Kurssipäivä nro 1

No niin! Viimein alkoi se kauan odotettu tehoalkeiskurssi! Johan mä varasin itselleni paikan helmi-maaliskuussa, vai milloin se Leiri-Hippos ilmestyikään. Mulla on ollut mielessä jo pitkään että olisi hyvä oppia isoheppapuolelta alkeet, vaikka olenkin kolme vuotta polleillut issikoilla.

Ennen kurssia kävin kuitenkin morjenstamassa meidän omia ihania palleroita ja vein niille hieman näkkäriä. Ahne-Eikka tuli heti paikalle sieraimet suurina, kyllä hän haistaa herkut kilometrin päähän! :D Kekekin seurakoirana käveli perässä ja yritti hamuilla nannaa.

Varsalaitumella nuoriso oli myös innoissaan leivästä, Prinsessa johti laumaansa Tirriäisen seuratessa vierellä. Vaavi tuli myös turpa Prinsessan ja Tirriäisen välissä ja Brynja piti perää. Näkkärit kelpaa kyllä meillekin, tuntui olevan yleinen mielipide! :D

Sitten lähdin ajelemaan kohti Etelä-Espoota ja kurssipaikkaa. Hieman jännitti, joten oli pakko käydä hakemassa huoltsikalta Dallas-pulla, ruoka saa täti-ratsastajankin huomion muualle. Olin tosi ajoissa tallilla ja kävin heti ensimmäiseksi maksamassa kurssin. Hieman epäilytti kyllä hevosten koko, miten ihmeessä sinne pääsee kyytiin?!? Onneksi Annika tuli henkiseksi tueksi ja valokuvaamaan todistusaineistoa. Toivottavasti ei tule "kehnoja" kuvia...


Annika näytti kuvia Muhun reissulta ja ihmettelin vain miten suuria nekin pollet olivat. Hui kauhia sentäs, kuvissa Annikan jalat olivat juuri ja juuri hevosen masun alareunassa! Iik! Siis kun on tottunut issikoihin ja jalat roikkuu aika alhaalla, niin näytti hurjalta.

Loput kurssilaiset tulivat paikalle ja kas, olin ainoa aikuinen! Nauratti, täti ja 5 kappaletta 8-10 vuotiasta nappulaa! :D Ei se haitannut yhtään, ehkä lievää kateutta saattoi olla, muksuilla on luonnostaan niin hyvä tasapaino. Heppajaossa sain pollen nimeltä Mosse, joka osottautui erittäin kauniin punaiseksi polleksi. Kilttikin se oli, seisoi niin nätisti keskellä kenttää kun roudasin jakkaraa pollen viereen. Ainakin vielä kyseinen heppa oli samanlainen kuin issikat, ei hötkyillyt turhia.


Satula oli tavallinen rungollinen satula, eli hurjan kova. Tavallisesti kun alla on rungoton satula tai vain huopa, kokemus oli... erilainen. Onneksi heppa ei ollut kamalan leveä, mutta jalustimet jäivät kyllä melkoisen lyhykäisiksi. Olisi pitänyt pidentää vielä pari reikää.

Liikkeelle lähdettiin käynnissä ja annoin nuorison hoitaa arvailut (Miten hevonen pysäytetään, kuka arvaa?). Tein vain mitä piti ja yritin pysyä keskellä satulaa. Sitten alkoikin tulla ryhdistä sanomista, ja kantapäät alas. Hyvänen aika kun oli erilaista, ryhti se pitää olla issikallakin, mutta tää oli ihan erilaista. Askeleen tahtikin oli erilainen, vaikka hieman laiskalla päällä se mun hummani olikin. Mulla oli aivot täysillä kierroksilla kun keskityin hevoseen.

Sitten lähdettiin kokeilemaan ravia, harjoitusversiota. Miten ihmeessä tyypit pysyy sellaisessa kyydissä?!? Minkä takia siellä pitää heilua kuin perunasäkki?!? Miksi ei kevennetä heti?!? Ei se VOI olla kivaa hevosen mielestä jos kerta 75 kiloa läjähtää joka askeleella selkään... Eikä mun häntäluukaan kauheasti kiitä moista touhua. Onneksi kuulemma ylihuomenna jo mennään kevennystä, ei mun elimistö moista höykytystä kestä. Issikan ihana töltti, ja/tai ravi on ihan toista kuin ison hevosen liikkeet. Tuli hihkaistua "Hui kamala!" ja vuoroaan odottelevat pro-tyypit hymähtelivät. Ne muutamat ravit oli ihan tarpeeksi.

Sitten tultiin takaisin käyntiin ja siirryttiin mun ihan lemppariin touhuun, pujotteluun! Maassa oli puomeja, joiden välistä mentiin kiemuroita ja se oli sellaista mistä mä nautin! Oli tosi kiva ohjata hevosta jyrkistä kohdista ja se on yksi mun suosikki myös issikoilla metsässä. Ohjailla niitä puiden ympäri ja juurakoita väistellen, mukavaa!

Piti sen päätteeksi vielä mennä hieman harjoitusravia, mikä alkoi sujumaan hieman paremmin kuin ensialkuun. Sitten tunti olikin jo loppu ja kauhulla mietin miten pääsen alas. Ei auttanut muuta kuin ottaa tiukka ote satulan etukaaresta, sulkea aivot ja antaa kropan hoitaa homma. Hetken kuluttua avasin aivot ja huomasin seisovani hevosen vieressä rutistaen edelleen satulaa. Hengissä ollaan! Taputin hevosta, kuten vähän väliä koko tunnin ajan ja Mossen pää nuokahti. Juu hän on hyvä polle, silmätkin ihan lupsahteli kun rapsuttelin. Alahuulikin venähti!

Pidin ratsuani paikallaan kun seuraava ratsastaja tuli selkään. Sitten jalat hellinä kavelin Annikan luokse, joka oli kannustanut mua koko tunnin ajan. Annika oli ottanut parit kuvat ja lisään ne tänne kunhan ne saan. Ensiksi Annika tosin työnsi (olemattoman) mikrofonin suuni eteen ja kysyi: "Noh, mitkä ovat nyt tunnelmat?" "Nää on IHAN erilaisia kuin meidän issikat, hui!"

Meillä oli pitkä keskustelu ratsastuksen eroista ja olen aika onnellinen että huomenna menen mun omalla mussukalla Tvisturilla parin tunnin satulattomalle reissulle. Ja sen päälle sitten tunti tiukkaa koulua! Missähän kunnossa sitä ylihuomenna ollaan, huh!