Mister Perfect

Tänään lähdin tallille sillä periaatteella että minä määrään tahdin. Ikävä kyllä mulla oli taas vain vähän aikaa, eli tuumasin tekeväni tunnin lenkin. Tallilla hain varusteet jo valmiiksi esille ja sitten suuntasin hakemaan polleni tarhasta.

Gustur oli ensimmäisenä tervehtimässä Tvisturin kanssa, Eikkakin tuli nuuskuttelemaan ystävysten väliin. Kolmikon takana näkyi Svipa ja Mörri, Svipa hörisi mulle, mutta alkoi sitten luimia. Okei, mitähän nyt... Kesti hetken ennenkuin tajusin että Svipa luimi Mörrille, joka ei ollut moksiskaan pikku luimistelusta. Jaahas, oliskos johtajattarella kevään ensimmäinen kiima tulossa? Svipa nuuski korvat höröllä mun hihaa, mutta luimi saman tien Mörrille. Otin Mörrin kiinni ja se lähti ihan mieluusti mukaan, oli tainnut saada hieman kurinpalautusta johtotasolta asti. Mitäs kerjää verta nenästään, siis turvastaan! Jos Svipalla olisi kengät, Mörri saisi kenkää ihan urakalla.

Sain hoidettua hyvin polleni ja kavioista ensimmäinen oli hieman vaikea. Olikohan siinä jotain arkaa? Vai arkoiko se sitä takakaviota kun se ei millään meinannut nousta? Olikohan Svipa jo potkinut Mörriä? Toisen puolen kaviot hoituivat loistavasti. Annoin hummalleni vitamiinilitkulla maustetun ruisleipäpalan, joka sai arvostavan vastaanoton.

Laitoin satulan ja suitset Mörrille ja varustin itseni raipalla ja kypärällä. Sitten päättäväisenä lähdin taluttamaan Mörriä kohti tarhan reunaa. Mörri ei ainakaan linkuttanut mitään jalkaa, eli jos Svipa oli monottanut, niit saattoi olla vain hieman lihasarkuutta. Menin itse edellä ja mulle tulikin lämmin kun keskityin askeltamaan polulla. Mörri tuli kiltisti perässä, ei pysähdyksiä eikä mitään merkkiä huonosta käytöksestä.

Pyörätielle pääsimme hienosti ja samaten tien yli ylämäkeen, polle toimi! Sen verran Mörri pysähtyi ja ilmoitti, että takana meni bussi, mutta kerroin että se ei kuulu meille ollenkaan. Sitten jatkoimme matkaa.

Talutin ohi koiratalojen ja heppatalon, kunnes tulimme mökkitien alkuun. Nousimme mäkeä muutaman metrin, kunnes huomasin että koko mäki oli aivan jäässä, ihan peilinä lumen alla. Mistään ei päässyt kiertämään, kun oli korkeat auratut hanget ja toisella puolella oli kalliotakin. Ei auttanut, takaisin oli käännyttävä.

Toin Mörrin takaisin tasaiselle ja nostin jalustimet alas. Laitoin raipan jalustinhihnan alle siksi aikaa, että sain Mörrin ohjattua oikeaan reunaan. Sitten kiersin sinne pientareelle ja ihastelin kuinka rauhallisesti Mörriman tällä hetkellä oli! Ihana heppa! Siinä se seisoi kaikessa rauhassa eikä edes ohjista tarvinnut pitää kiinni. Ne itseasiassa laitoin taas lampaankarvaan kiinni, eivät tipahda käsistä jos jotain sattuu.

Sitten kipusin oikealta puolelta selkään ja heilautin vasemman jalan hevosen yli. Mörri jatkoi hyvää käytöstään ja lähti liikkeelle vasta luvan saatuaan. Menimme kaikessa rauhassa eteenpäin Mörrin päristellessä ja mun vastatessa. Käännyimme vasemmalle hiekkatielle ja siinä otin pienen ravin. Hienosti mentiin! Sitten annoin ohjat Mörrille ja vain istunnalla ohjasin Mörrin toiseen reunaan. Poika kuunteli ja totteli upeasti, siispä otimme vielä toisenkin ravipätkän. Ai että, kuinka mä nautin! Jipiii!

Pitkillä käyntiaskelilla menimme suojatien yli pyörätielle ja juuri ennen polkua tarhoille Mörri pysähtyi odottamaan ohjeita. Siispä siirsin Mörrin kohtisuoraan polulle ja rauhallisesti kävelimme tallia kohti. Ei mitää turhia hötkyilyjä tänään!

Tallilla riisuin ensin varusteet pois ja kasasin sitten herkkuja vatiin. Mörri väisti kauniisti ja antoi mun laittaa ruokavadin maahan. Vasta sitten hän tuli syömään. Täydellistä! Mörrin syödessä laitoin tavarat paikoilleen ja tuumasin itsekseni että on tää kummallista. Yksi päivä ollaan kuin persauksille ammuttu karhu ja seuraavalla kerralla ollaan Mister Perfect. Meneehän se tietenkin ihmisilläkin jotakuinkin samaan tapaan, mutta huvittavaa kuitenkin nähdä hevosella näin selkeästi hyviä ja huonoja päiviä.

Huomenna onkin sitten pidempi reissu ihan vain me kaksistaan, nyt kun mun ei tartte autoakaan viedä miehelle. Ja sitten lähdetään ihan satulan kanssa ja ratsain jo tallilta, satulalaukut otamme mukaan. Niin ja GPS myös mukaan!  Saapa nähdä minkälaista syheröä me saadaan aikaiseksi gepsin karttaan, jos Mörri päättää tehdä tästäkin voltti-reissun! :D