Ajelin töiden jälkeen tallille ja pian olivat muutkin jo paikalla. Hain Mörriäisen tarhasta samaan aikaan kun Minna talutti Faxia kohti tallia. Vaavi oli notkumassa portilla ja halusi selkeästi mukaan, jolloin sanoin sille että kyllä se Jaana tulee sut ihan kohta hakemaan. Vaavi jäi odottelemaan portille korvat hörössä, pääseekö hän tosiaan mukaan?
Harjasin päällisin puolin Mörrin, ihanan puhdas poika! Kavioissa vaan oli sanomista, jalkapohjissa kamalat jäät. Kopsuttelin niitä jollain tallilta löytyneellä työkalulla irti ja olin jo aivan puhki moisen työn jälkeen. Laitoin satulan hevoselleni, koska mulla oli pakkasen takia liukas haalari päällä. Mä mietin aiemmin että jos ompelisi haalariin paikat takamukseen, mutta se olisi aika hankalaa. Ja chapsit ei auta kuin reisiin ja mä tarviisin tukea sinne ahteriin. Pitäs vissiin lähteä Saksaan ja ostaa lederhosenit... ;-)
Vaavi tuli päristellen duunareiden joukkoon ja oli aivan tohkeissaan päästessään liikkeelle. Autoin Jaanan Vaavin selkään, Minna hyppäsi omansa kyytiin ja mä kiipesin Mörrin kannettavaksi jakkaralta. Faxi meni edeltä ja Mörri kiilasi väkisin ystävänsä perään. Vaavi tuli viimeisenä, mikä sille oli aivan yhdentekevää.
Tarhan vierustalla kävi viima ja tuntui että posket jäätyi pääkalloon kiinni. Että sitä pitää tällaisella pakkasella lähteä ratsastamaan! Hengitin haalarin kaulukseen, ettei astma ärtyisi ja matka tyssäisi heti alkuun. Tuuli helpottaisi, kun pääsisimme Hakjärven reitille, se olisi ihan tarpeeksi pitkä reissu tähän pakkaseen.
Mörri meni Faxin perässä kunnon vauhdilla ja yritti selkeästi pysytellä Vaavin edellä. Näytti olevan kunniakysymys! Faxillakin oli reipas askel, vaistosi sekin Hurja-Vaavin takanansa. Vaavi sen sijaan tuli kaikessa rauhassa perässä, tutki välillä paikkoja ja käveli pitkillä askelillaan sitten meidät kiinni.
Ylitimme tien mahdollisimman rykelmässä ja Faxi oli mielestään liian lähellä Vaavia. Hyvä ettei töltillä mennyt tien yli! Mörri taasen kiristi tahtia päästäkseen Vaavista ohi ja hyvä ettemme menneet ravilla Faxin perään ylämäkeen! Mua alkoi naurattaa, täähän oli tosi mielenkiintoinen alku reissulle!
Faxi ja Mörri pistivät parastaan ja meno oli reipasta. Mua huvitti, onko tää koko reissu tällaista haipakkaa? Kokeilimme ravia tasaisella kohdalla ja Vaavi tuli oikein hienosti perässä saatuaan ison kroppansa liikkeelle.
Käännyimme Hakjärvelle päin ja varoimme liukkaita kohtia. Meno oli edelleen reipasta ja kun tulimme mökkitien kohdalle, otimme ylämäen varovasti. Sen tasoituttua oli pienen spurtin paikka, ravi sai yhtäkkiä pikakiihdytyksen, kun Vaavi järsäisi Mörriä ahterista! Meno kuitenkin rauhottui ennen alamäkeä, mutta sai sitten uuden kiihdytyksen kun Vaavi lähestyi Mörriä. Mun ratsu otti tikittävän ravin alamäkeen ja vetäs heti seuranneen ylämäen iloisesti ylös samalla vauhdilla. Ei jukra, tää oli tosi koomista!
Seuraavaan alamäkeen pyysin hieman väliä, se kun oli se pisin ja jyrkin versio Hakjärven mäistä. Vaavi menikin meidän edelle, jolloin Faxiin tuli vauhtia. Ei Mörri mitenkään menoaan hidastanut, mietti vissiin että missä vaiheessa hän pääsisi taas Vaavin edelle! Järven rannalla Faxi lähti töltille Vaavi perässään ja me Mörrin kanssa perään. Mörri päristeli ja innokas ravi vei meitä eteenpäin. Vaavi ahdisteli Faxi-rukkaa siihen malliin että se paineli keulilla aika hurjaa tölttiä, en muista moista edes aiemmin nähneeni! Otimme hieman myöhemmin uudestaan ripeämpää tahtia, jonka päätteeksi Vaavi sai luvan mennä keulilla. Faxilla oli hermot mennä kun Vaavi oli liian lähellä.
Loppumatka kääntöpaikalle meni käynnissä, paikoitellen tie oli liukas lumen alla. Vaavi ei olisi ihan heti halunnut kääntyä, mutta lähti kuitenkin meidän muiden perään. Tulin alas potkimaan sen läjän pois ja kiipesin takaisin selkään. Tosin tulin alas yhdessä alamäessä, kun se oli liukkaan näköinen. Takaisin selkään pääsy ei ollutkaan enää niin helppo homma, Mörri olisi mennyt jo! Hetken aikaa menimme keulilla Mörrin päristellessä ja mun naureskellessa.
Tasaisella otimme taas hieman nopeampaa vauhtia ja Faxin kanssa menimme rinnakkain. Vaavi tuli perässä ja meidän pojat kiristivät tahtia. Siirryimme kuitenkin takaisin käyntiin, kunnes tuli seuraava suora. Siinäkin aloitimme rinnakkain, mutta koska Faxilla oli meno päällä, Mörri siirtyi nätisti Faxin perään. Kuulin selkeästi kuinka Vaavi tömisteli meidän perässä, joten kun tulimme laukkamäen alaosaan, siirryimme laukalle.
Hyvänen aika kuinka Faxi pisteli menemään! Mörri hörähti ja pisti turbon käyntiin, nyt mennään eikä meinata! Hetken ajan laukka oli kertakaikkisen tasaista ja sitten siirryimme ylämäkeen. Molemmat herrasmiehet pistivät parastaan ja laukkasivat tosi ylös mäkeen. Mä olin aivan yhtä innoissani kuin Mörrikin ja hihkuin ja nauroin puiden vilistessä hurjaa vauhtia ohi.
Meidän pollet siirtyivät käyntiin ja takaata alkoi kuulua hurjaa kuminaa. Mörri ja Faxi kääntelivät päitään, ei jukra, Vaavi tulee kuin höyryveturi laukalla ylämäkeen! Hui kauhia, tuntui olevan kummankin ajatus. Faxi nosti vielä toisen laukan Mörrin irrotellessa ravilla.
Päristely oli aikamoinen kun pääsimme mäen päälle, päristelimme taas kilpaa. Mulla oli edelleen leveä hymy naamalla, oikeesti, ihan hassua koko reissu! Vaavi oli päässyt taas meidän edelle, joten meno oli sen mukaista. Jouduin pidättelemään Mörriä niin, että hauiksissa alkoi tuntumaan. Hihittelin puolet matkasta ja se sai Mörrinkin tietysti innostumaan, Tätillä on hauskaa!
Loppumatka tallille meni vallan mainiosti edelleen reippaalla käynnillä, pienen pätkän otimme vielä suoralla kohdalla ravia. Mä annoin Mörrin kävellä Faxin perässä tallille ja tulin itse perässä. Mun perässä kulki Vaavi innokkaana, tällä kertaa sen sai jopa takaisin tallille ilman houkuttelua!
Kaikki saivat ihanat ruokavadit, Mörrille olin varannut puuroa rehujen lisäksi. Ihmettelin vain ettei polle ollut hikinen, vaikka oli niin reipas retki. Toisaalta pakkasta oli sen verran että nyt Mörrinkin oli paksun talviturkkinsa kanssa hyvä mennä. Jos on vain -5 astetta pakkasta, se hikoaa turkkinsa sisällä aivan hikiseksi. Sen takia sillä yleensä riittää virtaa isommilla pakkasilla, ongelmana alkaa olla vain tämä Tätin pakkaskestävyys...
Vielä autossakin mua nauratti Mörrin menohalut, tää oli ihan mahtavan hauskaa! Oli niin hyvä fiilis, että punaisissa valoissa huomasin nauravani ääneen. Toivottavasti kukaan ei huomannut, tai jos huomasi, niin kuvittelivat mun olevan puhelimessa jonkun kanssa... Hihii! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti