Mörrin parempi päivä

Tällä kertaa otin äiteen mukaan katsomaan Mörri-pörriä ja pakkasimme mukaan sadekamppeet. Matkalla tuumasin äiteelle, että taitaa olla parasta ottaa ensin Krona kiinni ja tuoda se mukaan pihattoon. Mörriä kun saa tosissaan houkutella liikkeelle, kun pitäis morsianta vahtia.

Hauskasti parkkipaikalla Vaavi lähti tulemaan kohti jo siinä vaiheessa kun ajoin paikalle, se ilmeisesti tuntee auton äänen! Herkkua annettiin sille ja muillekin, kun kerta niin ystävällisinä tullaan tervehtimään.

Isolla laitumella mietin että missähän pollet ovat, mutta siellähän ne pikkulaitumen takana. Koko kööri oli koossa ja syömässä kaikessa rauhassa. Huutelin ensin Kronaa ja pää nousi. Sitten huutelin Mörriä, Mörri-pörriä, Mörriäistä, Pörriäistä ja Mörri-Pörriäistä ja Mörri seisoi ja kuunteli tarkkaan. Jaahas, taas toi täti tulossa! Äitiä nauratti. Porkkanapussin kanssa kävelimme kohti hevosia ja mä menin ensin aidan ali toidelle puolelle. Krona oli uteliaana heti paikalla, joten sain sen nätisti kiinni. Svipa oli oitis ajamassa Kronaa ja Mörriä pois mun/porkkanapussin luota, mutta käskin sen pois. Mörri antoi myös iloisesti kiinni, kuten aina. Sitten äitee tuli porkkanapussin kanssa samalle puolelle ja lähti taluttamaan Kronaa pikkulaitumen ympäri. Siinä vaiheessa mä kannoin avaamatonta herkkupussia, ettei muut innoissaan tunge liian lähelle mun äitiä.

Krona käveli kauniisti talutuksessa ja kehuin tammaa. Mörri tuli mun kanssa myös kauniisti, hän menee mihin vain kunhan siellä on Krona! Veimme hevoset pihattoon, mihin olin jo aikaisemmin tuonut harjapakin ja fleecehuovan. Sitten äiti syötti kummallekin porkkanoita ja mä harjasin Mörrin. Poika oli näköjään kieriskellyt jossain mudassa, joutui ihan käyttämään kovempaa harjaa. Äiti ihaili Mörriä, se otti niin varoen porkkanan äitiltä ja oli kaunis ja rauhallinen ja utelias!

Sitten levitin vaaleansinisen fleecehuovan Mörrin selkään, jota Mörri hieman katseli kummissaan. Kun se hoksasi sen olevan jokin loimen tapainen, pää kääntyi takaisin äitä kohti, saako tästä porkkanaa? Sitten päät kääntyivät yhtäkkiä sivulle ja äiti sanoi Kolurin olevan tulossa paikalle. Ei se Koku ollut, vaan Keke! Se mietti jos hän nyt saisi taas Kronan vietyä, mutta säästääkseni Mörriä ja Kronaa kun kummatkin olivat kiinni, ajoin Keken hieman kauemmaksi.

Fleece osoittautui yksinään liian pieneksi, joten päästin kummankin heposen vapaaksi. Annoin niille vielä namit ja Kronan johdolla Mörrikin tallusteli tyytyväisenä ruokailemaan. Aikaisemminhan Mörri on jäänyt notkumaan paikalle, jos sieltä vielä jotain tippuisi. Nyt se ei tule kuuloonkaan, kun Mörri kerta seukkaa!

Annoin vielä Kekelle ja Gusturille namia ja laskin pollet. Sain tulokseksi yhdeksän, missä oli yksi heppa? Hetkinen missä on musta Eikka? Ei näkynyt missään ja aloin jo huolestua. Äitikin laski hevoset, yhdeksän niitä oli eikä Eikkaa missään! Huutelin "Eikkaa, Eikkis-peikkis!" ja äiti kysyi että tuleeko se luokse jos huutaa. Mä sanoin että nostaa ainakin päätään ja äiti sanoi että toi loimitettu heppa nosti päätään. Siinä vaiheessa mä hoksasin että Eikkikselle oli laitettu loimi takaisin päälle! Mutta silti yksi puuttui. Menin lähemmäksi ja mietin, Laikka ja Tvisse tuolla, Kolur ja Offari tuolla, Keke, Gusse, Krona ja Mörri täällä, Eikka loimitettuna tuolla, mutta mihin se Svipa sitten katosi?!? Sitten sen pää näkyi Offarin takaata ja kaikki pollet oli laskettu. Huh! Hetken vielä juttelin Kekelle ja hieroin sen ihanan pehmeää nenukkaa.

Alkoi olla jo nälkä, joten menimme Ikeaan syömään ja samalla ostin toisen vaaleansinisen fleeceviltin. Täytyy ommella ne kaksi yhteen ja sitten leikata kaula-aukko ja tehdä kiinnikkeet ryntäiden eteen. Voi itku, mä joudun ottaa ompelukoneen esille, aaargh! Saas nähdä millaisessa loimessa poika talvella on...