Jättiporkkanoita

Laitumelle mennessä en nähnyt yhtään hevosta, missä olivat kaikki? Gusse-setä sentään oli pihatossa, onko se liikkunut ollenkaan koko päivänä? Annoin sille namin ja rapsuttelin hetken, on sekin muuten aika iso heppaherra, siis korkea.

Samassa huomasin Offarin laitumen takakaarteessa, elikkä siellä olisi sitten Mörrikin. Vein harjapakin valmiiksi sopivan puun luo ja kirkkaan oranssit kartiot kädessä kävelin sopivan tasaiselle kohdalle. Laitoin pari kartiota vierekkäin maahan, sitten harpoin kolme askelta, kartio, kolme harppausta, kartio jne. Viimeiseksi tuli taas kaksi kartiota. Hieman mun kartiorivi kiemurteli, mutta tuskin se haittaisi.

Taskussa muutamat namit houkuttimena lähdin kohti Ófeiguria ja korkeaa pusikkoa. Kyllä vain, siellähän se Mörrikin oli, kolmen kopla tyytyväisenä ruohoa syömässä. Annoin Svipalle namin, johtajattaren arvokkuudella Svipa otti suosionosoitukset vastaan. Offari sai myös namin ja Mörrikin, kunhan ensin oli laitettu riimu päähän. Kävelimme Svipan ja Offarin saattelemana riimupuun luokse ja samalla juttelin Mörrille. Lähinnä kummastelin ääneen sitä Gussea, se käveli pikkulaitumelle, hirnui siellä ja tuli sitten takaisin matkalla ruohoa syöden.

Mörri huokaisi kun laitoin sen kiinni puuhun. Okei, taas tää juttu... ;-) Harjasin pollen ja tarkistin samalla ettei ole tullut lisää nirhaumia. Näyttää elo rauhottuneen laitumella, uusia naarmuja ei näkynyt. Mörrin karva on muuten hassun väristä, siinä on paljon pitempiä valkoisia karvoja välissä, ilmeisesti talvipalttoo on vaaleampi kuin kesäkuteet. Nyt ainakin sitä lyhyttä karvaa irtoaa, vaihtoa ollaan tekemässä. Ja kavioiden puhdistus meni hienosti, kauniisti nostetaan jalka ylös ja annetaan pitää siinä, hienoa Mörri! Namin arvoinen suoritus!

Suitset saatiin päähän, lampaankarva ratsastusvöineen selkään, hanskat käsiin (kypärä oli jo päässä) ja sitten salainen ase käyttöön. Vaaleansininen raippa! Kävin sen eilen ostamassa, ettei vaan käy niin että hevonen vie ratsastajaa kuin pässiä narussa... Melkein jo kävi niin eilen, enkä kuitenkaan haluaisi paukuttaa polleni kylkiä ihan turhaan.

Kannon päältä selkään ja lampaankarvan suoristus, sitten oltiin valmiita koitokseen! Ohjasin Mörrin reippain askelin kohti oransseja kartioita, jotka heti kiinnittivätkin ratsuni huomion. Hetkinen, täti on tuonut hänet paikkaan, missä kasvaa jättiporkkanoita maasta ylöspäin! Uteliaana nuuskien Mörri lähestyi kartioita ja annoin sen haistella. Ja maistella. Hieman pettyneen oloisena Mörri nosti päätään, maistui samalle kuin se harjapakki, häntä on huijattu...

Kävelimme rivistön toiseen päähän ja nuuskimme varmuuden vuoksi jokaisen kartion. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka jokin niistä olisikin oikeesti porkkana. Takaisin tullessa tein kiemuroita kartioiden väleistä ja Mörri taipui hyvin. Svipa vaan oli tullut radan toiseen päähän ja katseli uteliaana. Me siis käännyimme jo aikaisemmin takaisin kävelemään radan reunaa. Ja lisää kiemurtelua. Välillä kävelimme pikkulaitumen toiseen päähän ja tulimme töltillä takaisin, tölttiä se kun oli! Sitten taas pieniä voltteja, eikä raippaa tarvinnut käyttää kuin kerran koko aikana. Välillä annoin Svipalta ja Offarilta salaa namin Mörrille, joka ilmiselvästi halusi myös pitää asian salassa. Varovasti rouskaisten omenainen heppanami teki kauppansa! :D

Tarpeeksi pyörittyämme kotikutoisella kentällä ohjasin Mörrin pään kohti riimupuuta. Juu sinnepäin mennään kyllä, tuumasi Mörri ja käveli hyvällä rytmillä. Poika käveli suoraan puun luo, melkein turpa kiinni puuhun ja pysähtyi ihan itse. Tulin alas ja kehuin poikaa, ei tarvinnut muuta kuin laittaa hieman riimua kiinni!

Saatuani suitset ja ratsastusvyön pois, annoin namin. Harjasin ratsuni uudestaan ja kehuin kuinka hienosti oli mennyt tämä reissu. Päästin Mörrin irti riimusta, ja kuten aikaisemminkin, se jäi siihen vielä kaikessa rauhassa seisoskelemaan. No siitähän saa namia noin hieno heppa! Samalla kun vein varusteet paikoilleen, otin kourallisen mysliä vatiin. Korvat hörössä laiheliini tuli syömään, kyllä hälle maistuu juu! Mörrin rouskuttaessa hain kartiot pois ja pakkasin nekin kaappiin. Odottelin vielä hetken ja katselin heppaani, kyllä sille maistuu! Se tuntui nuolevan hajutkin vadista!

Toin tavarani lähemmäs ja edelleen Mörri nuoli astiaa. Sitten kun se oli todella putsattu, nuoltu ja kiillotettu, sain viedä astian pois. Vielä oli hetki yhteistä aikaa, Mörri nuuski mun taskuja. En liikauttanut käsiäni ollenkaan, annoin toisen tutkia. Vasta kun heppa seisoi hetken hiljaa paikallaan kunnioittaen mun tilaa, annoin namin. Siitä uudestaan nuuskimaan ja hieman lipomaan housua ja ylähuulella käden hamuilua ja välillä käden nuolemista... Taas kun heppa oli hetken seisonut kaikessa rauhassa, annoin toisen namin. Sitten se jäikin jo katselemaan, voiko olla niin, että pelkästään seisomalla vieressä saa namin? Juuri näin saa namin! =D

Mä luulen että meillä pikkuhiljaa alkaa löytyä se yhteinen sävel. Mun pitää vaan muistaa palkita oikeassa kohtaa. Ja mun tekisi kauheasti mieli tehdä sille pellavapuuroa, tykkäisköhän se moisesta? Mistä niitä heppaleivonnaisohjeita oikein löytyisikään, kellään tietoa?