Kylmää ja kuumaa

Pakkasta oli aika paljon ja tuli kyllä mieleen ettei ehkä ihan fiksuinta tehdä mitään pitkää kaakaoretkeä. Tosin multa jäi kaakao tekemättä, kun halusin teetä termariin. Otin keksejä ja kakkua evääksi, koska tuumasin ettei mulle kumminkaan syöminen maistu pakkasessa. Kuumaa juomaa sitä tarvitsee! Päälle laitoin haalarin, se kun on ainoa missä tuntuu pärjäävän. Haalarin takia kuitenkin piti laittaa Mörriäiselle satula, liukas kangas aiheuttaisi muuten ongelmia.

Mörriä tuli moikkaamaan tuttavat Hannu ja hänen heppahullu työkaverinsa Mira ja toivat samalla Mörrille tuliaisia. Pistin lastista pari porkkanaa ja omenaa Mörrille evääksi reppuun ja sain samalla taas selittää hevosista ihan niin paljon kuin jaksoin. Ikävä kyllä vieraat meinasivat paleltua ennen kuin multa loppui puheenaiheet, mä olisin jaksanut selittää ja kertoa vielä vaikka kuinka! ;-)

Meitä oli mukavasti viisi ratsukkoa liikkeellä reput selässä, kun lähdimme ratsastuspolulle päin. Mörri meni aika iloisesti, se oli niin tohkeissaan kun Faxi tuli viimeisenä hänen sijastaan. Vísir meni keulilla Svipa ja Kolur perässään ja me tepsuttelille päristellen perässä. Faxi aina välillä pukkasi vauhtia meille ja Mörri totteli. Hymyilytti, Faxi on oppinut näykkimään edessä kulkevan hidastelijan kintereitä!

Pakkasta oli sen verran, että kerroin muille tallin tavoista pakkasella. Eli mennään enimmäkseen käynnissä ja töltissä, takaisin tullessa voidaan hevosten innon mukaan ottaa pari pientä laukkaa. Hikeentymään niitä ei saisi päästää. Noh, hevosethan hikosivat jo pelkässä käynnissä ratsastuspolulla, kun lunta oli sen verran paljon. Suopätkällä otimme ravia ja Mörrin meno oli kuin isolla hevosella konsanaan ja mietin herran jaksamista. (Edellisenä päivänä Mörri oli yhtäkkiä puolivälissä matkaa AIVAN puhki ja mun piti taluttaa se pois metsästä. Tosin sekin huolehti mun hyvinvoinnista ja jyrkässä ylämäessä pysähtyi seisomaan ihan itse, tuijotti mua kunnes mun hengitys ja syke tasaantui ja suostui vasta sitten jatkamaan matkaa.) Intoa näytti kuitenkin riittävän, joten annoin poitsun mennä ihan kuten itse halusi.

Ja Mörrihän halusi, se ravasi nenä kiinni Kolurin hännässä ja päristeli. Mun piti jo hieman pidätellä, että se näkee mihin laittaa niitä reippaita kavioitaan. Mä kevensin minkä jaksoin ja mulla tuli raja aiemmin vastaan kuin Mörrillä! :D

Hiihtäjiä oli pakkasesta huolimatta liikkeellä pilvin pimein. Totesin että näyttäisi olevan neljän ruuhka tässä ladun ja ratsastuspolun risteyksessä. Kaksi vanhempaa herraa tervehtivät meitä ystävällisesti ja toinen totesikin liikenteen olevan kuin Mannerheimintiellä konsanaan! No niinpä niin! Meillä oli vaikeuksia päästä ladun yli, mutta tämä ihana herrasmieskaksikko siirtyi mutkaan ja hihkuivat sieltä että nyt sieltä mäestä ei tule ketään. Huikkasin hymyillen kiitokset ja pääsimme jatkamaan käynnissä matkaa.

Käännyimme ylämäen jälkeen vasemmalle ja jatkoimme polkua pitkin. Tasaisella otimme lisää ravia ja mä hymyilin leveästi. Mörri oli niin meno päällä! Ilmeisesti oli kerrankin mukavan vilpoinen ilma juosta, ei tule liian kuuma paksuturkkiselle issikalle. Tuli kuitenkin tehtyä pitkiä käyntipätkiä, polku kun oli paikoitellen aika raskas hevosten mennä. Ja taas tuli paikoitellen pidäteltyä Mörriä, se tuntui niin viihtyvän Kokulin hännässä! Onneksi Kolur ei moisesta hermostunut, mutta kun ei tää mun hupsu ratsuni oikein ymmärtänyt katsoa jalkoihinsa...

Siirryimme uudelle reitille, jossa ainakin mä olen käynyt aiemminkin. Minnakin oli vissiin kerran siellä käynyt, mutta muille se taisi olla uusi paikka. Hevoset innostuivat, täällä ei olla pitkään aikaan käyty ja Vísirille tämä oli ensimmäinen kerta. Edesä olijat ottivat töltin päätteeksi pienen laukan ylämäkeen, mutta Mörri posotti ravilla. Mua hieman harmitti kun Faxi ei päässyt takana laukalle ja sanoinkin sen Minnalle. Minna sanoi siihen että kyllä he mahtuivat laukkaamaan, Mörri ravaa sen verran vauhdikkaasti! Ai niin, enhän mä tuota edes muistanut, mehän mennään yleensä Mörrin kanssa  laukkaavan Faxin perässä ravilla...

Taas oli edessä pidempi käyntipätkä hevosten lepuuttamiseksi. Ohitimme rauniokoirien harjoitusalueen ja hautakiviliikkeen ja jatkoimme ratsastuspolkua eteenpäin. Polku meni tien alta pellon reunaan ja se oli reilusti lumisempi kuin muualla. No voi pahus, olisi ollut kiva tulla sitä takaisin hieman kovempaa vauhtia. Polku kulki metsän reunaa ja lähestyi Oittaan hevostallia. Etsimme hyvää kohtaa kääntyä ja Noora ehdotti että menisimme muutaman metrin eteenpäin ladun vierustaa ja kääntyisimme siellä missä olisi paremmin tilaa.

Yksikään hevosista ei välittänyt ohi sujahtelevista hiihtäjistä, mutta Mörri-herra päätti mennä ladulle kävelemään. Aaargh! Mä yritin ohjata sitä takaisin polulle, annoin pohkeita ja samalla pyytelin hiihtäjiltä anteeksi että mun polleni polki aukkoja sinne. Että harmitti. Ei sille tietysti mitään voi, mulla oli ne ohjatkin käsissä kerrankin niinkuin pitää, mutta niin vaan poika yritti kammeta itsensä ladulle. Pääsimme kääntymään paremmassa paikassa ja mä pidin tosi tiukkaa ohjaa ettei se ratsu reima enää singahda luvattomille teille. Katsoin sitä paikkaa missä Mörri oli polkenut ja huomasin ettei se tehnytkään niin pahaa jälkeä kuin olin luullut. Siinä kohtaa oli luistelulatu, eli urat eivät menneet pilalle. Ja Mörrin toinen jalka oli ilmeisesti noustessaan kipannut toisen kolon lumen peittoon. Uuh, helpotti. Harmitti silti, kun hiihtäjät joutuivat ylämäkeen hidastamaan kun hevosen ahteri oli liian lähellä.

Pellon reunaa tullessa Mörri kiihtyi ja oli sitten aivan masentunut kun emme päästäneetkään ketään laukalle. Tässä olisi kuulunut mennä laukkaa, huusi Mörrin jännittynyt kroppa! Hetken kuluttua se kuitenkin rauhottui kun kaikki jatkoivat tarpomistaan, ei kannata turhaan kuluttaa energiaa hötkyilemällä. Ja sitten olikin jo aika pysähtyä hautakiviliikkeen lähelle sopivasti meille aurattuun kohtaan lämmikkeille.

Mä tulin heti alas selästä ja Noora sanoi että uskallat sitten päästää Mörrin irti. Juuh, mihinkäs se tästä lähtisi kun reppua avataan! Ja samalla sitten mun kuuliainen Mörri lähti kävelemään hänen mielestään paremmalle ruokapaikalle ja me kaikki muut perässä! Se oli aika hassua! Sitten me joimme lämmikettä tällä Mörrille mieluisalla paikalla ja annoimme porkkanoita myös hevosille. Mörri sai omenaakin ja kuolasi mun termarin siinä samalla porkkana-omena-kuolalla.

Saatuani oman teen juotua, suoristin Mörrin satulahuovan. Jotenkin se oli mennyt satulan alla vinoon, vaikka itse satula olikin suorassa. Petturi-Noora otti salaa kuvia, jonka se VANNOTTI että mun täytyy laittaa se tänne blogiin. "No hyvä on," sanoi Täti nyrpeänä...

Siinä on sitten toinenkin kuva, mä olen jo säädyllisesti päässyt Mörrin selkään. Ohjat ei tosin vielä ole käsissä, mutta viisi minuuttia kuvan ottamisen jälkeen niitä tuli pideltyä hieman tiukemmin. Meno oli taas sen verran haipakkaa, hurja-Mörri nimittäin meni!

Juu, eli ravilla posotettiin hetkeä myöhemmin taas Kokulin takamuksessa kiinni. Pörh pörh, ja Mörri yritti turvallansa työntää reilusti isommalle Kokulille lisää vauhtia! Saattaapi seuraavana päivänä hauiksissa tuntua tämä reissu! Edessä kuitenkin oli reilusti hitaampi pitkä käyntiosuus metsän läpi ja vasta sen loppuvaiheilla oli laukan vuoro. Pyysin sitä ennen Nooraa pysäyttämään, että saisin selitettyä haluamani. Mörri oli jo hinkkaamassa turpaansa kärsimättömänä Kokulin ahteriin ja selittäminen oli hankalaa. Pyysin aloittamaan töltillä ja kun pääsimme kaikki vauhtiin, hihkaisin "LAUKKA!" Svipa ja Kolur vaihtoivat salamana Vísirin perässä laukalle ja niin toimi myös Mörri. Annoimme pollurain mennä juuri niin pitkään kuin halusivat ja virtaa näytti riittävän!

Hidastettuamme käyntiin Kolurin ratsastaja sanoi että Kolur lähti laukalle mun huutamasta käskystä, ja niin oli ilmeisesti Svipakin tehnyt. Mä sanoin että nää tuntee mun äänen sen verran hyvin, että ne tottelee sitä muitta mutkitta. Varsinkin kun on intoa mennä! ;-) Useimmiten mä käsken äänellä, josta olen saanut Leila Salovaaralta varsin epäuskoisesti hymyilevän katseen. Hän tuossa viime syksynä kysyi että no miten sä annat Mörrille laukka-avut, kun kysyin että miten se OIKEASTI menee. Mä sanoin että otan harjasta kiinni, kumarrun eteenpäin ja hihkaisen LAUKKA! Ei kuulemma mee ihan niinkuin Strömsössä, kuten sanonta kuuluu... ;-)

Ladun ylitys meni tällä kertaa nopeammin, hiihtäjät olivat ilmeisesti menneet Oittaan kartanolle lämmittelemään. Ravilla menimme mukavasti suopätkää ja olin hieman hämmästynyt kun yksikään polle ei halunnut juoda pakkasen kutistamasta purosta. Ehei, Kolur oli myös sitä mieltä että nyt ei juoda, nyt mennään laukkamäkeen! Mä vielä sanoin että mennään vaan sen verran mitä hevoset jaksavat, mutta hieman kuuminahan nuo kävivät. Ylämäkeen mentiin innolla niin hurjaa vauhtia, että koko letka pyyhälsi edelleen turpa edellä menijän hännässä kiinni! Mä olin aivan hämmästynyt kuinka Faxikin oli meidän perässä kiinni, sehän oli kanssa meno päällä! Ja me mentiin se mäki melkein ylös yhtenä pötkönä, huh huh!

Loppumatka menikin käynnissä tallille asti, etteivät pollet ihan kamalan hikisiä olisi olleet. Raskas polku käynnistä huolimatta kasteli kaikki muut, paitsi jostain syystä Vísirin. Sillä saattaa olla hieman ohuempi turkki, ainakin se on silkkisen pehmeä verrattuna Mörrin karkeakarvaisen mäyräkoiran tuntuiseen turkkiin. Laitoimme kaikille loimet päälle ja annoimme reilut ruoka-annokset. Jaana laittoi vesisankoihin vettä juottamista varten ja hyvin sekin näytti maistuvan. Mörrille oli porkkanat varattuna ruuan lisäksi ja omenoita myös, kiitokset vain Hannulle ja Miralle! Ja samalla naureskelimme Mörrin turpiksessa olleelle valkoiselle karvatupsulle. Ei ihme, että Kolur välillä mulkoili Mörriä pahasti, kun toinen oli kiskonut Kokuli-rukan takalistosta karvoja turpikseensa koristeeksi! :D

Autossa huomasin, että hauikset tuntuivat jo nyt ja lonkan sivuttaisesta liikkeestä vastanneet lihakset olivat olleet reilulla käytöllä. Nämä lonkan lihakset olivatkin sellaiset, etten niiden olemassaolosta edes tiennyt! Tällä reissulla liukkaan haalarin takia niille oli kuitenkin työtä reilusti, joten huomenna maksaisin niille tavalla tai toisella ylityökorvauksia. So what, meillä oli tosi kiva kuumajuoma-retki kylmässä! :D