Lisää myöhäisiä tekstejä...

Joopa joo, siis maanantaina yhdistettiin Mörri ja Offari laumaan ja tiistaina sitten menin aamulla katselemaan laitumelle. Jaahas, heti ensimmäisenä tuli Kolur vastaan ihan ilman päähuppua ja riimua, Laikka vierellään ja ontuen. Soitin heti Jaanalle, oliko se sittenkin päästänyt Kolurin ja Gusturin pois pienemmästä aitauksesta? Eipä vaan ollut, joten kerroin missä kunnossa Kokuli oli. Offari oli ilmeisesti repinyt koko päähupun pois riimuineen päivineen, kaulakappale oli revennyt, takapolvessa oli palkeenkieli ja etukyynärässä nirhauma. Ja poika linkkasi, ainakin alamäkeen. Jaana lähti oitis ajamaan laitumelle. Svipa, Offari ja Mörri olivat kolmistaan lähettyvilla ja Kokulin kanssa seuraa piti Laikka.

Sillä välin etsin muita hevosia, viisi kun oli jossain näkymättömissä. Huhuilin Kekeä, se on helppo huomata ja se yleensä aina nostaa päänsä ja katselee josko olisi namia tarjolla. Ei näkynyt, eikä kuulunut. Ei ollut Tvisturia, Eikkaa, Gussea eikä Kronaakaan missään. Haahuilin ympäri laidunta, kunnes jo pienen paniikin vallatessa mieltä hoksasin Kronan pään piiitkällä puskien takana. Huh, siellä näytti olevan muutkin pollurat! Lähdin tarkistamaan hevosia, missä kunnossa mahtoivat olla ilmeisesti hurjan yön jälkeen.

Huomasin olevani syvän ojan toisella puolella, kun Tvistur tuli penkalle vastaan. Käskin sen pysähtyä ja astuin alas ojaan päästäkseni toiselle puolelle. Sepä oli hieman syvempi kuin miltä näytti, joten jouduin käyttämään hevosvoimia päästäkseni ylös. Otin Tvisseä riimusta kiinni ja toisella kädellä työnsin ryntäistä sitä taakse. Samalla käskin sitä peruuttamaan. Tvistur teki työtä käskettyä ja astui taaksepäin ja sain toisen polven ylos penkalle. Uudestaan sama käsky ja maailman paras polle (anteeksi, Mörri!) peruutti toisenkin kerran ja hinasi mut ylös ojasta. Mahti-polle Tvistur, ja fiksu! No saihan se sitten herkkua kiitokseksi...

Tvissellä oli loimi lautaselta revennyt, mutta muuten se näytti olevan kunnossa. Kekellä oli pari naarmua ja muut olivatkin kunnossa. Helpottuneena kiersin toista kautta kohti porttia odottamaan Jaanaa, joka pian sieltä saapuikin.

Jaana tarkisti Kokulin, jolta ei ollut mitään luita poikki. Tuntui vain saaneen kunnon höykytyksen Ófeigurilta. Laikka oli Kolurin vierellä koko ajan ja tuntui sanovan että ei se mitään, sä oot kyllä ihan paras ruuna mulle! Ne kävelivät vierekkäin, eikä Offari saanut erotettua niitä millään. Välillä Kolur pisti kampoihin Ófeigurille, mutta poika taisi menettää lauman kakkossijan. Laikka sentään on ja pysyy vierellä!

Muutama naarmu oli tullut Mörrillekin, mutta varsin diplomaattisena pollena se pysytteli Svipan ja Offarin välissä. Siihen ei moni heppa uskalla tulla! Vuoron perään Mörri kävi kaveeraamassa Svipan kanssa, sitten Offarin luo, Svipan luo, Offarin luo, jne. Ja jossain vaiheessa huomasin kun Svipa ja Ófeigur rapsuttelivat toisiaan muina miehinä, Mörrin katsellessa ja päristellessä ilmeisen tyytyväisenä itseensä.

Keskiviikkona olikin jännä päivä Mörrille, hän tutustui Lilli-koiraan! Lilli on 12-viikkoinen rotikan pentu ja sitä tuotiin näytille siinä toivossa, ettei se isona haukkuisi hevosia, hirviä tai peuroja. No Mörrihän oli utelias, Svipa ja Offari eivät välittäneen koirasta lainkaan, ihan sama oliko se siinä vai ei, porkkanaa vaan heille, kiitos. Pieni hauveli painautui isäntänsä jalkoihin ja mietti että mikä hurja peto tuo Mörri on? Mörri oli kaikessa rauhassa, hoksasi että pentu pelkää. Se yritti näytää rauhalliselta, vaikka mieli teki nuuskimaan. Mörri pisti pään alas ja söi ruohoa ja päristeli sitten ilmaistaakseen rauhallisuutensa ja tyytyväisyytensä. Pentuhan pelästyi ja murisi hurrrjaa pentu-murinaa! Pisti väkisin hymyilyttämään! Pariin otteeseen päristelyyn vastattiin pennun pörinällä, mutta sitten isäntä nosti Lilli-pennun syliinsä. Mörri huomasi tilaisuutensa tulleen ja kävi hyvin varoen nuuskimassa pentua. Pentukin pääsi jyvälle asiasta, ei se niin kamalaa ollutkaan, kun hieman korkeammalta pääsi tutustumaan. Lilli-hauva pääsee toistekin tutustumaan hevosiin, täytyy vaan varoa ettei se vetäisi ihan mieletöntä satsia hevosen kikkareita napaansa! :D

Ja tänään kävin laitumella ratsastamassa Mörrillä. Perille mennessä huomasin, että kolmen kopla (Svipa, Offari ja Mörri) oli ruokakaapin vierellä. Siitä sain mukavasti Mörrin riimuun ja puuhun kiinni. Harjasin heppani, tarkistin kaviot (hyvin sujui) ja laitoin sitten selkään lampaankarvaromaanin. Sidoin sen ratsastusvyöllä kiinni ja otin Mörrin satulasta jalustimet hihnoineen. Ne sujahtivat näppärästi ratsastusvyön lenkkeihin. Sitten suitset Mörrille päähän, ohjat käsiin ja kannon päältä selkään.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, etten vie hevosta mihinkään pois laitumelta ja kavereiden luota, ennenkuin se tottuu reitteihin. Siispä lähdimme etsimään kauemmaksi työnteosta paenneita Svipaa ja Offaria. Käynti oli oikein hyvää, eikä arkomista jaloissa ollut. Nurmikolla ja heinikossa mentiin ja etsittiin Svipa ja Ófeigur. Sitten käännyimme takaisin ja hetken jouduin patistamaan. Kun käynti oli hyvää, pysäytin Mörrin ja annoin sille selästä käsin namin. Sitten jatkoimme ja käännyimme kavereita kohti ja kun käynti oli hyvää ja reipasta, pysäytin ja annoin namin. Sitten menimme lähemmäksi kavereita ja käännyttiin (nami) ja sitä rataa. Mörri tuntui hoksaavan mitä ajoin takaa koko hommalla ja pääsimme ennen pitkää hienosti takaisin puun luo, missä riimu odotti.

En mä kauaa selässä ollut, puoli tuntia varmaankin maksimissaan, mutta mielenkiintoista oli. Varusteiden riisumisen jälkeen Mörri jäi seisomaan vierelle, vaikkei enää ollut riimussakaan kiinni. Annoin sitten vielä pari namia, jotka Mörri otti hyvin nätisti kädestä. Jäi tosi hyvä fiilis, täytyy vaan laittaa lisää pehmuketta Mörrin lampaankarvaan, selkäranka tuntuu senkin läpi. Nou hätä, siihen tahtiin kun se vetää sapuskaa laitumella, se varmaan kasvaa ulos ratsastusvyöstään! ;-)