Eka kahden tunnin reissu

Nyt pääsin viimein ratsastamaan muiden mukana maastoon, aikataulut eivät ole aikaisemmin antaneet periksi. Sallan kanssa raahasimme ison kasan omenoita Sallan puutarhasta, muuttolaatikollinen herkkua heposille!

Olikin sattunut niin, että Svipa, Tvistur ja Krona olivat pois laskuista, joten mukaan haalittiin Prinsessa. Salla oli tarpeeksi rohkea kyseiselle pollelle, hui! Mä harjasin oman pollurani, tarkistin kaviot ja varustin ratsastusta varten. Suitsittuani herran annoin sille namin kiitokseksi hyvästä käytöksestä.

Selkään pääsin sopivasti ison kannon päältä ja sitten olikin aika lähteä matkaan. Matka tyssäsi melkein alkuunsa, kun Kolur alkoi ontumaan. Mitä ihmettä täällä nyt oikein tapahtuu! Kolur takaisin laitumelle ja Gusse alle, sillä aikaa me muut odottelimme tiellä. Prinsessa ei pitänyt ollenkaan seisomisesta, kyllä tästä nyt pitäisi johonkin liikkua! Mörri seisoi viimeisenä ihan tyynesti, näitä reissuja on kuulkaa nähty tän elämän aikana. Eikä ohi menevät autot ja bussit haitanneet ollenkaan, tässä seistään ja sillä siisti.

Viimein Gusse saatiin jonon hännille ja pääsimme jatkamaan matkaa. Metsäpätkällä Mörri nuuski tosi tarkkaan jalansijansa ja katsoi mihin muut astuivat. Polle kuitenkin päätti itse mihin kannattaa astua, aivan loistavaa! Mulla oli aika huoleton olo siellä selässä, tarvitsi vain väistellä oksia tarpeen mukaan.

Hiekkatiellä Mörri siirtyili reunan ja keskiosan väliä ja etsi kohtaa ilman kiviä. Pidin huolen, että istuin keskellä, ihan vain kompuroinnin varalta. Välillä menin ilman jalustimia ja kokeilin laittaa ne kiinni lampaankarvan nauhoihin. Ei hyvä idea, hankalat saada tarroista irti. Mieluummin heittää ne hepan selän yli roikkumaan.

Ensimmäinen tölttipätkä oli jotain ihan kummallista, tölttiä se ei ollut, eikä ravia, olisiko ollut possupassia? Jotain nyt kumminkin tultiin ja hitaasti, Offari meidän edessä ei myöskään ollut ihan vireessä. Seuraavalla töltillä pääsimme jo hieman töltillekin, mutta possupassia menimme lopun ajan. Ajatuksena oli, että menee mitä menee, pääasia että kuljetaan eteenpäin. Töltti vaatii jo enemmän lihaksia, joten nyt mennään sitä mitä heppa sattuu kulkemaan.

Alamäet kuljimme hitaasti, mutta ylämäissä saimme muita kiinni. Käynti oli tasaista ja pieni arkominen kivisellä kohdalla ei haitannut. Mörri etsi hienosti helpommat kohdat ja polle päristeli aina välillä. Kivahan se on mennä muuallekin kuin laidunta sinne tänne!

Eka laukka oli aivan onneton, kaksi askelta ja sitten vaihdoimme töltille. Töltistä siirryimme raville ja sitten käyntiin. Siinä vaiheessa otin puskasta pienen oksan, joka sai hieman vauhtia, mutta ei mitenkään hurjasti.

Kääntöpaikalla Jaana ojensi hieman isomman neuvotteluvaran, noin 120cm pitkän oksan. Gustur sai samanlaisen, sekin oli laiskalla päällä! :D Kumpikaan meistä ei tarvinnut kyseistä oksaa, riitti että se oli kädessä. Seuraava laukkapätkä olikin sitten kunnon laukkaa, Gustur viuhahti Mörristä ja Offarista ohi kevyesti! Mörrin laukka oli hieman toispuoleista, olisko kyseessä ollut vastalaukka? Ei haitannut, pääasia että mentiin!

Sitten otettiin pätkä possupassia, ravia ja tölttiä, ja lisää laukkaa. Laukka parani huomattavasti ja alkoi löytyä yhteinen sävel menoon. Ja viimeisessä laukkamäessä hoksasin hieman pidättää Mörriä, ja kun annoin ohjaa, Mörri otti rallivaihteen käyttöön. Kovaa mentiin muutaman askeleen verran, mutta sitten loppui kunto kesken. Puuskutettiin ja tultiin loppumatka käynnissä, mutta ilmiselvästi tyytyväisinä.

Loppuosan tulimme käynnissä ja huomasin polleni olevan hikinen ja väsynyt. Metsäpätkä sujui hienosti, Mörri kuunteli hyvin ohjaa ja askeleet olivat varmemmat väsymyksestä huolimatta. Tielle päästyämme tulin alas selästä ja annoin hevoselle hyvin ansaitun venyttely-kävelyhetken. Lähempänä laidunta pidimme pienen hirnuntahetken, olihan Krona odottamassa!

Laitumella etsimme oman riimupuumme ja riisuin Mörrin varusteista. Vietyäni ne paikoilleen oli ruuan vuoro. Jaana jakoi kaikille duunareille litran mysliä ja Mörrin kuppiin laitoin pari omppua kassistani. Sain vielä lisäompunkin Sallan kassista ja leipääkin. Sitten muistin laittaa Annelta saamani ruisleipäpalat mukaan vatiin. Vein ruuan Mörrille, joka rouskutti onnellisena annostaan. Anne oli laittanut leipäpalojen joukkoon murskatun valkosipulinkynnen maustamaan leipiä, ja voi sitä onnen ilmettä kun herra sai valkosipulin suuhunsa! Oikein silmät piti sulkea ja kaikessa rauhassa nauttia tästä ihanasta mausta!

Ikävä kyllä mun piti lähteä kiireellä ja jättää Mörri Jaanan hoiviin. Sen verran katsoin, että Mörri sai kaiken syötyä ja kaikki oli kunnossa, mutta Prinsessan kuskaaminen varsalaitumelle jäi muiden huoleksi. Harmitti tämä äkkilähtö, mutta tiedän että Mörri jäi hyviin käsiin! Ja seuraavalla kerralla se saa porkkanoita ihan varmasti ja ehkä myös valkosipulinkynnen! :D

Ai niin, Sallalla oli gps mukana, joka mittasi nopeuden. Kovimmillaan Prinsessa oli laukannut 39,8km/h ylämäkeen ja Eikkis vielä nopeampaa! Kuinkahan lujaa nää tammukat paahtaisikaan tasaisella, huh!