Ja lisää Kauniita ja Rohkeita!

Voi hyvänen aika, en tosiaan kuvitellut saavani näin paljon huvia hevosten laidunelämää seuratessa! Tiesin kyllä, että nämä issikat ovat melkoisia persoonia ihan joka ikinen. Jo vuosi sitten kesällä sain esimakua eri karaktääreistä, mutta tää alkaa olla jo todella koomista.

Tiistaina Jaana soitti ja sanoi siirtäneensä Eikan, Kronan ja Prinsessan isommalle laitumelle muiden joukkoon. Tuskin se Krona karkaa langoista muualle kuin naapurilaitumelle ja tuntuu se sieltäkin tulevan illalla takaisin.

Taluttaessaan hevosia ison lauman luokse, Mörri oli heti herrasmiehenä toivottamassa tulijat tervetulleiksi. Eikasta se ei niinkään välitä, mutta kiva kun Krona tuli takaisin! Mutta saman tein oli Mörri pysähtynyt ihan ihmeissään, näkeekö hän kaiken kahtena? Kaksi Kronaa?!? Sitten oli poika tullut innolla tutustumaan uuteen tammaan hurjasti höristen. Prinsessa oli katsellut Mörriä hetken ja miettinyt että mikähän tuokin on. Prinsessa oli lähtenyt karkuun ja Mörri perään komealla ravilla kaula kaarella hörhöttäen. Siellä ne olivat menneet peräkanaa, Prinsessa edellä ja hörisevä Mörri perässä! :D On tää ihme Casanova tää mun Mörrini! Heh!

Ilmeisesti illan ja yön aikana oli rauha palannut maahan ja tutustumiset suoritettu, koska keskiviikkona laitumelle mennessäni kaikki muut paitsi Prinsessa ja Mörri olivat jossain kauempana. Mörri söi ruohoa pikkulaitumella ja Prinsessa käveli kohti porttia luokseni. Voiko se kuulla auton äänen niin pitkälle? Sekin kyllä tunnistaa autoni äänen, se on se ääni minkä sammuminen tietää herkkupalaa...

Prinsessan kanssa kävelin sitten satulakaapille ja hain sieltä tavaroita. Matkalla ihan vahingossa sattui käsi porkkanapussille ja kertakaikkiaan huomaamatta se käsi tarjosi ihanalle Prinsessalle porkkanaa... Hain Mörrin harjattavaksi, minkä polle hoitikin esimerkillisesti. Prinsessa katsoi hyvin tarkkaan tekemiseni, nuuski Mörrin harjoja ja antoi nätisti hieman harjatakin samaisella harjalla. Edelleen tarkkaavaisena Prinsessa katseli kavioiden puhdistuksen ja nuuski mun hihaa kun selitin mitä teen. Laitoin Mörrille varusteet päälle ja Mörri yritti olla ihan coolina vaan, katsos kun tämä jätkä lähtee nyt töihin. Laitoin loput porkkanat harjapakkiin ja pakin tiukasti kiinni. Jätin riimun roikkumaan riimupuuhun ja lähdimme raippa ja näkkäripaketti toisessa kädessä portille.

Tämä kyllä hieman jännitti mua, kun en ole Mörrin kanssa aiemmin mennyt ilman vetoapua tiellä. Prinsessa saattoi meidät portille asti, olisi tullut mukaankin ellen inhottavasti olisi sulkenut porttia Hänen Korkeutensa nenän edestä. No siinäpä sitten kuljettiin laitumen reunaa vasemmalla puolella tietä, hirnuen puolin ja toisin. Okei, olisihan tämä pitänyt arvata. Alamäki vielä meni, mutta se suora takalaitsalle oli pii-ii-iit-kä... Siinä piti jo näkkäripaketti kiinnittää ratsastusvyöhön ja ottaa raippa käteen, täähän oli ihan mahdotonta!

Puolivälissä näytti laitumien rajalla olevan muu lauma ja kaikki katsoivat takalaitsalle. Siinä pysähdyttiin taas ja hirnuttiin sydäntä särkevästi. Mihin katosi se asenteella varustaessa seisonut polle?!? Yhtäkkiä kuului takalaitumen puolelta hirnuntaa ja saman tien oltiin pää pystyssä ja korvat hörössä. Kronahan se oli taas karannut sinne puolelle ja jo alkoi Mörrinkin askel tulla tahdikkaammaksi. Pääsimme loppumatkan hyvin portille ja Mörri väisti kauniisti lankoja.

Talutin polleni satulakaapille, avasin näkkäripaketin ja kuten edelliselläkin kerralla, annoin näkkäristä palasen ja rapisuttaen laitoin paketin satulakaapin katolle. Sitten otin satulavyöstä retkijakkaran ja annoin Mörrin nuuskia sitä. Laitoin sen Mörrin viereen ja kuin vanhasta muistista nousin selkään jakkaralta. Hienoa! Mörri vaan kiepsautti jalallaan jakkaran kumoon, mutta ei sillä enää ollut väliä, homma toimii! Lähdimme kävelemään kohti Kronaa ja se tulikin uteliaana vastaan. Kun ei mitään mielenkiintoista tapahtunut (siis kellään ei ollut mukana ruokaa), niin se jatkoi laiduntamista. Mörri tiesi jo mitä tällä laitumella tehdään ja taapersi nätisti alamäkeen. Se portille kääntyminen oli taas hieman hankalaa, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen. Ja ylämäessä satulakaapille sain Mörrin oikein hyvälle raville! Palkkioksi näkkäriä satulakaapin katolta.

Pelkästään pienestä kielen naksautuksesta lähdimme taas kohti Kronaa. Olin laittanut jo aiemmin ohjat kiinni lampaankarvan lenkkuihin, joka itseasiassa oli hieman kauhukahvan oloinen. Nää lenkuthan on oikeasti sitä varten, että niillä saa lampaankarvan kiinni satulan vastinhihnoihin. Niissä kun oli kummassakin karhutarraa, niin aukaisin ne molemmat ja kiinnitin ne toisiinsa. Ei siitä tukea voi ottaa kun se on ommeltu kankaaseen, mutta ohjat se pitää hyvin pois hevosen jaloista. Nyt tein sitten niin, että annoin ohjien olla siinä ja yritin ohjata ihan pelkällä painolla ja jaloilla. Aika hyvin polleni kuunteli, kunhan suuntana oli Krona. Jonkin verran sain kiemurreltua polkua pitkin, mutta turpa ei värähtänytkään pois Kronasta. Sitten oli pakko ottaa ohjat käsiin, kun piti kääntyä vasemmalle alas. Ja taas portille meno oli sitkasta touhua. Mutta nyt Mörri muisti, että ylämäessä sen puunjuuren jälkeen mennään kovempaa, joten pääsin hienolle raville!

Kehää kierrettiin muutaman kerran ja joka kerta satulakaapilta lähdin ilman ohjia. Ja satulakaapille tultiin vikalla kerralla jo siihen malliin, ettei ihme jos tytöt tykkää tästä herrasta! Kaappasin näkkäripaketin mukaan ja kiinnitin retkijakkaran ratsastusvyöhön. Kiipesin takaisin selkään kannolta ja sitten suuntasimme taas alas. Portilla piti tulla pois selästä ja talutin Mörrin takaisin kohti Prinsessaa. Busseja meni sinne ja tänne, eikä me välitetty niistä pätkääkään. Katse oli kiinnittyneenä laitumelle, missä oli Prinsessa?

Prinsessa kuului ennenkuin näkyi, hirnuva tamma piti mekkalaa. Niin piti Mörrikin, piti oikein pistää käsi korvan eteen! Montakohan desibeliä hevosen hirnunnassa on? Prinsessa oli meitä portilla vastassa ja me seurasimme sitten tammaa alas. Prinsessa suuntasi automaattisesti Mörrin riimupuun luokse, ei mikään tyhmä tamma! Siinä se odotti että me tullaan paikalle ja katseli taas tarkkaan mitä tehdään. Otin Mörriltä varusteet pois ja lähdin sitten laittamaan ruokakippoja. Annoin Prinsessallekin ruokakipon, ettei se ihan ilman jää. Laitoin kummallekin vielä näkkäriä ja porkkanaa ja Mörrille hieman pellavarouhepuuroa. Oli sen verran epämääräisen näköistä, etten olisi ihmetellyt jos moinen olisi jäänyt syömättä. Vaan ei, hyvin meni alas sekin sörsseli!

Prinsessa haistoi että Mörrillä on siellä jotain muutakin kuin hänellä ja yritti päästä toisen ruokakupille. Seisoin sitkeästi välissä ja siirryin aina niin, ettei Prinsessa päässyt Mörrin kipolle. Sitten typykkä söi omansa, jos vaikka sen jälkeen onnistaisi... Päästin Mörrin irti, vaikka sillä oli vielä puuroa jäljellä. Se ei oikein osaa vielä syödä tuota puuromaista ruokaa, se tippuu huulien välistä maahan. Hyvin se maistui ja kun kippo oli nuolemista vajaa valmis, siirryin sivuun ja ajattelin voivani laittaa tavaroita pois. Kaapille päästyäni takaata kuului hurja "IIII-IIII-IIiii!" Ja kummaa jytkettä. Käännyin katsomaan ja hevoset olivat takapuolet vastakkain ja potkuja sateli kumpaankin suuntaan. No justiinsa! En tiedä mikä niiden keskinäinen arvojärjestys on, mutta Mörrin ruokakipollehan EI tulla! Raukkaparka nähnyt edellisessä paikassa nälkää, joten nyt hän syö kaiken, ihan kaiken, mitä hälle annetaan! Hetken kuluttua Mörri oli jo saanut maastakin puuron rippeet syötyä, jolloin se päästi Prinsessan ("Enkö ookki söpö? Eikö ookki kauniit silmät mulla? Räps räps!") nuuskuttelemaan puuron jämiä.



Mörri tulossa tarkistamaan tilanteen



Vein ruokakipot takaisin kaappiin ja pakkasin kaikki ylimääräiset pois. Vielä otin näkkärinpalaset käsiin ja sitten muistin että mullahan on kamera repussa. Kaivoin sen esiin ja otin muutaman kuvan näistä kahdesta.

Prinsessa vuorostaan tutkii, josko kameraan olisi piilotettu porkkanoita!

Mörri jäi tyytyväisenä syömään ruohoa alas, mutta Prinsessa-neito tuli saattamaan mut ihan portille asti. Olisi varmaan lähtenyt mukaankin, sen verran hänestä löytyy uteliaisuutta ja seikkailunhalua. Ja vaikuttaa erittäin fiksulta hevoselta tämä meidän Prinsessa, tulee vastaan, löytää tiensä takaisin Mörrin riimupuulle, seuraa tarkkana Mörrin harjaamista, jne. Aika ihana tammukka, ei ihme että Mörri tykkää!



Riimussa lukee "TOUGH ENOUGH", eli "TARPEEKSI TOPAKKA", ihan kuin sitä ei muuten huomaisi...