Mielenkiintoisia hetkiä

Eilen olin hieman auttamassa, kun Jaana ja Oona siirsivät ensin Brynjan ja Tirriäisen talvitalliin ja sitten vielä Vaavinkin. Mä lähinnä etsin Kronan ja Eikan, jotka oli tarkoitus siirtää Prinsessan seuraksi varsalaitumelle. Kronahan oli taas mennyt langoista läpi, se söi kaikessa rauhassa perimmäisellä laitumella ruohoa. Kiltisti se antoi kiinni ja epäilyttävän helposti se tuli sähkölangan ali takaisin muun lauman luokse. Kuulemma Krona on mennyt aamulla toiselle laitsalle ja tullut aina illalla takaisin. Tamma, joka kulkee omia polkujaan. Noh, nyt se on sitten Eikkiksen kanssa sähköjen takana Prinsessa-vahtina.

Tai mitenhän päin mahtaa asia olla, Prinsessa vetäs pultit vieraista Hänen Kuninkaallisella laitumellaan ja ajatti äitiänsä ja Kronaa pitkin laidunta. Kyllä se rauhottui sillä välillä kun olin harjaamassa Mörriä, hoksasi vissiin että muutenhan hän on ihan yksin.

Eilen illalla luin ruokintakirjaa ja hoksasin että mullahan on kaapissa vehnäleseitä. Niistä siis aamulla tekemään Mörrille puuroa, kasvaa hyvä turkki talveksi! Tekee ihollekin hyvää ne leseet. Pikkasen lorautin liikaa vettä leseiden päälle purkkiin, joten jotain piti keksiä. Ikävä kyllä olin töissä, joten tein hätäratkaisun. Nyysin työkaverini Elovena-kaurapuuropusin, siis sellaisen annospussin, missä oli kaurahiutaleita, omenaa ja marjoja. Heitin sisällön leseiden ja veden joukkoon ja lämmitin mikrossa ja mietin että mitähän se mun polle-rukkani saa syödäkseen... Oli mulla näkkäripakettikin mukana, porkkanat unohtui kotiin.

Töistä päästyäni ajelin laitumelle ja mukavasti hevoset olivatkin melkein portin vieressä. Hain ensin kaapista kaikki varusteet puun viereen ja sitten talutin Mörrin paikalle. Kuten tavallista, hänet sai harjata ja tarkistaa kaviot hyvin, ei mitään ongelmia. Siinä vaiheessa katsoin jo että selän muoto on hieman muuttunut. Lihaksia? :D Varustin ratsuni lampaankarvalla, ratsastusvyöllä, suitsilla, kokoontaittuvalla retkijakkaralla (sai hyvin ratsastusvyöhön kiinni hakalukolla), raipalla ja näkkäripaketilla.

Mörri lähti nätisti seuraamaan mua kun talutin sitä kohti laitumen takaosaa. Kävelimme pitkin metsän reunaa ja käännyimme sitten oikealle, kohti kauimmaista laidunta. Kiersimme siis koko ison laitumen ja kun olimme päässeet melkein takaisin tielle asti, menimme lankojen ali kauimmaiselle laitumelle. Voi että oli jännä paikka Mörrille! Kuinka rohkea polle mulla onkaan ja luottavainenkin kun uskalsi tulla kyyryssä langan alta! Hienoa! Kehuin poikaa ja annoin näkkäriä kun se oli hetken rauhoittunut.

Sitten kävelimme edelleen talutuksessa kohti tien mutkassa olevaa porttia, siitä käännyimme vasemmalle ylämäkeen kohti vanhaa satulakaappia. Annoin näkkäristä puolikkaan Mörrille ja näytin samalla, että laitan näkkäripaketin katolle. Rapistelin vielä pakettia, että polle varmasti ymmärtää sen olevan herkkua katolla.

Otin retkijakkaran ratsastusvyöstä irti ja esittelin sen Mörrille. Se ei kiinnostanut, kun ei se ollut syötävää. Sitten avasin jakkaran ja annoin Mörrin tutustua siihen. Hetken kyllä katsottiin ihmeissään kun siirsin sen siihen kyljen viereen, mutta eipä tuo tainnut kuitenkaan kauheasti kiinnostaa. Asettelin jakkaraa mahdollisimman tukevasti, mutta kun se on kolmijalkainen, niin helppoa se ei ollut. Otin Mörrin ohjista otteen ja nousin jakkaralle, mutta kun heiluin niin epävarmasti epätäsäisella alustalla, Mörri siirtyi kauemmaksi. Päätin antaa asian olla, alustan pitäisi olla tasaisempi. Jätin jakkaran siihen ja kiipesin kannolta selkään.

Lähdimme kävelemään reippaasti kohti "omaa" laidunta ja ohjasin Mörrin alamäkeen kun aitalanka tuli vastaan. Käänsin hevoseni vasemmalle, eli takaisin kohti tienmutkaa ja porttia. Siinä vaiheessa oli pientä hakemista, kuka käskee ja minne. Jouduin käyttämään raippaa lavalle, jonka jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen. Hieman hitaasti, mutta kuitenkin, pääsimme portille ja siitä käänsin ylämäkeen kohti satulakaappia. Hoputin polleani ylämäessä nopeammalle askellajille ja kehuin muutamasta tölttiaskeleesta. Ohjattuani ratsun satulakaapille otin näkkäripaketista puolikkaan näkkäriä ja lahjoin hevoseni.

Samaa isoa ympyrää menimme muutaman kerran ja viimeisellä kerralla ylämäessä Mörri siirtyi ihan pienen pienestä kannustuksesta tosi hienoon raviin! Oi että olin ylpeä pojasta, se selkeästi haluaa miellyttää! Siinä päätin sitten lopettaa, haimme vain näkkäripaketin ja jakkaran satulakaapilta ja ratsastin Mörrin takaisin kohti omaa laidunta. Askeleet olivat niin pitkiä ja reippaita käynnissä, että! Ja juuri ennen aitalankaa otin jalat pois jalustimista, jolloin Mörri pysähtyi kuin seinään. Olen huomannut sen aiemminkin, että polle pysähtyy kun ottaa jalat pois jalustimista. Ei tarvitse ohjia, ei ääntä, ei mitään! Tosi hienoa, Mörri!

Langan alta tultiin taas hiipimällä ja suuntasimme talutuksessa kohti metsän reunaa. Etsin sieltä uuden kannon ja kiipesin takaisin selkään. Muu lauma oli matkan varrella ja Keke oli uteliaana tulossa vastaan. Mua hieman hirvitti, että mites nää kaksi kilpakosijaa suhtautuu toisiinsa, ja sanoin tiukasti "Keke, pois!" Keke pysähtyi ja jäi taakse kun kävelimme ohi. Että siinäkin on fiksu heppa! Se tietää milloin saa tulla luokse ja milloin ei. Mörrin kanssa menimme laitumen raunaa muiden seuratessa matkan päässä ja Mörri suuntasi suoraan riimupuulle. Itseasiassa se suuntasi sille puulle, missä me ollaan normaalisti oltu, mutta nyt sanoin sille että ei kun se riimu on nyt tuolla puussa. Sitten sieman käänsin polleni päätä, jolloin se huomasi että niin tuollahan se olikin ja jatkoi sitten oikean puun luokse.

Otin varusteet pois Mörriltä ja kävin laittamassa ruokavatiin mysliä ja sen päälle ihan itse tekemääni puuroa. Pilkoin vielä pari näkkäriä ja toivoin samalla että ruoka maistuu... Vein vadin sisältöineen Mörrin nenän alle ja sitten alkoikin moinen maiskutus! Hillitön lurpsutus ja maiskutus ja turpa ei edes välillä noussut ylös! Alkoi naurattaa, piti ihan soittaa äiteelle ja pyytää sitä kuuntelemaan sitä hurjaa ääntä. Harjasin polleni uudestaan sen syödessä, sain ihan kaikessa rauhassa rapsutella!

Siinä katselin sitten tarkemmin Mörrin selkää ja totesin sen lihasten kasvaneen. Varsinkin selkärangan vieressä juuri lautasten edessä oli selkeät lihakset. Yhtäkkiä hoksasin mistä ne olivat siihen ilmestyneet ja alkoi hymyilyttää. Tästä saamme ilmeisesti kiittää Kronaa ja sen kiimaa! Mörri oli ottanut tosissaan tämän poikakaverina olon! Hih!

Mörri edelleen lurpsutti viimeisiä puuron rippeitä ja järsi välillä vadin reunaa. Sitten se sai vimosetkin nuoltua ja vein tyhjän vadin takaisin kaappiin. Vielä Mörri sai yhden näkkärin ja paikalle ihan sattumoisin haahuillut Laikkakin sai herkkua. Mörri vielä saatteli mut ylämäkeen portille ja jäi kuuntelemaan kun hörhötin tien toisella puolella oleville Prinsessalle, Kronalle ja Eikalle.

Tuntui hyvältä kun meillä alkaa löytyä se yhteinen juttu ja kun heppa vielä seuraa perässäkin, niin se on aikamoista. Mulla on kerta kerralta parempi fiilis siitä pollesta, on se niin mainio otus! Ja komia!