Perjantaina posotetaan!

Olin jo päättänyt laittaa Mörrille kuolaimet tälle päivälle, koska ajatuksena oli treenata Mörrin tölttilihaksia ja tiesin joutuvani tekemään sen yksin. Muilla tuntui olevan muuta tekemistä perjantai-iltana, kummallista.

Kaivoin Mörrin kuolainsuitset esille ja vaihdoin niihin ohjat kuolaimettomista. Tarhassa mietin hetken, että mites nää menikään, kun en ole käyttänyt näitä kuin viimeeksi elokuussa. Niin no, olihan se treenari näillä vempaimilla liikkeellä reilu kuukausi sitten. Mörri seisoi kärsivällisesti paikallaan mun säheltäessä sen tukkapehkon kanssa, miten nää olikaan näin pienet! Niih, se oli se talviturkki, joka vei "hieman" tilaa.
Mörrin suitsethan on ne matkaratsastussuitset, niistä saa kuolaimet pikalukoilla näppärästi pois. Ne on tosi kätevät ja ihanan helpot pitää puhtaana. Ei haittaa vaikka puuro hieman syödessä roiskuu!

Päätin taluttaa Mörrin heinäkasan vierestä, että saapi ottaa suullisen heinää jos haluaa. Mörri kuitenkin vain nuuskaisi heinää, sanoi "höh.." ja lähti kuljettamaan mua portille. Selvä, sitten mennään!

Harjasin ratsuni hienoksi harjaa ja häntää myöten ja putsasin kaviot. Huomenna täytyykin ottaa vuoluvälineet mukaan, toisessa takakaviossa oli lerpake reunassa. Tai ei sitä voi lerpakkeeksi sanoa, onko lerpake edes oikea sana, mutta sellainen pieni kohta mistä kavion pinnasta lähtee liuska samalla lailla kuin ihmisen kynnestä joskus. Se liuska ei ollut kuin parin millin kokoinen, mutta viilataan se huomenna pois ettei se tartu mihinkään ja tule suuremmaksi tai muuta sellaista.

Satulan vuoro oli seuraavaksi ja sitten olimmekin valmiita lähtöön. Olin jo kiristänyt satulavyötäkin, kun Krona-Jaana-ratsukko tepasteli tallille. Sanoin että me tästä lähdetäänkin, olis treenausta edessä. Jaana mietti että pitäiskö hänen lähteä mukaan... Sanoin että tuollahan on Prinsessa, sen kun haet ja mä syötän sillä välin Kronan. Kronan syötyä vein sen takaisin tarhaan ja Prinsessa olikin jo lähtökuopissa. Ja taas kiristin Mörriltä satulavyötä reiällä.

Lähdimme kohti Hakjärveä Prinsessan mennessä vauhdikkaasti edellä. Mä patistin Mörriä ja se kulkikin varsin reippaasti. Kehuin poikaa ja Mörri kuunteli, kyllä, hän on hieno poika! Siirryimme hiekkatielle ja otimme hieman ravia Prinsessan perässä. Siellä olikin hyvä mennä tahdikasta ravia, koska Prinsessan töltin vauhti on aika nopea. Mukavaa! Mörri päristeli ja otimme toisenkin nopeamman osuuden, minkä jälkeen Mörri ei edes huomannut kääntyvänsä oikealle ylämäkeen. Yleensähän se aina ehdottaa vasemmalle alas, mutta nyt se meni päristellen Prinsessan perään.

Jossain vaiheessa Jaanan piti tulla alas potkimaan Prinsessan kakat ojaan ja samalla hän kiristi meidän satulavyötä. Ei sitä tartte niin kauhian tiukalle vetää, sanoin, mihin Jaana tokaisi "Nyt sinne menee enää yksi nyrkki väliin!" No joo, eiköhän se sitten ole ihan sopivan tiukalla...

Mökkitietä edeltävällä suoralla otimme lisää nopeampaa lajia ja kun ketään ei tullut mistään, pistimme mökkitielle laukaksi. Mörri empi hetken, ei tässä yleensä olla laukkaa menty, paitsi kerran Vaavin perässä. Nyt mentiin kuitenkin pieni mukava laukka ja Mörri alkoi lämmetä. Lyhyen tasaisen jälkeen otimme uuden pikku laukan ja altani alkoi kuulua pärinää. Vai niin, alkaa vanha herra olla tuolla päällä! Seuranneessa alamäessä mulla oli työ pidellä ratsuani, se kun oli sitä mieltä että tässä voidaan ihan hyvin ottaa ravia. Sain pideltyä innokasta palleroani pitkään, mutta sitten oli päästettävä Mörri raville. Josta seurasi se, että Prinsessa karautti laukalla karkuun seuraavan ylämäen ja me perässä! Mua nauratti, Mörri oli niin tohkeissaan meno päällä, ihanaa olla sen selässä kun se on noin viljakkaana!

Seuraava alamäki olikin se suurin ja pisin, siinä pidin kyllä tiukasti ohjista. Tässä jos mopo karkaa käsistä, niin eihän se pysähdy ennenkuin  puolivälissä järveä! Mörrillä oli kuitenkin järki kädes... kaviossa, ja se tutki tarkkaan mihin jalkansa asettaa. Jään näköistä sohjoa oli suurimman osan rinnettä, mutta liukas se ei mun mielestä ollut.

Prinsessa alkoi myös olla lämpöinen, mutta Jaana sai hillittyä ratsunsa vallan mainiosti. Järven rannalla otimme taas ravia ja Prinsessan vauhti töltissä kiihtyi. Mörri kiihdytti aivan samalla lailla ja kun tie nousi rannalta pois, oli vuorossa taas muutama laukka-askel. Otimme muutaman käyntiaskeleenkin, mutta koska hevoset olivat meno päällä, otimme tasaisella lisää ravia! Mörri oli aivan pörheenä, tää on kivaa, juostaa kauheeta vauhtia!

Saimme ratsumme hetkeksi jopa käyntiin ja niiden (ja mun) hengityksen tasaantumaan. Sitten oli vuorossa alamäki-ylämäki-yhdistelmä, missä Mörri taas hinkusi kovempaa. Pidätin poikaa tosi reilusti, nyt en päästä raville ennen kuin ollaan tasaisella! Pidätin, pidätin ja pidätin Mörrin puskiessa kuolainta vasten, ja yhtäkkiä Mörri siirtyi töltille. Mä olin niin yllättynyt että päästin ohjia ja kiljaisin, Mörri siirtyi raville, Prinsessa laukkasi jo ylämäkeen ja me vaihdettiin hurjalle laukalle ja kiidettiin toisen ratsukon perään. Mä olin aivan haltioissani, Mörri meni tölttiä, Mörri meni tölttiä! Okei, joo, kaikki ne kaksi askelsarjaa, mutta tästä se lähtee!

Hetki rauhoituttiin, mutta meno oli kuitenkin reipasta. Mökkitien loppupää oli paikoin liukkaampaa, joten kuljimme varovaisemmin. Kääntöpaikalla Jaana kysyi että katsotaanko meneekö Mörri keulilla. Sopii mulle! Käänsin Mörrin Prinsessan eteen ja aloitimme käynnissä. Ihan hyvin meni, vaikka Mörri selkeästi yritti varmistaa selustaansa, ettei tuo hurjan itsepäinen Prinsessa-neito vain ole liian lähellä...

Pienessä alamäessä sanoin että mä yritän saada Mörri laukalle tuohon vastamäkeen. Se ei välttämättä onnistuisi, mutta kokeillaan. Aloitin jo alamäessä Mörrin kannustamisen reippaammalle käynnille ja sitten tasaisella pyysin laukkaa. Mörri lähti laukalle ja mä olin ihmeissäni, Mörri menee keulilla laukkaa! Tosin se oli ihan vinoa kylki edellä, kun piti katsoa sitä Prinsessaa, mutta mentiin nyt kuitenkin. Prinsessa sen sijaan oli aivan raivona, HÄN joutui tuon ÄIJÄNKÄPPÄNÄN taakse! Prinsessaa kiukutti armotta ja Jaana teki työtä raivottarensa kanssa.

Mörri meni edelleen keulilla käyntiä ja seuraavaa pientä laukkamäkeä varten suoristin Mörrin ja pidin sen tiukasti ohjien välissä. Ja uudestaan laukalle! Jupii! Prinsessa sai tarpeeksensa ja pyyhälsi silmät sirrillään ohi, nyt muuten tälle neidolle riittää! Mörri pisteli menemään perään ja mua nauratti, on tää aina niin mielenkiintoista hevosten kanssa!

Prinsessa meni tanssien eteenpäin ja Mörri seurasi kiltisti perässä. Tölttävää neitokaista piti välillä ottaa laukka-askelinkin kiinni päristelyn ja pään viskelyn kera, nyt ollaan villejä ja melkein vapaita! Järvenranta meni kokonaisuudessaan vauhdikkaalla ravilla ja Jaana alkoi hidastamaan Prinsessaa, edessä olevan laukkamäen alaosa saattoi kuitenkin olla liukas. Prinsessa ei kovastikaan tykännyt moisesta, vaan taisteli pidätteitä vastaan. Mörri oli aivan likellä Prinsessaa, kun Jaana vapautti ratsunsa ylämäkeen.

Prinsessa lähti niin nopeasti etten kerennyt edes tajuta, mutta niin lähti Mörrikin! Se sinkoutui ylämäkeen niin hurjalla vauhdilla että mä painauduin väkisinkin satulan takakaarta vasten pitäen samalla harjasta tiukasti kiinni. Mörri pinkoi ja pinkoi ja mä kerkesin miettiä etten ole koskaan mennyt näin lujaa tässä mäessä! Mörri jaksoi aina vaan ylemmäs ja edelleen Prinsessan takalisto oli meidän edessä hyvänen aika me mennään lujaa miten se poika jaksaa edelleen me mennään LUJAA! Mä olin aivan sanaton! Siinä vaiheessa kun Prinsessa pysähtyi mäen päälle, me ei oltu jääty varmaan edes kymmentä metriä! Ja toi oli eka kerta kun mä olen ikinä mennyt millään hevosella tuota mäkeä noin pitkälle! Siis eihän sitä yleensä mene kuin Eikkis ja Prinsessa noin raivokkaasti! Huh...

Taputtelin Mörriä ja yritin kehua, mutten tiedä sainko edes mitään sanottua. Jaanalle taisin kommentoida jotain, muttei mitään mielikuvaa. Mä olin ihan fiiliksissä siinä ja Mörri oli aivan samaa mieltä päristelynsä kanssa. Prinsessa tanssahteli menemään ja me otimme aina välillä pikku ravia saadaksemme ratsukon kiinni. Kuljimme samaa reittiä kuin tullessakin ja hyvällä hiekkatien suoralla otimme ravia. Tuumasin polleni olevan sen verran lämmin, että kokeilin niitä pidätteitä. Nojasin taaksepäin ja joustin selällä, annoin pohkeita ja tein pidätteitä. Mörrin korvat olivat muhun päin, mitä se nyt haluaa? Sitten Mörri otti kaksi sarjaa tölttiä, josta se siirtyi passille. Posotimme passilla Prinsessan perään ja aloin uudestaan ottamaan pidätteitä ja olin NIIN lähellä tölttiä Mörrin kanssa kuin olla ja voi. Ikävä kyllä vastaan tuli auto ja piti ottaa käyntiin, joten se tilaisuus meni siihen.

Loppumatka meni käynnissä ja Prinsessan tanssissa. Hangon keksi tuli mieleen, niin leveä hymy mulla oli! Ihan mieletön fiilis kun hevonen antaa palaa ja siihen luottaa täydellisesti. Missään vaiheessa mua ei pelottanut, vaikka jollain toisella hevosella olisin varmaan ollut jo hermoraunio. Mörrin tapa liikkua on aivan loistava, se pitää itsensä suorassa tiukemmissakin paikoissa ja sen tietää että sen voi pysäyttää jos tarve vaatii. Mä vaan aina välillä unohdan käyttää sitä "EI!"-sanaa, siihenhän se reagoi todella hyvin, jopa täydessä laukassa. Ja nyt sillä on selkeästi kevättä rinnassa, mikään ei paina, kivistä, hierrä ja asiat on muutenkin hyvin, joten mikäs siinä on painellessa täyttä päätä.

Tallille tullessa Mörri pysähtyi autolle (namipala) ja mä tulin alas selästä. Yhdessä kävelimme loppumatkan ja heti ensimmäisenä otin satulan pois. Kuolain olikin jo tullut otettua suusta kun pysähdyimme autolle, joten Mörri oli valmis saamaan ruokansa. Laitoin sille vanhaa rehua, uutta rehua, kivennäistä ja sitten muistin että ai niin, olinhan mä laittanut sille puuroakin! Siinä oli sille vajaan tunnin tiukasta työstä kahden tai kolmen tunnin annos, mutta oli se sen ansainnutkin.

Mä olin todella tyytyväinen Mörrin suoritukseen, olin onnellinen että satulassa oli takakaari (ilman sitä olisin jäänyt kyydistä, lähtö laukkamäkeen oli sen verran raju), olin iloinen että Mörrin patistaminen on auttanut sitä ja kaikkein parasta on meidän keskinäinen suhde. Hankkikaa hyvät ihmiset se oma hevonen jos vain mahdollista, se vaatii paljon, mutta tää fiilis on kertakaikkisen korvaamaton! :D