä edessä eikä takana, laitoin ohjat Mörrin niskalle. Sitten lähdimme kävelemään päristelyn saattelemana irrallaan. Lähdin houkuttelemaan Mörriä raville, mitä se hetken aikaa hymyillen mietti, muttei lähtenyt. Otin uuden houkuttelun ja yhtäkkiä sainkin pistellä tosissani töppöstä toisen eteen, Mörri tuli mun perässä siihen malliin pää keikkuen! Hidastin ja Mörri seurasi esimerkkiä, naminhan tästä sai! Otimme toisenkin irtojuoksutuksen ja Mörri oli hyvin tarkkana ettei se vaan mene ohitse, vain sen verran että se pystyi katsomaan mua silmiin huvittuneena! Namihan siitä irtosi, mulla oli tosi hauskaa ja niin oli Mörrilläkin.

Pian olimmekin sitten tallille johtavan polun kohdalla ja näytin kädellä mistä Mörrin piti mennä. Sepä seisahtui pyörätielle eikä halunnut mennä. Näytin uudelleen kädellä ja sanoin että "Mee sinne vaan!" Mörri meni pari metriä ja pysähtyi sitten. Taputin käsilläni Mörrin pyöreää peppua ja sanoin "Mene vaan!" Se tietää kyllä mene-vaan-tarkoituksen, niin taitaa itseasiassa tietää Tvistur, Svipa ja moni muukin tallin heposista. Taas liikuttiin pari metriä ja sitten uusi pysähdys. Taputtelin uudestaan ja sanoin "Mene vaan!", mutta ei Mörri nyt suostunut menemään. Se vaan katseli mua ja alkoi naurattaa, "Ei me voida kuule tähän jäädä, keskelle polkua, meidän pitää mennä tallille syömään!" Mörri ei ollut menossa tallille päinkään, vaan alkoi kääntymään mua kohti. "Älä nyt tänne käänny, senkin hupsu polle!" Niin vain Mörri kääntyi mun estelyistä huolimatta ja tuhisi mun masuun. Mä työnsin Mörrin päätä hieman sivummalle ja lähdin hivuttautumaan polulla Mörrin ohi. Piti astua syvään hankeen, onneksi oli saappaat jalassa! Mörri kääntyi kuin väkkärä polulla mun perään ja mä päätin pistää juoksuksi. Mä pinkaisin "raville" Mörri perässäni ja nauroin ääneen, takaata kuului tasainen 2-tahtinen tump-tump-tump-tump. Laitumen reunalla pysähdyin ja annoin Mörrille namin, tää oli hauskaa! Mörri tietää ettei siinä kohtaa yleensä juosta, mutta tehtiinpähän nyt poikkeus.

Päästyämme mun auton kohdalle päätin taas vahvistaa siinä pysähtymistä. Otin avaimen taskusta ja painoin keskuslukituksen pois päältä. Mörri oli korvat hörössä, Täti ottaa sieltä namia! Hetken mietin ajatukseni järkevyyttä, kun Mörri tuntui haluavan auttaa oven avaamisessa. Se kuitenkin jätti auton rauhaan ja kärsivällisesti odotti aivan vieressä kun otin mukamas autosta (takin taskusta) namipussin ja annoin sieltä herkkua. Auto on hyvä juttu, sieltä saattapi saada namia!

Vimosena olikin vuorossa ruokinta, ponirehua meni leipien kanssa. Samalla hieman harjasin poikaa, oli se oikea puoli saatava puhtaaksi. Karvanlähtö on alkanut, ei mitenkään täysillä vielä, mutta kuitenkin. Kaipa mun pitäisi kerätä niitä karvoja ja alusvillaa talteen ja huovuttaa niistä sitten vaikka tossut itselleni. Mörrinkarvatossut!