Sateisessa säässä Vaavi odotti varsalaitumen reunalla ja näytti tosi isolta. Missä vaiheessa sille on noin tullut massaa? Sehän näytti jo ihan aikuiselta pollelta! Korvat hörössä se odotti että tulen autosta ulos ja pitihän sille sitten antaa leipäpalaa. Jo tuli Prinsessakin katsomaan mitä tapahtuu ja Tirriäinen seurasi uteliaana. Brynja oli kauempana, se ei juuri nyt välittänyt ihmisistä tai namista, oli keskittynyt vain syömään ruohoa.
Jatkoin matkaa isolle laitumelle Mörrin riimu toisessa ja palttoonnappi-pussi toisessa kädessä. Annoin kaikille namia ja seurasin hevosia. Krona tuli myös hakemaan herkun ja Mörri seurasi Kronan kyljessä. Annoin Laikalle namia ja Kekelle ja Svipalle, sitten vasta otin Mörrin kiinni. Voi hyvänen aika kun hän ei olisi halunnut tulla! Kaksi askelta ja seis, pitkiä katseita taaksepäin, pari askelta ja seis, välillä katsottiin taaksepäin ja tultiin kylki edellä kohti pihattoa. Kyllä kesti, että sain houkuteltua pollen katoksen alle!
Laitoin Mörrin kiinni ja kaivoin pussista leivän. Samalla muistin, että mulla oli tarkoitus alkaa opettamaan naksutinkoulutuksella Mörrille juttuja, joten ennen namin antamista kaivoin taskusta kuulakärkikynän. Samalla kun annoin namin, naksutin kuulakärkikynän mekanismia. Eikka pelmahti selän taakse, joten sekin sai osan nameista. Mörri ei ainakaan pelännyt naksuntaa, ja namit tekivät kauppansa. Seuraavalla kerralla teen ihan samoin, että Mörri oppii naksutuksen olevan hyvä juttu.
Mulla on sellainen koirille tarkoitettu naksutin, mutta siinä on järkyttävän kova ääni. Sitä sai hiljaisemmallekin, mutta se käy silti mun omiinkin korviin, joten miltä se mahtaa kuulostaa hevoset paljon herkemmissä korvissa. Päädyin korvaamaan sen tavallisella kuulakärkikynällä.
Herkkujen loputtua talutin Mörrin takaisin muiden joukkoon ja päästin sen vasta siellä irti. Oitis Rohkea Mörri suuntasi Kauniin Kronan kylkeen ja tuumasin vain hymyillen että vai niin, näinhän se sitten meni... Mörri näytti olevan ihan " in love", mutta Kronan tunteista en tiedä. Sille näytti olevan ihan sama onko se siinä vai ei. Saattaapi olla, että herrasmiehen elkein (joka Mörri tosiaan on) voitetaan lauman kauneimman tamman sydän! Mörrin ilme tuntui sanovan että katsokaa nyt, niin sirot sääret ja maailman kauneimmat silmät, tämä on tamma hänen makuunsa!
Svipa tuli keskeyttämään mun katselun ja rapsutin isoisoäitiä otsasta. Svipa käänsi pikaisesti päätään ja kuopsutti kutiavaa kohtaa kyljessään. Siirryin rapsuttamaan kutiavaa kohtaa ja Svipa jäi tyytyväisenä rapsutettavaksi. Rapsutin muistakin kohdista, missä näkyi karvat olevan sekaisin ja ihastelin samalla tamman upeaa kasvavaa talviturkkia. Svipa näkyi arvostavan rapsutusta, korvat lerppuivat ja välillä se huulilla varovasti rapsutti mua lantiosta takaisin. Sitten ilme oli autuas, kun hoksasin kuoputtaa etujalkojen välistä, ai että kun tuntui hyvältä! Sitten rapsuttelin toisestakin kyljestä ja sain rapsutuksia takaisin, muutaman kerran jopa hörähdyksen kera! Ja häntä muka sanotaan hapannaamaksi, pyh!
Rapsutin muitakin pollukoita, Kolur tykkäsi myös ryntäiden rapsutuksesta. Jaana sattuikin tulemaan tonteille penslaamaan pollukoita ja aloitin rapsutuskierroksen sitten uudestaan. Näytin ihan hurjan näköiset käteni Jaanalle, Svipa ei ehkä ollut ihan puhtaimmillaan! Hymyilimme Mörrille ja Kronalle ja saimme todisteen Mörrin rohkeudesta. Offari nimittäin lähestyi höristen Kronaa, mutta Mörri tuli oitis väliin. Ja varmuudeksi käänsi vielä takapäänsäkin kohti Offaria, vaikka kaveri ootkin niin potkut saat jos mun neitoa vokottelet! Ohhoh, totesimme, Mörri pistää ylempiarvoisia kuriin! Taitaa olla tosissaan, kun niin puolustaa Kronaa!
Sinne ne jäi vierekkäin syömään ja mun oli pakko soittaa Annikalle ja kertoa, että mun Mörri seukkaa! Ihanaa, ihahaa! Meidän omat Kauniit ja Rohkeat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti