Sunnuntaina laiskottaa

Olin ajatellut ryhmän mukana patistavani Mörriä hieman töltille. Sitä silmällä pitäen laitoin satulan ja kuolaimet pojalle. Mörrin kuolaimettomat meni lainaksi Prinsessalle ja mun pipo Aulille, hyvä kun on varusteita olemassa! Tallin pihalla Jaana velmuili ja sanoi että he sitten kuuntelee sitä täydellistä nelitahtista töltin ääntä kun Mörri paahtaa jonon ohi... Joo-o, kylläpä vaan, katotaan nyt saanko sitä ollenkaan liikkeelle! ;-)

Mörri piti perää kuuden muun mennessä edellä. Pyörätielle päästyämme katsoin että satulahuopa oli jotenkin vinossa ja kun sopivasti piti pysähtyä potkimaan kakkoja pois, yritin suoristaa lampaankarvaa. Sitten kippasin Jaanan takaisin satulattoman Eikan selkään ja ponnistin itse Mörriäisen kyytiin. Mörri oli sitä mieltä että hänen paikkansa voisi olla edempänäkin ja lähti touhottamaan vielä paikallaan olevan jonon ohi. Tvisturin ilme oli sellainen että ette TOSIAANKAAN päästä tota MUN ohi! Kolurkin oli hieman närkästynyt, pysy vaan siellä taaempana, senkin alempiarvoinen ruuna! Siirryimme takaisin Offarin ahteriin...

Ekalla tölttipätkällä meillä oli koko homma hakusessa ja töltistä ei ollut tietoakaan. Tjaah, onko tää muka vaikeampaa ryhmän kanssa? Olisin kuvitellut asian päinvastoin. Hyvällä ravilla menimme kuitenkin sitten muiden perässä ja patistin pojan ihan loppuun asti. Käännyimme Veikkaustielle ja siellä meno oli myös silkkaa hakuammuntaa. Passiakin tuli pari askelta, ennenkuin vaihdoin takaisin raville. Seuraavalla nopeammalla suoralla tulikin jo sitten onnistuminen, Mörrin peppu alkoi heilua niin hauskasti töltin tahtiin, että myötäsin urakalla ja kehuin poikaa ja se siirtyi takaisin raviin. Komeaan sellaiseen.

Sen suoran päätteeksi piti taas tulla alas potkimaan jonkun pollen kakat pois ja kiskoin itseni takaisin satulaan. Sitä joutui koko ajan suoristamaan, tosi ikävää, ei tää ennen näin ole pyörinyt. Vyö oli ihan tarpeeksi tiukalla kyllä.

Siirtyessämme tieltä polulle, edessä oli jokin hämminki. Imettelin mitä tapahtui ja sitten näin Eikan ilman ratsastajaa. Tamma seisoi kaikessa rauhassa ja Jaana kömpi ylös hangesta. "Sattuiko?" kysyin, mutta Jaana viittasi kintaalla. Vastaamisen sijaan hän kysyi että näitkö mitä tapahtui. Sanoin että en, yhtäkkiä Eikkis vaan oli ilman ratsastajaa. "No hyvä," sanoi Jaana "Sittenhän sä et voi kirjoittaa silminnäkijänä tätä sun blogiin!" Hah, kirjoitimpas! ;-)

Kävelimme eteenpäin polulla ja kun tulimme kahden polun risteykseen, tulin taas satulasta. Autettuani Jaanan takaisin Eikan selkään nousin Mörrin satulaan ja yritin taas oikoa vinossa olevaa satulaa. Ihan kumma homma tuo satula, ennen se on löysänäkin pysynyt hyvin suorassa, laukat ja kaikki. Pääsimme hyvin alas suolle ja suopätkällä otimme ekan laukan. Mörri hieman jäi muista, tulimme hyvin rauhallisesti perässä. Saimme kuitenkin muut kiinni ja jatkoimme käynnissä.

Normaali laukkamäki meni käynnissä, se oli aika upottavassa kunnossa. Jaana jatkoi suoraan hautausmaan suoralle ja nosti siellä laukan. Me Mörrin kanssa tulimme perässä, Mörri yritti päästä rallivaihteelle, muttei jaksanut. Menimme siis rauhallista laukkaa ja pidin painoni tasan tarkkaan keskellä. Olin aika pystyssä, hieman jännitti josko etujalat uppoaa. Taas saimme muut hyvin kiinni ja lähdimme metsäpolkua pitkin ratsastuspolulle.

Jyrkässä alamäessä ennen ratsastuspolkua jännitti, kun satula ei sitten millään ollut suorassa. Hyvin pääsimme alas, ei siinä mitään, mutta todella ärsyttävää. Huomasin, että lampaankarva oli aivan vinossa satulan alla ja se siellä kanitti ja jumitti ja käänsi satulaa vinoon. Noh, ei auta tässä kohtaa, edessä oli laukkamäki, jonka alaosan tulimme laukalla ja yläosan ravilla. Ei ihme jos ei laukka maistu jos huopakin on vinossa.

Päästyämme takaisin suopätkälle, muut otti laukan. Mörrillä ei ollut mikään kiire, me menimme ravilla koko matkan. Vastaan tuli hiihtäen rouva, joka kehui meitä "ihanaksi näyksi!" Mullahan oli rinta oitis rottingilla, hyvä kun toppatakissa riitti ympärysmitta! Hänen jälkeensä tullut mies ei ollut ihan yhtä innostunut, siinä kohtaa latu ja ratsastuspolku ovat melko lähekkäin. Aloin katselemaan puiden läpi, että missäs ne muut on. Hyvänen aika, jatketaan sitten vain ravilla niin pitkälle kuin polle jaksaa, muut olivat tosi kaukana. Mä kuulin muut reilusti ennen kuin näin ne, ei oltais varmaan saatu edes niitä kiinni, ellei Offari olisi astunut polulta hankeen ja kipannut ratsastajaansa kinokseen. Ja sekin tapahtui vasta isossa laukkamäessä, me tultiin niin jäljessä.

Offarin ratsastajalle ei käynyt kuinkaan, hän laskeutui pehmoiseen hankeen eikä satuttanut itseään. Talvessa on hyvätkin puolensa! Mäen päällä ratsastaja kiipesi takaisin Offarin satulaan ja jatkoimme käynnillä. Päästyämme takaisin Veikkastielle otimme lisää tölttiä. Me Mörrin kanssa siirryimme passille ja posotimme sillä pitkän pätkän ennenkuin sain vaihdettua takaisin raville. Sen jälkeisellä nopeammalla suoralla annoin pitkät ohjat ja Mörri sai rentoutua ravinsa kanssa. Kyllä oli tasaista menoa!

Vielä pienen metsätaipaleen jälkeenkin ravi maistui ja otimme Offaria kiinni. Loppumatka tallille oli käynnissä ja naureskelin tarhan reunalla Eikalle. Jaana oli tullut alas selästä ja päästi Eikkiksen issessein kävelemään tallille vievää polkua. Tamma meni hyvin kiltisti jonossa ja odotteli omistajaansa tallin pihassa. Mörri luultavasti jäisi matkan varrelle kaivamaan syötävää pusikosta...

Otin Mörriltä satulan pois ja katselin että olipas ollut tosi vinossa se lampaankarva. Mörrin turkkikin oli aivan sekaisin, kun olin yrittänyt polkaista satulaa takaisin suoraan. Ei ihme jos ei meno maistunut, ei se polle kuitenkaan tuntunut väsähtäneeltä tai mitään. Noh, seuraavalla kerralla ollaan sitten taas viisaampia tuon alustan kanssa!

Kaikki saivat mysliannoksensa ja veimme hevoset tallin läpi pihattoon. Eikka ja Kolur vetivät lumihankeen selälleen piehtaroimaan, Tvistur jäi pihattoon ja vetäsi turvekylvyn karvoihinsa. Prinsessa ja Krona tuumasivat hankipiehtaroinnin olevan "so last season" ja suuntasivat heinäkasalle. Mörri halusi hankeen, mahtoi tuntua hyvältä! Huomenna sitten uusiksi, tosin vain me kaksi!