Hankilaukkaa!?!

Olipas ihanaa lähteä uudestaan ratsaille näin pian edellisen kerran jälkeen. Aurinko paistoi ja linnut liversivät, ihanaa! Nyt olin varautunut hieman kevyemmin vaattein, ettei tulisi niin kamala hiki. Tuli siinä lämmin kun laitoin pollukoita puihin kiinni, annoin näkkäriä ja hain suitsia valmiiksi.

Hain Kokulille satulan, muut näyttivätkin menevän ilman satulaa. Jaana yritti houkutella mua menemään huovalla, mutta antoi sitten satulan. Siinäpä ei ollutkaan vyötä paikallaan ja mua nauratti. Jaana sanoi että sä sait satulan, ei ollut mitään puhetta satulavyöstä! :D Sain kuitenkin jopa vyön, ei tarvinnut ihan pelkän satulan kanssa mennä! ;-)

Kolur peruutti taas paikaltaan pois, se ei kestä olla kiinni missään. Ei haitannut, vein sen Eikan viereen ja laitoin siinä sille suitset päähän. Kolur avasi suunsa valmiiksi, ei tarvinnut kuin hieman sinne päin ojentaa kuolaimia! Hyvä polle, kehuin pulmusta ja Kokuli nuuskutti kättä ja oli ihan tyytyväisen oloinen.

Selkään pääsin hyvin, mutta unohdin laittaa sykemittarin päälle. Nyt harmittaa, olisi ollut kiva tietää huippusyke! Matkaan lähdettiin innolla heti Eikan takana ja nautin täysin siemauksin Kolurin askelista. Pyörätiellä varoimme hieman isoa vesilätäkköä, ensin siitä piti ainakin juoda ennenkuin uskaltaa kävellä läpi. Lastentarhan kohdalla tuli pyöräilijä vastaan ja kehuin Koluria niin, etten edes huomannut pyöräilijän olevan Alexander Stubb!

Sitten olikin aika lähteä töltille ja koko letka mentiin hienosti vauhdilla. Eikkis näki kummajaisia ja menimme Kolurin kanssa rohkeasti ohi, vaikka edessä olikin risteys ja toisella puolen pyöräilijöitä. Käännyimme Veikkaustielle, eikä Kolur ollut moksiskaan, vaikka jyrkässä ylämäessä ja vieläpä mutkassa tuli auto vastaan. Olin niin ylpeä pulleasta ratsustani! Muitakin autoja tuli vastaan ja joka kerralla muistin myös kertoa asiasta Kolurille ja meno oli rentoa.

Metsässä olin todella onnellinen että oli se satula alla, meno oli möykkyistä. Kolurilla tuntuu olevan melko huoleton tapa kävellä, pyöreä masu menee puolelta toiselle ja meno on keikkuvaa. Kaikki ilman satulaa Kokulilla menneet kyllä kehuvat pollen maasta taivaisiin, mutta en kyllä usko, anteeksi vain! Ja varsinkin kun päästiin suo-osuudelle, missä lunta oli paikoitellen vielä paksultikin, olin ikionnellinen jalustimista.

Metsässä juoksenteli irrallaan kuusi koiraa, jotka omistajat ottivat hienosti kiinni ja jatkoimme matkaa. Yksikään hevosista ei ollut moksiskaan moisista hauveleista, varsinkaan kun ne heiluttivat innokkaina häntiään.

Sitten tuli vuoroon ensimmäinen laukkamäki ja Kolur otti tosi hienon laukan. Hieman raskasta oli meno, mutta ylös päästiin ja kehuin Koluria. Seuraavana olikin vuorossa pitkä laukkasuora ja hyvänen aika sitä menoa! Kolur otti laukan tosissaan ja antoi palaa niin pitkälti kuin suoraa vain riitti, eikä me nyt niin kovin jääty edes Eikasta! Ja sitten mulla ei ollut sitä sykemittaria päällä, AAARGH! Siinä kuulkaa hymyilytti, aivan mahtavaa! :D

Menimme metsän kautta pikkulenkin ja annoimme hevosten tasaannuttaa hengityksen. Takaisin tiellä otimme uuden laukan ja kas, Kolur valitsi raskaamman vaihtoehdon. Poika siirtyi umpihankeen ja antoi palaa ihan kunnolla. En uskaltanut kauheasti nousta satulasta, mutta riitti että paino oli jalustimilla hieman reilummin. Ai että oli hienoa, nauratti Kolurin keväinen hankilaukka, kunnon jumppaa jaloille! Jaana antoi Eikan mennä normaalia pidempään laukkaa ja Eikkis oli riemuissaan, saa mennä sydämensä kyllyydestä.

Jaana päätti ottaa uuden laukan vielä ennen metsäpolkuja ja myös siinä Kolur päätti mennä vaikeamman kautta. Pidin harjasta tiukasti kiinni ja hihkaisin innosta, vauhtia löytyy tältä komealta pojalta! Pikkuhiljaa hidastimme ravin kautta käyntiin ja kaikki hevoset tuntuivat olevan innoissaan.

Innostus jatkui metsäpolulla, töltillä piti mennä, mutta kun Eikka ryösti, niin loputkin tultiin laukalla perässä. Mua ei haitannut, mulla oli laukkafiilikset päällä ja niin oli Kolurillakin! Kovaa kovaa kovaa piti päästä, kun Eikka meni jo! :D

Ja mulla oli kyllä käsitys, ettei siitä vikasta laukkamäestä voi mennä laukkaa huonon kunnon takia, mutta Jaana päätti toisin. Tuli täytenä yllätyksenä koko muulle joukolle, että nyt laukataan, mutta onneksi olin ottanut varmuudeksi ohjia lyhyemmälle. Jaana vain hihkaisi "JIPPII!" ja sitten mentiin. Kolur otti mutkan töltillä ja kun sai suoristettua itsensä, meno oli hurjaa. Paahdettiin laukalla yli puolen välin mäkeä, mikä oli hyvä suoritus Kolurilta. Ylhäällä puuskutettiin hetki ja jatkettiin sitten matkaa.

Tiellä otettiin taas tölttiä ja Kolur otti muutaman askelen laukkaakin, kun oli pakko saada Eikka kiinni... Ja eräässä risteyksessä joka puolelta tuli autoja, eikä Kolur välittänyt niistä yhtään! Ei vaikka kaksi autoa ohitti toisensa juuri meidän kohdalla! Ai että on hieno heppa tää Kolur, kertakaikkisen mainio otus. Pyörätiellä hieman väistimme sitä vaaleanpunaiseen pukeutunutta mini-ihmistä, joka fillaroi ohi, mutta muuten mentiin rohkeasti ja reippaasti. Vietiin muut jonossa suojatien yli ja jatkettiin hienosti matkaa.

Tarhan reunalla Eikka meni edeltä ja me muut tulimme hieman jäljessä. Yhtäkkiä Aulilla oli vaikeuksia Svipan kanssa, Svipa puski Koluriin kiinni ja Kolur lähti laukkaan. Sain sen samantien takaisin käyntiin, mutta Svipa yritti puskea ohi. Pyysin Jaanaa odottamaan ja kerroin mitä oli tapahtunut. Svipa oli yhtäkkiä pukittanut ja rynnännyt Kolurin päälle ja kerroin eilisestä hätkähdyksestä. Epäilin että sähkö johti langoista maahan ja Jaana lupasi tarkistaa asian. Kuulemma Eikkakin oli siinä kohtaa liikuttanut jalkojaan ihan kummasti. Ja Svipa ei ole varmaan ikinä pukittanut ratsastaja selässään.

Svipa oli hieman nolon näköinen seistessään kiinnitettynä puuhun, kuinka hän nyt sillai käyttäytyi... Annoin Aulille heppanamin Svipaa varten, tyyliin hyvä ruoka parempi mieli. Ja kaikki muutkin sai namia (ja Tvistur 2), joten maailma oli taas raiteillaan. Hevoset tarhaan ja parin reissun varaaminen ja sitten olikin jo aika vilkuttaa varsatarhalaisille heiheit. Vaavin lisänimi on muuten Mantelisilmä, sillä on mantelinmuotoiset upean kauniit silmät!