Talutusta Aapo kyydissä

Ystävättäreni Heidi tuli hakemaan minut kotoa, mukana hänellä oli Aapo 3-vee ja Aapon pikkusisko 1kk. Yhdessä lähdimme kohti tallia, tarkoituksena oli tutustuttaa Aapo ja Mörri toisiinsa. Pikkusiskosta ei vielä ole ratsastajaksi, mutta Aapostapa on!

Tallilla kävimme yhdessä pojan kanssa hakemassa Mörrin tarhasta äitin syöttäessä autossa pikkusiskoa. Rohkea Aapo oli jalkani vieressä, ihan vain siltä varalta että liian utelias heppa olisi tullut liian lähelle. Keke oli tulossa nuuskuttamaan, mutta ajoin sen hieman kauemmaksi ettei Aapo pelästyisi.Mörri päristeli ja kysyin Aapolta että muistaako hän mitä se tarkoittaa. Aapo ei muistanut, joten kerroin että heppa on silloin tyytyväinen ja iloinen ja sillä on hyvä olla. Sitten laitoimme Mörrille riimun päähän ja kävelimme käsi kädessä takaisin portille Mörriä taluttaen.

Sillä välin olikin auto ajanut pihaan ja tutustuimme uuteen ihmiseen. Minna omistaa Faxi-hepan, joka myös on nyt yksärinä tallilla. Kiva kiva, saadaan lisää ratsastusseuraa! Diplomaatti-Mörri oli kuulemma mennyt heti tutustumaan tulokkaaseen, kun Faxi-herra oli saapunut tallille ja jopa ollut välissä etteivät muut päässeet kiusaamaan. Ihana polle mulla!

Aapon kanssa veimme Mörrin kiinni tolppaan ja sitten haimme harjan ja kaviokoukun. Varoitin poikaa menemästä hevosen takajalkoihin, koska heppa ei näe sinne ja saattaa vahingossa pelästyä. Aapo katseli tarkkaan kun putsasin kavioita ja oli kerrassaan tohkeissaan kun sai antaa hepalle kuivattua leipää!

Varustin Mörrin kuolaimettomilla suitsilla, lampaankarvalla ja ratsastusvyöllä. Aapolle laitoimme hänen oman pyöräilykypärän päähän ja sitten olikin aika jo kiivetä selkään. Kauhukahvaksi laitoin ohuen nahkahihnan, mistä Aapo sai rukkasillaan hyvin kiinni. Sitten lähdimme kävelemään.

Pieni cowboy!

Ja juuri ennen polkua huomasin, että eihän mulla ole raippaa mukana ja se reppukin oli jäänyt. Lykkäsin ohjat hevosia pelkäävälle Heidille ja sanoin että Mörriin tehoaa samat käskyt kuin koiraankin, eli selkeä EI ja PAIKKA. Siinä he kiltisti odottivat kunnes tuli takaisin raipan, repun ja repussa tuoksuvan leivän kera. Hieman etukäteislahjontaa... ;-) Lähdin jonossa ensimmäisenä polulle, Mörri perässä Aapo selässään Heidin tullessa varoen viimeisenä. Hänellä oli takkinsa sisällä kantoliina, missä Aapon söpönen pikkusisko nukkui tyytyväisenä.

Mörri pysähteli välillä ja odottelimme polulla hitaasti kulkevaa Heidiä. Samalla juttelin Aapolle ja katselin poikaa, siinä se istui niin luonnollisesti kuin vanhempikin tekijä! Miten ihmeessä noi ihmisen poikaset niin vapautuneesti suhtautuu kaikkeen! Varoitin kuitenkin ylämäestä, että pitää kunnolla kiinni. Kehuin matkalla kumpaakin sanomalla "Hyvä, poika!" ja se päti kumpaankin poikaan.

Pyörätiellä naistenkin kulku helpottui ja Mörri hämmästytti mut taas kerran. Pörriäinen kulki NIIN kauniisti vierellä, niin varovaisesti ettei kallisarvoinen ihmisvarsa vain tipahda selästä! Lähdimme kohti Hakjärveä, ajattelin tosin tehdä vaan pienen reissun ja pian kääntyä takaisin. Pyörätiellä tuli vastaan pariskunta, kummatkin hymyilivät leveästi kun näkivät pienen pojan tohkeissaan hevosen selässä selittämässä asioista.

Kyselin välillä, että istutko hyvin siellä ja oletko keskellä, johon Aapo vastasi istuvassa hyvin keskellä. Ylämäet ja alamäet sujuivat loistavasti ja matkalla tapasimme muitakin ihmisiä. Eräälle rouvalle huiikasin "Päivää päivää!" ja hän tervehti takaisin. Sitten hän jäi katselemaan ja sanoi että "Onpas ihana näky!" Rouva vielä kysyi että onko siellä hevosen selässä kivaa ja Aapo vastasi tomerasti "On! Tosin tää ei aina tottele!" Hieman hymyilytti aikuisia...

Yhdessä kohtaa Mörri päristeli ja heilautti harjaansa, jota Aapo ihmetteli. Kysyin uudestaan että muistaako hän mitä se pärinä tarkoitti. Sitten päristelin itsekin Mörrille, jota Aapo tietenkin matki. Mörri oli tohkeissaan ja vastasi Aapolle, josta poika innostui. Heppa vastaa hänelle! Sitten mietimme että heppa varmaan tykkää kun Aapo taputtaa sitä ja poika läpsytti rukkasellaan Mörriä. Mörri arvosti selkeästi kehuja, tiesi mitä ihmisvarsa tarkoittaa!

Takaisin tullessa Heidi meni varoen polulla kohti tallia ja me perässä. Alkuosa oli hieman hankala kun se viettää alaspäin, se vaatii aikuiseltakin ratsastajalta tasapainoa. Mörrin etujalka sujahti lumen läpi monttuun ja sen meno oli kuin kamelilla. Se yritti pitää itsensä suorassa niin, ettei hänelle annettu lasti tipahda. Pysäytin hevosen ja kysyin että oletko sä vielä siellä selässä. "Joo", kuului vastaus varustettuna leveällä hymyllä. Sitten matka jatkui tallille.

Tallin pihassa oli iso joukko muita hevosia lähdössä lenkille ja Aapo kysyi että mitä ne tekee. Sanoin että ne ovat menossa kanssa ratsastamaan, ihan kuin mekin kävimme. Minna sanoi Faxin selästä että he menevät metsään ratsastamaan. Ihmiset hymyilivät Aapolle ja yhtäkkiä huomasin Mörri ilmeen. Alkoi naurattaa, poika pullistelee! Siis se heppa oli rinta rottingilla ihan sen näköinen että "tämä jätkä muuten on jo työnsä hoitanut, tässä ollaan aivan coolina kuulkaa ihmisvarsa selässä, tää on niinku pikkasen tärkee homma!" Samanlainen ilme sillä oli viime syksynä kun sen piti esittää Prinsessalle rentoa, mutta tärkeetä.

Muut lähtivätkin retkelle ja me pojan kanssa suuntasimme kohti tolppaa ja varusteiden poistoa. Sentään Aapo suostui tulemaan alas, mä mietin hetken että saanko mä kiskoa sen ratsastusvyöstä irti. Sitten annoin Aapolle taas tärkeän tehtävän, eli leivän antamisen Mörrille. Se sujuikin kuin olisi aina syöttänyt heposia. Sitten toinen tärkeä homma hänellä oli pitää Mörrin ruokavatia kun laitoin siihen ruokaa. Ensin kuivattuja leipiä, sitten rehua ja mausteeksi näytepakkauksesta hieman toista rehua. Aapo antoi vadin Mörrille, joka hyvin varovasti kurotti kaulaansa vatiin. Laitoimme vadin maahan ja annoimme Mörrin syödä rauhassa.

Poika ja hevonen

Otin kuvan kun Aapo halasi Mörrin jalkaa, fiksuna poikana hän ensin kysyi luvankin. Sitten hän halasi Mörriä kaulasta ja siitäkin otimme kuvan. Rohkea ja reipas poika, sekä kova selittämään kaikkea mitä hän näkee ja kokee. Yhdessä veimme Mörrin takaisin tarhaan, josta en sitten poikaa meinannut millään saadakaan pois. Hevoset olivat niin kiinnostavia ja Tirriäistäkin oli ihan pakko paijata turvasta moneen otteeseen! Tirriäinen otti rukkas-läpsyttelyn vastaan kuin kuninkaalta kehuja, nuuskutti vain uteliaana poikaa.

Viimein sain pojan autolle, ja kotimatkalle. Aapo jatkoi juttua hevosista ja hetken kuluttua silmät menivät turvaistuimessa kiinni. Hyvin hän jaksoi istua hevosen selässä, vaikkei sen kummempia matkalla nähtykään ja lenkki oli kuitenkin varmaan 45 minuuttia. Taisi olla aika raskas ja jännittävä reissu pienelle pojalle!