Jälkijunassa...

Taas on kirjoittaminen jäänyt, ei muka ole kerennyt. Mä luulen kyllä että kirjoittamisen inspiraatio on hukassa, mistä lie johtuu.

Mä kävin viime viikon perjantaina moikkaa Mörriä, hain se tarhasta ja harjasin ihan perusteellisesti. Olen lukenut jostain, että hevosen talviturkkia ei tarvitsis niin kovasti hinkata talvella, siinä kun on oma rasva suojaamassa märältä. Pahimmat roskat tietysti otan aina, mutta en niin tarkkaan ole ottanut muuta kuin satulansijan ja satulavyön kohdilta. Ne puhdistan aina tarkkaan. Nyt kuitenkin harjasin huolella hevoseni ja selvitin harjaa ja häntääkin. Pääharjalla puhdistin pään ja Mörri nautti kun harjasin sen partakarvoja leuan alta. Harjan hoito sitä selvästikin ärsyttää, se jaksaa sitä vain vähän aikaa. Täti kuitenkin harjasi ja antoi sitten näkkäriä kun oltiin nätisti hiljaa paikallaan.

Sitten oli vuorossa raippakoulutusta, edellisenä päivänä Mörri nimittäin pelästyi lenkillä raippaa ja niin sanotusti karkasi käsistä. Pysyin kyydissä kyllä. Siinä tapahtui niin että kun pyysin raville, Mörri siirtyi töltille. Kehuin poikaa ja löysäsin hieman ohjia kiitokseksi. Sillä sekunnilla Mörri pinkaisi täyteen laukkaan. Onneksi mulla oli toinen käsi satulan etukaaressa kiinni . Sain hilattua itseni pystyasentoon ja pikkuhiljaa hidastin menoa ensin raviin ja sitten käyntiin. En ensin edes tajunnut mistä Mörri vetäs pultit, mutta ilmeisesti myödätessäni ohjia raippa oli osunut takaosaan. Otin sitten uudestaan ravia ja sen menimme oikein nätisti.

Sitä varten sitten hieman ajattelin kokeilla siedätystä raipalla. Annoin Mörrin nuuskia raippaa ja kun se sujui kaikessa rauhassa, annoin palan näkkäriä. Sitten koskin sillä kylkeen ja Mörri hyvin teatraalisesti väisti sitä. Seuraavalla kerralla se reagoi hieman lievemmin ja sai näkkäriä. Kun kylki ei ollut enää ongelma, kokeilin koskettaa takajalkaa. No sittenhän me taas väistettiin erittäin närkästyneenä... Hetken kuluttua Mörri taas rauhottui ja sai näkkäriä. Sitten se hoksasi että kun mä kosken samaan paikkaan kuin mitä kavioiden puhdistuksessa, hänen pitää vain nostaa jalkaa. Kävin kaikkia jalkoja läpi ja Mörri sai aina näkkäristä palasen kiitokseksi. Sitten se jo alkoi katsomaan että no hän on syönyt jo edellisen näkkärin, kosketa nyt, että hän saa lisää! Ruoka on Mörrille se paras palkinto!

Sunnuntaina käytiin ryhmän kanssa ratsastuspolulla. Menomatka suopätkällä oli meidän kannalta ihan kamalaa, monttuja siellä ja täällä ja laukka oli epätasaista. Mä ihmettelin että miten kummassa ne muut siellä paahtoi menemään kun me ei päästä ollenkaan liikkeelle! Hirvitti suorastaan se meno, vaikkei mulla oikeastaan ongelmia ollutkaan tasapainon kanssa. Laukkamäessä menimme muutaman askeleen laukalla ja loput ravilla. Käännyimme vasemmalle ratsastuspolulle ja siellä olikin sitten jo parempi alusta. Pidemmällä ylämäkeen posotimme ihan kiitettävää vauhtia! Peltoaukean jälkeen käännyimme vasemmalle ja yritimme ottaa siellä laukat, mutta alusta oli taas sitä kuoppaa kuopan perässä. Jaana pysäytti yli-innokkan Tvisturin ja käännyimme kukin paikallaan. Paitsi että Mörri oli sitä mieltä ettei hän käänny mihinkään, hänhän joutuu silloin keulille! Sain kuitenkin ratsuni käännettyä ja nihkeästi ohjattua takaisin polkua leveämmälle kohdalle. Saimme jonon takaisin oikeaan järjestykseen ja lähdimme takaisin tallia kohti. Takaisin mennessä laukat meni metsäosuudella hyvin ja kun pääsimme suopätkälle, Mörrikin innostui kunnon laukalle. Tasaisella poika tykkää mennä! Ensialkuun hirvitti se vauhti, mutta sitten löytyi hyvä rytmi ja Mörrin jalat tuntuivat kuin itsestään hakevan turvalliset kohdat polulta. Laukkamäen kävelimme ylös ja senkin Mörri meni innolla.

Se mun täytyy kyllä sanoa, että mä odotan hirveästi että lumet sulaa. Mun jännittää noi kuopat tuolla polulla, tätä lunta kun nyt on enemmän kuin viime talvena. Tiellä ei hirvitä, eikä tietenkään polulla käynnissä tai ravissa, mutta se laukka... *huokaisu*

Mörri hymyilee kun täti kuvaa

Maanantaina kävin hakemassa Mörriäisen pienelle lenkille, mulla oli polvi hieman kipeä. Kiipesin satulaan jakkaralta, olin laittanut kuolaimettomat suitset Mörrille. Lähdimme Hakjärvelle päin ja kahdessa kohtaa teimme varmaan kymmenen volttia. No joo, niillä kuolaimettomilla on hieman hankala hallita hevosta, jos se sattuu olemaan itsepäisellä tuulella, mutta raippaa se ei ainakaan pelännyt. Mulla oli ihan hiki sen menomatkan jälkeen! Takaisin tullessa Mörrillä ei enää ollut kiire kun tiesi meidän olevan menossa tallille. Poika vain päristeli tyytyväisenä ja näytti erinomaista ravia pyydettäessä. Päätin kokeilla hieman huumorintajua ja metriä ennen tallille kääntyvää polkua patistin Mörriä eteenpäin ja ohi polusta. Pää kääntyi oitis okealle, eeiii, polkuhan on tuolla! Ohjasin kuitenkin vasemmalle voltille ja purskahdin nauruun, Mörri oli niin hassu! Mörri huomasi että hälle nauretaan ja sen korvat lurpsahti sivulle, pöhkö täti... Tarhassa Gustur tuli kurittamaan Mörriä vaikken vielä ollut kerennyt päästää sitä irti riimusta. Komensin Gussen pois ja lähestyvän Kolurinkin samalla. Mörri katsoi tyytyväisenä ja meni sitten suurimmalle heinäkasalle, täti kuitenkin vahtii!

Polvi mulla reistailee nyt tosissaan, eilen piti käydä lääkärissä kun ei oikea jalka kantanut ollenkaan. Lääkäri tutki, paineli, ronklasi ja väänteli ja määräsi molemmat polvet röntgen-kuvauksiin. Kävin sitten kuvauksissa ja nyt odotellaan tuloksia. Saikkua tuli, mutta ootellaan vielä tuloksia. Lääkäri kuitenkin epäili polvikierukan repeämää. Kipeä se ainakin on, nyt tosin jo hieman parempi. Mutta ei tällä jalalla seisomatyöläinen töitä tee.

Söpöliini vuokrattavana lauantaisin!

Ja HUOMIO!!! Onko kukaan kiinnostunut vuokraamaan Mörriä lauantaisin? Silloin useimmiten itse olen töissä, mutta muiden mukana pääsisi ryhmän kanssa kyllä. Mörri täytyisi itse hakea tarhasta ja harjata ja hoitaa ja satuloida ja sinne pitäisi myös omatoimisesti päästä selkäänkin. Ja reissun jälkeen korjata varusteet paikalleen ja ruokkia ja laittaa tarhaan. Ehkä loimittaa jos on kovin hikinen. Voisi sitä vuokrata arkenakin, jos haluaa. Liikuntaa se tarvitsisi joka tapauksessa, kiitos.