Vietyäni mieheni töihin suuntasin jälleen Nuuksioon. Kävin jakamassa varsalaitumella oleville nuorille näkkäriä ja kävelin kypärä kainalossa aikuisten laitsalle. Olin luvannut pikiöljytä kaikki pollet samalla, kun lähdemme Aulin kanssa parin tunnin lenkille. Aikaa jäi ennen Aulin tuloa, joten hain vettä ämpäreillä pariin otteeseen. Tvisturille kelpasi raikas vesi, melkein imaisi koko ämpärillisen sisuksiinsa!
Aulin tultua haimme Svipan ja Tvisturin ja laitoimme pikaisesti huovat niille selkään. Kovalla hopulla sain puettua Tvisturille suitsituksen, mihin oli kiinnitetty korvahuput ja kärpäshapsut. Svipa seisoi rauhassa mun laittaessa suitsia, mutta Tvistur alkoi potkimaan kutiavaa masuaan. Onneksi hoksasin laittaa loimesta vatsakappaleen pollelle, etummainen kuminauha vyön edestä ja takimmainen huovan takaosasta yli. Sitten vielä venäytin vatsakappaleen huovan alareunojen yli, siinä se pysyikin hyvin paikoillaan!
Punttasin Aulin Svipan selkään ja lähdin taluttamaan Tvisturia portille. Päästyään tielle Auli ihmetteli kun mulla ei ollut kypärää päässä. No voi hyvänen aika! On niin kuuma että jo omat hiukset tuntuu kypärältä! Ei auttanut muuta kuin lykätä Tvissen ohjat Aulille ja juosta hakemaan kypärä satulakaapin katolta.. Ja juosta takaisin, hiki pintaan! Sitten oli turvallista lähteä ratsastamaan.
Talutin Tvisturia tietä pitkin metsään asti, jossa etsin hyvän paikan kiivetä selkään. Kannon päältä pääsi tosi näppärästi ylös ja Tvisturin käynti metsässä olikin sen jälkeen ripeää. Ötököitä oli vain hurjasti, tuumasimme niiden vähenevän kun pääsisimme hiekkatielle.
Hiekkatiellä ystävällinen mies olikin hetken meille vetoapuna, kunnes reippaili nopeammin näkymättömiin. Tvistur alkoi puistella päätään, itikat ärsyttivät. Pienen töltin jälkeen puisteleminen alkoi uudestaan ja aloin jo miettiä takaisin kääntymistä. Välillä poika hieroi päätänsä toiseen etujalkaan ja taas puisteli.
Olimme menneet vasta vähän aikaa, kun itselläkin alkoi pörrätä itikoita, ja mikä kamalampaa, paarmoja pilvin pimein ympärillä. Niitä huitoessa tasapaino oli koetuksella! Auli kysyi että mikä sulla on olkapäällä ja kun kurkkasin, siinä oli jumalattoman iso hämähäkki! Kiljaisin ja pyyhkäsin otuksen paniikissa pois. Onneksi Tvistur ei reagoinut kiljaisuuni, vaan jatkoi päänsä hinkkaamista jalkaansa.
Hetken tuumattuamme tulimme siihen tulokseen, että käännymme takaisin ja teemme vain lyhyen retken. Tämä alkoi olla jo hevosten sietokyvyn rajoilla, omasta puhumattakaan.
Käännyttyämme askeleet alkoivat pidentyä ja Tvistur näytti mahtitölttinsä! Hui kun mentiin hienosti! Ei tietoakaan kouluratsastuksesta, me mentiin just niin kuin olen pöpelikössä oppinut! Paluumatka sujui paljon nopeammin, kuten tavallista. Aulin ehdotuksesta tulimme tien kautta takaisin, koska metsäpätkällä oli niitä hyönteisiä ihan liikaa.
Viimeisen hiekkatien suoralla ennen autotietä tulimme alas selästä, koska tie oli melkoista soraikkoa. Varsalaitumen asukit tulivat tohkeissaan morjenstamaan ja tällä kertaa Brynja oli kärjessä. Tammukka tuntee hyvin nimensä ja korvat hörössä kuunteli kun kehuin häntä ja sanoin hyvä Brynja!
Saatuamme pollet takaisin laitumelle Auli haki harjat ja minä veden. Pesimme pikaisesti ratsumme ja kiskoin loimen selkäosan suojaksi, kunnes sain kummallekin päähupun paikoilleen. Tvistur työnsi melkein väkisin päänsä huppuun ja rauhoittui saman tien. Äkkiä loimen loppuosa paikoilleen ja sama homma Svipalle. Auli laittoi sillä välin vatsakappaleet ja jalkalenkit ja minä vielä pujotin hännät loimien häntäkappaleisiin. Riimut vielä päälle ja sitten sapuskaa turvan alle! Krona oli kytiksellä, mutta lähti täydellisellä töltillä karkuun kun lähdin tammaa jahtaamaan. Ja palasi sillä sekunnilla kun selkäni käänsin! :D Jahtasin vielä toisenkin kerran Kronan töltätessä pää korkealla pois.
Mulla on nilkat ihan syöty, kamalia pahkuroita paarmojen ilmaiskuista niskassa ja polviakin on joku käynyt järsimässä ratsastushousujen läpi. Onneksi oli reilusti aikaa, kerkesin hyvin ajaa kotiin suihkuun ennen illan ratsastuskoulua! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti