Kevättä ilmassa

Maanantaina lähdin käymään tallilla, ajattelin tehdä pienen kävelylenkin Mörrykän kanssa. Mulla on ollut hurja ikävä Mörriä ja ratsastusta ja nyt piti sitten alkaa kinttuja jumppaamaan. Jaana oli lähdössä kahden tunnin lenkille asiakkaiden kanssa ja tarjoutui odottamaan mua mukaan. Ei toivoakaan, menkää vaan, mun jalat ei vielä jaksa! Laitoin Mörrille lampaankarvan ja ratsastusvyön jalustimilla ja sitten lähdimme kävelylle. Ja tietenkin sillä hetkellä alkoi satamaan. Lähdimme kohti Hakjärveä, tehdään ihan vain pieni lenkki.

Mörri kääntyi automaattisesti oikeaan suuntaan, tietää että sinne päin lähtiessä on lyhyempi lenkki. Hieman sain patistaa alussa, mutta hyvin meni. Kokeilin muutamaa raviaskeltakin matkan varrella, mutta väsyin aika nopsaan.

Ei kestänyt kauaa kun jo käännyimme kotia kohti, Mörri oli aivan rento lurppakorvineen ja minä sateesta märkä. Onneksi oli melkein kymmenen astetta lämmintä! Bussipysäkillä olijat katselivat hymyillen päristelevää Mörriä ja mulla oli rinta rottingilla. Pyörätieltä siirryimme tallille vievälle polulle Mörrin johdolla erittäin varoen, poika selkeästi tiesi ettei täti ole ihan kuosissa.

Heti kun pääsimme tallille, sade loppui ja aurinko alkoi pilkottamaan pilvien lomasta. Niinpä niin... Varusteet paikoilleen ja Mörrille ruokaa nenän alle. Jäin vielä hetkeksi katselemaan Mörrykkää tarhassa ja naureskelin kun Keke leikki Gusse-sedän kanssa. Hyvin se 21-vee Gustur jaksaa pelmuta yli puolta nuoremman ison pojan kanssa!

Tänään lähdinkin sitten uudestaan käyntilenkille, sain äitylini mukaan Mörryköimään! Jaanakin tavattiin tallilla, vuolija oli hoitamassa muutamat kaviot, mitä edellisviikolla jäi tekemättä. Oli kerrassaan upea ilma, aurinko paistoi  ja taisi olla juuri ja juuri pakkasen puolella. Kyllä on ihanaa kun kevät tulee!

Nytkin laitoin Mörrille lampaankarvan ja ratsastusvyön ja lähdimme kävelylle. Äiti tuli polun kohdan perässä ja Mörri meni edellä. Pyörätiellä vaihdoimme paikkoja, äiti siirtyi johtoon ja Mörri kulki perässä turpa äidin repussa kiinni. Nauratti, tyypillinen issikka kulkee aina jonossa!  Pyörätie oli liukas, joten ei me kovin vauhdikkaasti menty. Mörrin askel on kuitenkin normaalisti rauhallinen, sopi hyvin myös äiteelle tämä hitaampi vauhti. Ihastelin taas Mörrin rauhallisuutta, ison tien varressa meni kaksi rämisevää rekkaa peräkkäin, eikä heppani ollut milläänsäkään. Juupa juu, nuita on nähty!

Käännyimme Veikkaustielle ja tapasimme uteliaan ihanan pörrökoiran. Autojakin meni läheltä, mikä sekään ei haitannut, Mörri kulki "jonossa" pää alhaalla ja korvat lurpattaen. Osaakohan se kävellä nukkuessaan... Äitin kanssa juttelimme taloista, ihastelimme niitä ja mietin omaa taloa. Mulla pitäs olla talo ja tila. Iso tila. Sellainen mihin mahtuisi iso pihattotalli ja monta issikkaa!

Sitten käännyimme tallia kohti ja edessä oli jyrkkä alamäki. Sanoin äiteelle, että menee vain kaikessa rauhassa, me odotamme ylhäällä. Mä lähinnä meinasin sitä että jos lähdetään luisumaan, niin ei sitten vetästä äityliä nurin. Pyörätiet ja muutkin tiet olivat liukkaita, ihan silkkaa jäätä paikoitellen. Kun äiti oli päässyt tarpeeksi kauas, ohjasin Mörrin alamäkeen ja polle otti sen todella varovasti. Kun pääsimme alas tasaiselle, äiti oli sen verran pidemmällä, että naksuttelin Mörrin raville. Äitiä nauratti, mulla varmaan oli tosi leveä hymy naamalla, täältä tullaan!

Pikkumetsässä piti tulla alas selästä kun polun poikki kaatunut puu oli niin matalalla. Hyvin mahduimme alitse, mutten jaksanut enää takaisin kiivetä. Talutin ratsuni kotiin ja kymmenisen metriä ennen polkua tallille Mörri teki taas stopin. Siinä se seisoin kuin tatti, ei nyt vielä tarttis tallille mennä! Sanoin että kyllä me kuule nyt mennään tallille, saat sitten ruokaakin siellä. No hyvä on, tuntui Mörri sanovan ja lähti seuraamaan.

Tallilla otin varusteet pois ja kasasin ruokavadin kuntoon. Korvat hörössä Mörri jo odotteli annostaan ja sai sen heti kun oli kuopsuttamisen lopettanut. Samalla naureskelimme vuolijan jutuille, se on aika hauska heppu! Kova puhumaan ja mielenkiintoinen huumorintaju!

Mörrin syötyä talutimme sen takaisin tarhaan ja jäimme äiteen kanssa seuraamaan lauman touhuja. Keke ja Gusse tuntuivat edelleen olevan leikkisällä päällä, nujuuttivat siellä toisiaan. Laikka meni kiusaamaan jossain vaiheessa Gussea ja kiljaisi sitten kun Gustur oikoi tamman suuria käsityksiä itsestään. Eikka tekee sitä samaa, se menee isottelemaan jollekin ruunalle ja sitten tohkeissaan kiljaisee kun toinen ottaa osaa leikkiin. Mörri meni samalle heinäkasalle Tvisturin kanssa ja kaverukset jäivätkin vierekkäin syömään. Mörristä ja Tvisturista on tullut hyviä kavereita, Jaana kertoi että Tvistur käy aina välillä pyytämässä Mörriä leikkimään. Kiva tietää että Mörrillä on kavereita, sille tekee hyvää pelmuta muiden kanssa! :D