Kurssipäivä nro 5

Ajoissa olin, kuten tavallisesti, kuuma helle tosin verotti pikkasen intoa. Istuin tallin ulkopuolella ensin tallityttöjen ja sitten aikuisten kanssa. Samainen eilinen neito kertoi ponistaan, itsepäinen, mutta tykkää esteistä. Kaunis poni! Tytöt menivät hoitamaan hevosemme kuntoon ja juttelin aikuisten kanssa issikoista ja tulevaisuuden suunnitelmistani. Keskustelimme myös eri talleista, kotimaassa ja Virossa.

Tällä kertaa opettaja ei jostain kumman syystä kysynyt, että olisiko jollain toivomuksia hevosten suhteen. Kummallista... ;-) Sain kuitenkin ekalta tunnilta tutun Mossen, jonka oikea nimi olikin Mozart! Upean punasävyinen ratsuni olikin jo laitettuna pihalla ja hain valkoisen jakkaran. Jalustimia piti pidentää pari reikää, mutta sitten olinkin taas tallitytön avustamana valmiina päivän tunnille.

Mosse lähti kiertämään uraa nätisti, olimmekin ekana! Pikkuhiljaa otimme lyhyempää ohjaa ja aloitimme harjoitusravilla. Voi hyvänen aika, miten ihmeessä porukat pysyy moisessa höykytyksessä?!? Otin toisella kädellä kiinni satulasta ja sentään pysyin siellä ylhäällä. Sitten kevensimme hieman, mikä helpotti oloa kummasti. Pääty-ympyröitä teimme ensin käynnissä ja sitten ravasimme keventäen pitkät sivut.

Ope laittoi meidät tekemään kolmikaarista uraa käynnissä ja kun oltiin taas menty harjoitusravia, niin tehtiin pääty-ympyrä harjoitusravissa! Apu-va! Oli pakko irrottaa käsi satulasta ja yhtäkkiä hoksasin että kaarteessa mun oli helpompi istua siinä ravissa. Mutta antaas olla kun mentiin suoraan, siinä sitä taas käsi hamusi satulaan ja jalat oli missä sattui. Huh!

Sitten piti vielä mennä niitä kaarevia uriakin harjoitusravissa, eiih! Välillä taas kevennettiin ja olin ihan tohkeissani kun kevensin oikealle jalalle! Jee! Tein niin, että kun tiesin kohta siirryttävän raviin, aloin seurata ulkojalkaa. Jalka tomähti maahan (alas), jalka nousi ylös (ylös), alas, ylös, alas ylös alas ylös jne. Tahti hieman tiheni kun siirryttiin nopeampaan askellajiin, mutta pysyin mielestäni hyvin mukana, eikä open tarvinnut kuin kerran huomauttaa.

Kieli keskellä suuta yritin keskittyä harjoitusraviin ja lopputunnista se alkoi mennä jo huomattavasti paremmin. Jalatkin alkoivat pysyä paikoillaan eikä tarvinnut rutata satulan etukaarta uuteen muotoon... Hieman asiaa vaikeutti se, etten ihan välttämättä muistanut kannustaa Mossea eteenpäin ja hidastelimme hieman. Mutta olen tosi ylpeä suorituksestani, pysyin kyydissä ja sain hevosenkin sinne mihin halusin! Paitsi että ihan suoraan kentän poikki meno käynnissä saattaa olla yllättävän vaikeaa. Hetken mentiin kuin juopuneena.. :D

Olen tyytyväinen reippaaseen ravituntiin, kerkesin tottua harjoitusraviinkin jo melkoisesti! Ahteri on hieman hellänä, mutta kyllä tämä tästä. Tosi hyvät fiilikset jäi tästäkin tunnista. Lopuksi menin ilman jalustimia kaartoon ja kiitin heppaa hyvästä tunnista.

Autoin vielä tallityttöä riisumalla satulan ja viemällä sen paikoilleen, Mossen satula kun sijaitsee ylärivissä. Samalla kehuin eräälle aikuiselle näitä mahtavia tallityttöjä, he ovat kohteliaita, iloisia, innokkaita ja tekevät pieteetillä heille annetut tehtävät. Sosiaalisia nuoria, vastuuntuntoisia ja mukavia, juttelevat täti-ihmisillekin kuin vanhalle tutulle! Kertakaikkisen hienoa porukkaa, ei voi muuta kuin ylistää!