Melkoisen tohkeissani ajelin tallille, taas hiukka liian aikaisin. Elättelin toivetta saada Sakke uudestaan ratsuksi, mutta se kuulemma meni jollekin muulle tunnille. Juttelin samaisen rouvan kanssa kentän laidalla kuin eilenkin ja seurasin silmä tarkkana este-alkeita. Tunti meni äkkiä ja sitten olikin aika taas vetää omat varusteet päälle.
Hevosten jaossa sain suokin nimeltä Veikko. En ollut edes katsonut aikaisemmin, että minkälainen kulkija kyseinen ruuna on. Kentällä odotti kiltisti komea Veikko, kaunis ja jykevän oloinen. Mä olen aina tykännyt jykevistä hevosista, issikatkin ovat sellaisia pienestä koostaan huolimatta.
Laitoin jalustimet sopiviksi, kokeilin nousta selkään ja hain sitten jakkaran. Hieman noloa, mutta ei voi mitään! Saatuani jalustimet sopiviksi hyvän oppaan johdolla, pääsin kiertämään kaviouraa. Veikon askel tuntui heti reippaalta, se meni innokkaasti eteenpäin.
Hetken käveltyämme harjoittelimme jalustimille nousua. Ylös ja alas hevosten mennessä käyntiä ja välillä pysyttiin siellä pidempään. Menimme harjoitusravia muutaman pätkän ja sitten pääsimme viimein keventämään. Nuorista yksi, joka oli aikaisemminkin ratsastanut, näytti mallia. Veikko lähti innokkaasti toisen perään ravilla ja minä kevensin kuten osasin. Tasapaino oli ihan ookoo, kun pidin toista kättä harjassa kiinni. Rytmi oli hieman hakusessa, mutta Veikko antoi sen mulle anteeksi. Harjoitusravissahan se pysähtyi kun tarrasin ilmeisesti polvilla kiinni... Kevennystä mentiin pitkät sivut ja lyhyet käveltiin ja sitten pikkuhiljaa alkoi se rytmikin löytyä. Kaarteessa vaan on vaikea keventää, ei hajuakaan kevensinkö oikealle jalalle. Ehkä se tulee sitten pikkuhiljaa. Tosin musta tuntui että kaarteessa se toinen askel heittää vahvemmin ylös, joten sitä mä ainakin yritin kuunnella. Ainakaan kukaan ei valittanut, edes Veikko.
Tein aika paljon voltteja ja välillä oioin puoli kenttää kun hitaampia oli edessä ja Mosse ei tykännyt hännässä roikkujista. Veikko kuunteli loistavasti ja lähti taas reipasta käyntiä ottamaan edellä kulkevia kiinni. Sitten kevenneltiin lisää enkä olisi halunnut lopettaa ollenkaan! Kun täti kerran pääsee ravin makuun... Sitäpaitsi puolivälin jälkeen en tukeutunut harjaankaan, jipii!
Aivan liian nopeasti loppui tunti ja hevoset ohjattiin kaartoon keskelle. Nyt jopa pääsin alaskin säädyllisesti, ilman että joku jalka jumittaa tai jotain. ;-) Paijailin hevosta ja pyyhin kärpäsiä pois ryntäistä Veikon nuuskiessa mun päätä. Ilmeisesti ratsu päätti, että tämä ihminen on ihan ok, kun se kerran juttelikin koko ajan hänelle ja rapsutteli häntä sään kohdalta.
Veikon seuraava ratsastaja tuli paikalle ja kyseli että minkälainen Veikko oli ollut. Kehuin ratsua, niin hieno käynti ja innokas luonne! Ratsastaja kertoikin olevansa valmennuksessa Veikon kanssa, vau! Osaava polle, silti tekee loistavaa työtä myös aloittelijoiden kanssa, hienoa! okei tässä kohtaa suosikki vaihtui Sakesta Veikkoon, kukahan on ensi viikolla ykköspallilla? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti