Mahtava maanantai!

Mietin tallille ajaessani, että mitähän sitä tänään tekisi Mörrin kanssa ja minne menisi. Mulla ei ollut oikeastaan yhtään mitään suunnitelmia tän päivän suhteen, katsotaan mitä tapahtuu. Annoin näkkärin puolikkaan jokaiselle varsatarhan asukille ja kävin jakamassa aikuisillekin puolikkat näkkärit. Svipa ajoi muut pois, mutta jokainen sai VAIN sen puolikkaan näkkärin. Loput varasin Mörrykälle.

Mörri katsoi hieman pitkään kun talutin sitä portille, pitääkö hänen oikeasti mennä Kolurin vierestä? Suhahdin Kokulille, joka kiltisti väistikin ja pääsimme hyvin portista läpi. Mörri käveli perässäni erittäin kuuliaisena, edes heinäkasa ei saanut Mörriä pysähtymään. Laitoin polleni tolppaan kiinni ja harjasin sen. Kaviotkin tarkistin ja täytyykin muistaa mainita Jaanalle että pian tarviis pedikyyrin mun ratsulleni. Näkkärinpala kohtasi loppunsa Hurja-Mörrin hampaissa ennen satulointia. Sitä ennen katsoin Mörrin selkälihaksia, mutta kumpikaan puolisko ei tuntunut mitenkään kuumemmalta tai kovemmalta kuin toinen. Hyvä juttu, halusin varmistaa ettei eilinen ollut saattanut selkälihaksia jumiin. Laitoin kuolaimet Mörrille ja sen päätteeksi Mörri sai spessu-herkun, vitamiinisiirapilla maustetun leivän! Jo maittoi!

Kiristin vielä satulavyön ja kiipesin sitten jakkaralta selkään. Laitoin jalustimet jalkaan ja otin ohjat hyvälle tuntumalle. Sitten pyysin käyntiä ja lähdimmekin komeasti liikkeelle. Pidin ohjia lyhyellä, siis varmaankin niin kuin isoilla hevosilla pidetään. Kädet pidin lähellä toisiaan ja ohjat olivat kiinni Mörrin kaulalla. Mörri taisi olla sen verran hämmentynyt tiukasta aloituksesta, että suuntasi kiltisti polulle. Hoputin sellaisissa kohdissa missä tiesin sen yleensä pysähtyvän tai aiemmin yrittäneen kääntyä. Poika meni oikein kiltisti ja pyörätielle päästyämme alkoi mulla suu levitä hymyyn.

Sama meno jatkui pyörätiellä, tosin Mörri yritti tehdä käännöksiä takaisin kotiin. Ehei, annoin salamana vasta-avut sille ja jatkoimme suoraan. Meno hidastui ja Mörri pysähtyi. Samantien vaadin kunnolla liikettä ja patistin ratsuni raville, töihin töihin töihin! Mörrin korvat menivät edestakaisin, miten se täti nyt noin tiukkana on? Hassua kyllä Mörri alkoi rentoutua ja ohjat olivat aivan höyhenenkevyellä tuntumalla. Mulle tuli hirmu hyvä fiilis, poika toimii! Pieniä kääntymisyrityksiä oli, mutta ne vähenivät kaiken aikaa. Paljoa en lastentarhalaisille vilkutellut, hihkuin vain "Moi moi!". Olin niin keskittynyt ohjaamaan Mörriä ja pitämään omat käteni joustavina, mutta kuitenkin lähellä toisiaan. Alkoi tulla hiki...

Ensimmäisellä virallisella tölttipätkällä ohjasin pojan oikeaan reunaan ja patistin raville. Edelleen oli ohjat tuntumalla ja lyhyellä. Ei se vauhti päätä huimannut, mutta mentiin kuitenkin. Mentiin jopa mäkeen asti! Sitten istuin satulaan ja Mörri yritti kääntyä. Ei onnaa, poju! Me mennään just niinku täti haluaa ja täti haluaa ylös mäkeen! Annoin vastasuuntaan avut ja kuuliaisesti Mörri käänsi päänsä takaisin ylämäkeen. Käännyimme Veikkaustielle, missä Mörri yritti heti ensimmäisen talon pihaan. No ei. Ylös vaan!

Ylämäen ensmmäisen talon pihassa meitä odottikin herrasmies koiransa kanssa. Pieni koira ihmetteli meitä ja mies kertoi sen äsken haukkuneen peuroja heidän takapihalla. Hauva vissiin mietti että miksi tuolla peuralla oli ihminen selässä ja haukahti puolihuolimattomasti, onpahan varoitettu. Miestä ja mua nauratti, Mörri ei ollut kiinnostunut ollenkaan. Toivottelin hyvät päivänjatkot ja siirryimme takaisin käyntiin. Sain patistettua päristelevän Mörrin ripeämpään käyntiin ja kohtasimme vielä yhden pariskunnankin. Miestä nauratti kun selitin että Mörri haluaisi niin mielellään kääntyä tuosta mäkeä alas, se kun on oikotie kotiin! Mörri olisi mielellään lähtenyt seuraamaan rouvaa, sauvakävelijöitä tai ei. Siinä Mörri pääsi tekemään voltin, kaikki muut olin saanut estettyä. Vielä juttelin sheltin omistajan kanssa, tosi mukavaa väkeä kaikki! Ja kaikkia huvitti Mörrin yritykset kääntyä takaisin.

Pääsimme viimein tölttisuoralle ennen ratsastuspolulle menoa. Olin päättänyt kääntyä suoran päässä takaisin, kun kerta näin hyvin mennään koulua. Suoralla patistin Mörrin raville ja se menikin ihan hyvin ja loppuun asti. Sitten menimme muutaman askeleen käyntiä ja pyysin kääntymään takaisin. Hieno kaareva kääntö tuli Mörriltä ja annoin sitten ohjaa. Siirryimme raville, tosin yritimme ottaa laukka-askeleella hieman vauhtia. Ohjat olivat tuntumalla, joten pienen pienellä pidätteellä olimme passissa. Toisella pidätteellä olimmekin sitten ravissa. Mäen alla siirryimme käyntiin.

Käännyimme oikealle alamäkeen ja otimme seuraavalla suoralla taas ravia ja nyt annoin pitkät ohjat. Oikein hienoa, hyvä poika! Ennen metsään menoa pyysin seis ja Mörri pysähtyi. Otimme pienen peruutusharjoituksen, joka sujuikin hienosti. Metsässä annoin pitkät ohjat, ne olivat kuitenkin satulahuovassa kiinni. Mörri venytti ylälinjaansa ja päristeli mennessään. Enimmäkseen painoavuilla valitsin sen polun mitä halusin mennä ja Mörri totteli. Hiekkatiellä ennen pyörätietä halusin ravia lyhyillä ohjilla ja Mörri siirtyi raviin. Sitten se kokeili että saako hän tässä ottaa laukan ja annoin luvan. Pidensin ohjia, anna mennä vain! Mörri meni tasaisen hienoa rentoa laukkaa ja päristelimme vuorotellen, meillä oli kivaa! Mäen juuressa otimme raville ja käynnille ja suuntasimme sitten autotien yli.

Pyörätiellä otin vielä hetkeksi ohjat tuntumalle ja pyysin ravia. Mörri lähti raville ja oli niin keskittynyt annettuun tehtävään, etteivät ohiajavan auton peräkärryssä kolisevat metallitikkaatkaan haitanneet. Siirryttyämme käyntiin annoin ohjat kokonaan Mörrille ja Mörri oli tosi tyytyväisen oloinen. Käynti tarhan vierustaa sujui kaikessa rauhassa, ei hoppuilua ollenkaan. Vielä tallin pihassakin uljas issikkani päristeli ja oli tohkeissaan.

Varusteet pois ja ruokaa turvan alle, tänään olikin lisukkeita hieman enemmän. Mysliä, näkkäriä, pellavarouhetta ripaus, merisuolaa ripaus ja valkosipulia reilu ripaus. Rouskuna kävi kun Mörri pisteli ateriaansa hyvällä ruokahalulla poskeensa. Ruokaillessä harjasin vielä Mörrin selän karvat ojennukseen ja laitoin varusteet pois.

Talutin Mörrin ulkokautta tarhaan, missä Kolur oli tulossa moikkaamaan. Sanoin sille "Shuh, shuh!" ja nostin kättä, jolloin se hienosti väisti portista tulevaa Mörriä. Seisoin Mörrin ja Kokulin välissä kun otin riimua pois, ja Mörri pääsi hyvin juomaan. Rapsuttelin hieman Koluria ja katsoin sitten kuinka Mörri siirtyi laumansa kanssa samaan riviin. Siinä ne pollet seisoivat häntä tuuleen, kaikki yhtenä rintamana!

Mä olin ihan hurjan tyytyväinen itseeni, että hoksasin vetästä ihan vain peruskoulua Mörrille. Sitä kun on välillä aina niin hidas tajuamaan asioita. Ja tosi tyytyväinen olin siihen, miten Mörri reagoi moiseen, siis rentona päristellen! Mulle vain tuo kouluratsastus (noh, siis perusratsastus) on vaikeaa, kun olen neljä vuotta ollut puskapollen kyydissä pitkin ohjin ja vasta viime kesänä käynyt sen alkoiskurssin. Aluksihan Mörri yritti kiskoa ohjia itsellensä, mutta lopetti kun huomasi ettei se täti anna periksi. Ryhmässä tän mun maastomoponi kanssa voi relata, mutta yksin kun mennään, voidaankin mennä koulua! Mörri opettaa tätiä ja toivottavasti tätikin opettaa Mörriä. Ainakin tottelevaisuuteen... ;-)