Mörrin kehno päivä

Onneksi laitumelle mennessä ei satanutkaan, kuten oli luvattu. Oli mulla sadekamppeet mukana, mutta ei niitä tarvittu. Eikka näytti olevan pihatossa ja muut pikkulaitumen toisella puolen. Suunnistin porkkanapussin kanssa kohti Svipaa, joka hörähdellen tervehtikin jo kaukaa. Jokainen sai porkkanan, myös minä, ja niitä rouskuttelimme sitten pienessä rykelmässä. Oli oikein mukavaa katsella, että kaikki pollet olivat yhdessä, mitä nyt se Eikka luulee edelleen polttiaisten olevan kimpussaan jos pihatosta tulee ulos. Mörri seurasi tapansa mukaan Kronan jokaista liikettä ja piti muut sulhaskandidaatit kaukana.

Annoin toisen kierroksen porkkanoita ja jäin sitten rapsuttelemaan Svipaa. Kolur oli tulossa uteliaana nuuskimaan, ilmeisesti porkkanan toivossa, mutta Svipa ajoi sen pois. Sitten kuningatar tuli takaisin rapsuteltavaksi. Hetken kuluttua Offarikin oli liian lähellä, joten sekin piti ajaa pois. Välillä katselimme Svipan kanssa muuta laumaa, joka pikkuhiljaa siirtyi maukkaammille ruokapaikoille ja välillä sitten rapsuttelimme toisiamme. Housut muuten meni pesuun, niissä on Svipan kuolaa ja varmaankin porkkanaa...

Eläinlääkärin piti tulla kahdelta, joten lähdin kävelemään pikkuaitauksen ympäri muiden heppain perässä. Svipa päätti jäädä Offarin kanssa paikoilleen ja Tvisturkin lähti mun mukana pois.

Eläinlääkäri tulikin pian paikalle, hänellä oli mukana avustaja ja 3 koiraa. Varsinkin Hertta-koira oli kiva, se tuli oitis tekemään tuttavuutta ja mikä tärkeintä, häntä piti rapsuttaa! Hain kuitenkin ensin Mörrin Kronan seurasta, mikä olikin taas työn takana. Eihän sitä poikaa saa ollenkaan erotettua Kronasta! Viimein oli polle kiinni pihatossa ja työt alkoivat. Rauhottava ruiske, verikoe, rokotukset, sirutus ja hampaiden raspaus. Huh! Sillä välin kun ell teki työtänsä, hain Ófeigurin jonoon. Offarille tehtiin samat hommat, kuulemma sen hampaat olivat paremmassa kunnossa kuin Mörrillä, mutta kummallakin oli piikkejä hampaissa. Olinkin siitä ihan varma, mutta nyt on hyvä kun on kaikki kunnossa. Mörristä ell sanoi, että laihanlainen, mutta muuten kaikki kunnossa. Työtä vaan pojalle!

Mörri-rukka oli ihan tokkurassa siitä rauhoittavasta piikistä. Se päästettiin irti, mutta jäi Offarin tueksi nuokkumaan pihattoon. Tai ainakin siihen asti, kunnes huomasi Keken ottaneen tilaisuudesta vaarin! Keklu oli siirtynyt Kronan viereen ja johdattanut tamman kauemmaksi Mörristä. Morsian on ryöstetty! Hänen pitää hoippuroida perään! Krona houkutti Mörriä, mutta Keke tuli väliin. Keke sai Kronan kauemmaksi laitumella ja näyttääkseen valtaansa nousi Kronan selkään. Krona ei ollut millänsäkään, mutta Mörriä harmitti. Hänen kaunis ihanaisensa! Peräänhän sitä piti mennä, mutta tappelemaan ei kyllä pystynyt, sen verran oltiin tööt.

Tvisturin etujalat tarkistettiin, mutta mitään sen kummallisempaa ei ilmennyt. Lepoa vaan, niin saadaan taas poika mukaan retkille! Ja Tirriäisen nenässä olleet paukamat olivat ihan jotain vaaratonta, joka menee ohi kuukaudessa parissa. Eläinlääkäri siitä lähtikin koirinensa ja hain vielä valkosipulilla maustetut ruisnapit kaapista, pitihän Mörrin jotain saada kamalan päivän vuoksi.

Laitumella Mörri nuokkui, mutta tämä polle syö valkosipulileivät vaikka umpiunessa! Ei tarvitse välttämättä olla edes hereillä... Offari sen sijaan ei halunnut leipää, väsytti vissiin liikaa. Muillekin kelpasi herkut kyllä, Mörri ja Svipa saivat hieman enemmän kuin muut. Ja minäkin sain oman osani, mä niin tykkään niistä yrttisistä valkosipulileivistä!

Jaana oli käynyt myöhemmin laitumella ja ilmeisesti silloin oli lääkkeen vaikutus jo haihtunut. Mörri oli taas Kronan kyljessä kiinni ja maailma oikealla tolallaan. Mitenhän ensi sunnuntaina, taitaa olla pakko pistää Mörri jonossa heti Kronan taakse, tai muuten! :D