Rauhallisempaa menoa

Tallille päästessäni huomasin, että Krona-Jaana oli juuri saanut heposet valmiiksi asiakkaille. Avustin siinä samalla asiakkaita ja kerroin Offarin ohjeita ratsastajalle. Ryhmän lähdettyä hain oman palleroiseni tarhasta ja parkkeerasin pollen puomiin lähelle Faxia. Faxi oli niin suloinen, se hörisi tohkeissaan kun tulimme aitauksen viereen.

Harjasin ensin Mörrin kokonaan, sitten hain autosta vuoluvälineet. Mörri antoi mun hoitaa kavionsa oikein hyvin, mun vaan piti hakea tuoli itselleni. Kyllä se työstä käy, kuten sanonta kuuluu! Takakavion liuska oli helppo ottaa pois ja sain otettua hieman kulmatukiakin alemmaksi. Mörri ei ainakaan vielä ole arastellut pyörätiellä, vaikka siellä onkin hiekkaa ja välillä isompiakin kiviä. Lumen jälkeen kaikki tietenkin tuntuu paljaassa kavion pohjassa herkemmin, mutta hyvin ollaan menty.

Mietin jo että missäs muut on, kun normaalisti ollaan yhdeltätoista lähdetty, eikä porukoita näy. Soitin Minnalle ja huomasin käsittäneeni väärin, yhdeltätoista piti vasta olla tallilla, ups! No ei se mitään, olenpahan ajoissa! Minnan avustuksella hain Vísirin tarhasta, mua nimittäin ärsyttää suunnattomasti availla sitä tarhan porttia. Senkin Tirri, mitä sä menet opettelemaan tuollaisia Houdinin taitoja!

Harjasin Vísiriä joutessani ja tuumasin sillä olevan varsin lyhyen talvikarvan. Mörrillä on varmaan tuplaten niin pitkä karva kuin Vísirillä. Minna katseli sillä silmällä maata, kerroin että tuossa oli äsken harjattu Kekeä. Minna keräsi muhkeaa talvikarvaa kunnon keon käsiinsä ja mietti kuumeisesti mitä siitä voisi tehdä. Keke-taidetta ainakin!

Noorakin saapui paikalle ja ohjasin hänet autoineen taukojumpaten ja käsiäni suuressa kaaressa pyörittäen sopivaan kohtaan. Tekipäs hyvää liikkua kavioiden vuolun jäljltä, muistakaa hyvät ihmiset jumpata! Noora harjasi Vísiriä lisää ja mä hain Mörriäiselle satulan. Otin raipan mukaan ja Mörri oli kovin tyytyväinen päästessään jonossa keskelle.

Käynti oli reipasta, kuten nyt viimeaikoina muutenkin. Osaksi on varmaan sitä mun asennetta, mutta osa on varmaan ihan Mörrin omaa intoa. Ainakin se päristelee siihen mallin, ettei sitä kyllä harmita. Nytkin menimme niin simpsakasti käyntiä ja ensimmäinen ravikin oli oikein mukavaa. Meitä aiemmin tallilta lähteneet tulivat pyörätiellä vastaan ja kaikki näyttivät olevan märkiä. Ööh, sataako täällä? No joo, taitaapi sataa, enpä kiinnittänyt moiseen edes huomiota.

Menimme Veikkaustien kautta kohti ratsastuspolkua ja Minna sanoi Faxin mahtuvan kävelemään ihan hyvin Mörrin takana. Faxilla on aika vauhdikas käynti ja olin miettinyt sitä että mahtuuko Faxi tulemaan meidän perässä. Minna oli sitä mieltä että Mörri käveli tosi reippaasti, jolloin vedin itseäni pystympään ja Mörri otti vielä hieman ryhtiä käyntiinsä. Hups, taidanpa minäkin olla perso kehuille, ei pelkästään Mörri!

Veikkaustiellä pääsimme lisää ravia, mutta mitään hirmuista ei meno ollut. Kuitenkin Mörri oli kuulolla ja meni kerrankin ravia loppuun asti, eikä jymähtänyt käynnille heti kun edessä oleva lopettaa. Oikein hienoa! Juuri ennen ratsastuspolkua Noora tuli alas selästä ottamaan Vísiriltä buutsit pois etujaloista ja saimme hetken hengähtää. Vain hieman kateellisena katselin Nooran selkäännousun, tällä kertaa alkoi kyllä naurattaa. Noora hyppäsi masuvilteen Vísirin selkään, jäi hieman vajaaksi ja pinnisti ja ponnisti ja punnersi itsensä väkisin sinne oikeinpäin Vísirin seistessä kaikessa rauhassa paikoillaan. Onneksi mun ei tartte tehdä tuota, mun tekemänä moinen selkäännousu olisi päättynyt traagisesti. Lehdissä olisi ollut otsikoita "KANSSARATSASTAJAT TUKEHTUIVAT NAURUUN!" Pitäis vissin harjoitella, oikeesti, kun hyvä että pääsen sinne satulan kanssa. Mä niin ootan kesää että pääsen kannon tai kiven päältä sievästi selkään...

Unohdin pyytää Nooraa samalla kiristämään satulavyötä, joten kun olimme päässeet jyrkän mäen alas, satula oli Mörrin lavoilla. Alas vain kiltisti ja satulaa korjaamaan oikeaan kohtaan. Olimme pysähtyneet sellaiseen kohtaan, että pääsin melkein kunnialla takaisin ylös satulaan. Pitäis sen muun harjoittelun ohella kokeilla sitä oikeaakin puolta, josko mun polvi kestäisi pomppia jo siltä puolen. Tuo hyppääminen yleensä on mulle totaalisen vaikea suoritus, jo se, että hyppää vesilammikon yli, on vaikeaa. Sitä se rasitusastma lapsena teettää.

Noh, Mörri on jo tottunut näihin Tätin kummallisiin tapoihin, joten se seisoi kaikessa rauhassa. Matka jatkui hetken käynnissä, mutta siirryimme pian raville Vísirin perään. Mörri oli meno päällä ja halusi sitkeästi pysyä ravissa, vaikka Vísirin töltti ei niin vauhdikasta ollutkaan. Sanoinkin Nooralle että eipä olla menty näin hidasta ravia, yleensä Mörri vaatii enemmän vauhtia ennen kuin se vaihtaa isommalle vaihteelle. Sitkeästi Mörri meni jatkoi menoa ja kehuin ratsuani hyvästä työstä. Se on varmasti raskaampaa mennä hitaasti, kuin että saa vähän vauhtia alle.

Halkopinolla otimme käyntiin ja jatkoimme rennosti tassutellen kohti ensimmäistä laukkamäkeä. Sen tosin otimme myös käynnissä ja mäen päällä kohtasimme kaksi isoa hevosta. Etummaisen kanssa piti kuulema olla varovainen, mutta meidän maastomopot saivat luvan väistyä sivummalle. Päästyämme heistä ohi jatkoimme hetken käynnissä ja lähdimme sitten laukalle. Tai Vísir lähti, Mörri posotti kovalla ravilla ja Faxi meidän perässä taisi tulla laukalla. Koomista, kuinka Mörri menee niin kovaa ravia, että Faxi pystyy laukkaamaan siellä perässä! :D Sain Mörrin kuitenkin laukalle, mutta hieman oli pohja pehmentynyt edellisestä kerrasta. Välillä tunsi selkeästi, kuinka Mörrin jalka upposi normaalia syvemmälle eikä meno ollut ihan niin rentoa.

Kipusimme mäen käynnissä ja kävimme kääntymässä melkein tiellä asti. Noora kysyi että haluaisiko joku muu mennä keulilla. Meistä ei ole keulijoiksi Mörrin kanssa, meitä on turha vilkuilla. Minna sanoi että hän voi mennä Faxin kanssa eteen ja lähti meidän sivuitse. Faxi kiilasi tyynesti meidän eteen ja Vísirin taakse ja meitä huvitti, Mörrin voi kyllä ohittaa, muttei Vísiriä! Minna sai kuitenkin Faxin ohitukseen pyytämällä hieman nopeampaa askellajia, jolloin myös Vísir innostui perään. Ja Mörri tietenkin mukaan, ravilla tosin.

Siirryimme käynnissä takaisin hautuumaan suoralle ja kun pääsimme tasaiselle, otimme uudestaan laukan. Mörrikin meni hyvin laukkaa, mutta mitään kaahotusta ei ollut ollenkaan. Mörri meni varoen askeleitaan ja yritin pitää itseni aivan keskellä. Kehuin poikaa ja annoin sen mennä mielestään turvallista vauhtia, vaikka välillä jalan upotessa mun tekikin mieli hidastaa.

Faxi ja Vísir olivat jo hidastaneet, kun huolellinen Mörri tuli perässä ja hidasti raviin. Noora kääntyi katsomaan meidän tuloa ja hihkaisi "Oi, mikä ravi!" Ensin mietin että eihän Vísir mennyt ravia, ennenkuin tajusin että Noora tarkoitti Mörriä. "Se nostaa etujalkojaan niin korkealle!" Joo, Mörrillä on kaunis ravi, harmi vain ettei siitä ole liikkuvaa kuvaa. Nätti laukkakin sillä on, mistä Noora oli samaa mieltä mun kanssa, hänhän seurasi sivusta kun Mörri nosti rullaavan laukan viikko sitten asiakkaan kanssa. Tämä Täti oli aika tohkeissaan, kuulitkos Mörri, kuinka sua kehuttiin! Taas olimme molemmat ryhti korkealla! :D

Mörri huomasi selkeästi Tätinsä olevan tyytyväisen, koska seuraavaan alamäkeen jarruja piti hakea. Käynnissä jatkoimme matkaa, ja kun pääsimme suopätkälle, hihkaisin muille että menkää vaan, me otetaan sitten teitä kiinni.

Faxi pisti töppöstä toisen eteen ja viiletti hurjalla töltillä polkua pitkin Vísir perässään. Mörri lähti raville ja ottamaan kavereita kiinni, tässä oli hyvä mennä! Mörrin päristellessä innosta mua alkoi naurattamaan, ja kun Vísirin häntä oli kadonnut mutkan taakse, Mörri pörähti ja siirtyi laukalle. Hahaa, mulla oli käsi harjassa kiinni, tunnen jo sen verran hyvin sitkeän ratsuni. Otimme muutamat laukka-askeleet ja saimme toiset näkyviin, jolloin siirryimme takaisin raville edelleen takaa-ajo mielessä. Osuus oli hurjan pitkä ja menimme sen melkein laukkamäelle asti, ennen kuin Faxi suostui hidastamaan. Kuulin kuinka Minna kysyi Nooralta, että nyt ei tainnut Mörri pysyä mukana, johon Noora vastasi että tuossahan nuo on... Vai ei muka Mörri pysy ravilla tölttääjien matkassa! Hah, puppua, sanoi siihen Mörri!

Heti perään oli jyrkkä laukkamäki, jonka aloitimme rauhallisesti. Siis sen tasaisen osan. Sen jälkeen lähti taas g-voimat jylläämään ja painelimme mäkeen muiden perään tiukalla laukalla. Tämä mäki on NIIN Mörrin suosikki, ettei toista parempaa varmaan löydy, paitsi ehkä se Hakjärven suurin mäki. Kehuin Mörriä ja taputin kaulalle kiitokseksi hyvästä suorituksesta, kun Mörri pysähtyi hetkeksi haukkaamaan happea. Sitten otimme reippaan käynnin loppumäkeen, mitä ei ollutkaan enää paljoa jäljellä. Aina vain korkeammalle tämä ratsu jaksaa pyyhältää!

Valitsimme Veikkaustielle menevän polun ja koska tiesin Mörrin olevan tohkeissaan, osasin jo varautua pieneen yritykseen. Ja sieltähän se tulikin, pieni sievä 3 sarjaa laukkaa ylämäkeen, muka ryöstäen! :D Antaa mennä vain jos intoa löytyy, hihii!

Veikkaustiellä Noora tuli alas selästä ja talutti Vísiriä. Jossain vaiheessa kysyin kuulumisia ja Vísir näytti hieman varovaiselta. Noora sanoi että sitä sattuu toiseen etujalkaan ja liiat kivet tuntuu liian ohuen anturan läpi kipeästi. Lopulta pysähdyimme ja odotimme että Vísirille saadaan etubuutsit jalkoihin. Mäkin tulin alas selästä taluttaakseni hepostani, johan Mörri on saanut liikuntaa tälle päivälle. Minna teki samoin ja lähdimme Mörri etunenässä tassuttelemaan tallia kohti.

Mörri käveli tosi reippaasti mun kanssa, sain kävellä ihan kunnon vauhtia. Lastentarhan jälkeen pyörätiellä laitoin ohjat ratsuni kaulalle ja annoin sen kävellä itsekseen, minä toki keulilla. Minna ja Faxi kävelivät välillä rinnalla, välillä taaempana ja Noora talutti Vísiriä perässä. Vähän helpommin se nyt käveli, kun oli saanut popot jalkoihinsa.

Mä aloin houkutella Mörriä raville juoksemalla sen edessä kylki edellä. Sitten laukkasin sivuttain, naksuttelin ja houkuttelin, mutta poika ei suostunut esiintymään. Minna sanoi että Faxi olisi kyllä lähdössä mun naksutuksista töltille! Aika huvittavaa, sitähän piti sitten kokeilla! Mä toistin Faxin nimeä, naksuttelin ja laukkasin sivuttain ja kas, Faxi ensin lisäsi käyntivauhtia ja siirtyi sitten töltille! Minna piti ohjia löysällä niin ettei hän estänyt Faxin menoa ja käveli vauhdilla mainion hevosensa vierellä. Se oli tosi hauskaa, siirryttyämme takaisin käyntiin kehuin Faxia ja rapsuttelin sitä, hieno hevonen! Minna oli jo aiemmin todennut, että kun mä kannustan takana Mörriä, Faxi tottelee siinä edessä. Taidan olla ainoa, joka käyttää niin paljon ääniohjausta, joten suurin osa tallin hevosista kuulee ne joka retkellä ja toimii kuullun käskyn mukaan.

Tallilla odotti iso kasa ruokaa, tosin Mörri sai esimakua pysähdyttyään taas autolle. Jukra, olis pitäny muistaa ostaa porkkanoita! Muu ruoka kelpasi aivan yhtä hyvin ja kun ateria oli syöty, oli taas aika ottaa ruokavati hampaisiin ja paukuttaa sitä pari kertaa maahan, huomaako kaikki että kippo on tyhjä? Vink vink? Juu, Mörri, ruokakippo on tyhjä, tiedän sen, Täti käy ostamassa niitä porkkanoita...