Lähdin tallille ajoissa, sillä tällä kertaa sain vetää reissun Tvisturilla! Olin jo edellisenä päivänä kaivanut kaapista kevyemmät ratsastushousut, kypärän ja hanskat, talvikamppeet sai nyt jäädä pois. Nahkahanskatkin pesin juuri tätä silmällä pitäen! Turvaliivi tuli takaisin kuvioihin, kun toppavaatteet olivat huolehtineet osasta turvallisuutta paksuudellaan talven yli.
Tallilla kaappasin kaksi riimua olalle ja näkkäripussia heilutellen lähdin hakemaan ratsujamme. Ensin annoin kaikille halukkaille puolikkaan näkkäriä ja vasta sitten otin kiinni Svipan ja Tvisturin. Svipa edellä, minä keskellä ja Tvistur perässäni kuljimme tallin läpi pihalle. Kiinnitin heposet puihin ja kävin ripustamassa näkkäripussin auton peiliin. Onneksi tuo mieheni ei tätä blogia lue... :D
Yritin epätoivoisesti harjata Svipaa, mutta tehtävä osoittautui melkoisen mahdottomaksi. Jaanan pitäisi hankkia teollisuusimuri, millä saisi kaikki irtokarvat pois. Tai viedä se polle autojen harjapesuun, tosin ilman vettä ja pesuainetta. Yksi vetäisy harjalla, jolloin harja oli tukossa talvikarvoista, tuppojen nyppiminen, vetäisy harjalla, tuppojen nyppiminen, jne. Mattaantuneita kohtia oli sormin setvittävä, jolloin hieman tiukemman tupon kohdalla Svipa jo näytti hampaitaan. Tvistur oli helpompi tapaus, irtokarvoja oli, mutta ei sellaista mattaantunutta kuten Svipalla. Sitten hain kaviokoukun, ensin oli vuorossa Tvistur. Toinen etujalka alkoi kuopimaan, mutta rauhottui sitten. Svipa sen sijaan nosti kavionsa puhdistettavaksi yksi kerrallaan ja ihan pyytämättä! Vähänkö hieno polle! Hiki tuli ja oli pakko ottaa fleece pois takin alta. Samalla hain näkkärin palat rennoille ratsuille.
Hain suitset kummallekin valmiiksi ja jäin sitten odottelemaan Heidiä. Hänen saavuttuaan satuloin kummankin pollen ja laitoin suitset kumpaisellekin. Svipan satulointi on aina mielenkiintoista, tosin se ei mua ole kyllä järsinyt kiukkuisena. Tietää vissiin, ettei ruokkivaa kättä purra! Suoristin huolella talviturkin jämiä vyön kohdalta ja lupasin samalla olla varovainen, kyllä Svipa sen tietää, hyvä polle. Ja suitsetkin meni nätisti suuhun ja Heidi sanoikin että hoitelen hommat jo ihan hienosti. Niinpä, hevoset on hyviä opettajia!
Autoin Heidin Svipan selkään ja kiristelin vielä satulavyötä. Heidi korjasi jalustimien pituutta ja itse hain Tvisturin. Siinä vaiheessa huomasin, ettei jakkaraa näkynyt. Se löytyi tallista sisältä ja sitten jo pääsinkin hienosti kiipeämään Tvisturin satulaan. Lyhensin hieman jalustimia, en edes muista milloin viimeeksi olen mennyt Tvissellä+satulalla ja olo tuntui ihan hassulta.
Tvistur meni ensin suoraan Svipan ahteriin kiinni ja oli aivan tohkeissaan kun ohjasin hänet keulille. Voi että miten alkoi jalka nousta! Tyylikkäästi käyskentelimme kohti pyörätietä, tosin kumpikin polle sai jonkun sätkyn tarhan kulmalla. Tuli mieleen, että jos sähkölanka olisi ollut maassa, mutta ainakaan mikään ei näyttänyt roikkuvan irtonaisena.
Pyörätiellä lyhensin toista jalustinhihnaa vielä yhdellä reiällä ja sitten päästiinkin matkaan. Tvistur kulki edellä korvat tarkkaavaisina ja piti huolta ettei Svipan tarvinnut tulla liian lähelle. Johtajatamma kun on melkoisen tomera täti! Lastentarha ohitettiin uteliaana, olikohan nuo mini-ihmiset vaarallisia? Eivät olleet, joten matka jatkui.
Tvisturin satula oli hieman vinossa oikealle ja yritin saada sitä suoristettua ennen ensimmäistä tölttiä. Sainkin sitä suoristettua, joten töltille vain! Tvistur meni komeasti pää pystyssä piiiitkän matkaa, passia tosin. Poika olisi paahtanut mäen ylös asti, jos vain olisin antanut! Takaata kuului Heidin tyytyväinen ääni, joka kehui Svipan tölttiä. Ja se on totta, Svipan hidasta tölttiä ei voita kuin ehkä Kronan laukan nopeuksinen töltti. Ehkä.
Veikkaustiellä meni pikkuautoja sinne ja tänne, mutta meidän pollet ei moisista välittäneet. Vilkutin kaikille kuskeille ja hymyilin leveästi, kaikki vilkuttivat takaisin! :D Tvisturin reipas käynti vei meidät nopsaan kohti metsäpolkua, sitä ennen otimme vielä tölttiä.
Metsässä oli paikoitellen oikein hyvä mennä, lumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia ja tänään vielä lisää, onhan päivällä ollut melkein kymmenen lämpöastetta! Metsässä oli selkeästi viileämmän tuntuista, tiellä aurinko lämmitti mutta metsässä ei. Kylmä ei kuitenkaan tullut, turvaliivi piti siitä huolen. Tällä kertaa Tvistur ei pysähtynyt mäen päälle, vaan Svipa perässään kipusi alas jyrkän mäen. Pikkuhiljaa alkoi askel tihentyä, poika odotti kovasti tölttipätkää kaatuneen puun jälkeen!
Tölttiä mentiin suopätkällä satunnaisesti. Hieman piti hidastella paikoitellen lumen määrän takia, mutta heti kun pääsi, Tvistur lähti uudestaan töltille. Mietin minkälainen laukkamäki tulisi olemaan, onko siinä ollenkaan mahdollista päästä paahtamaan. Tvistur varoitti edessä olevasta miehestä, joka tuli toista tietä pitkin ja suuntasi edessämme kohti laukkamäkeä. Sanoin Tvisturille sen olevan lenkkeilijä, ei siitä ole vaaraa. Tvistur lähti selitykseen tyytyväisenä miehen perään.
Hieman ennen laukkamäkeä oli "kevennys"tauko, Heidille ohjeeksi "mennään mitä päästään menemään" ja vasta sitten lähdimme laukkamäkeen. Ei siinä kyllä laukkaa menty ollenkaan, tasaisella töltillä menimme vauhdikkaasti mäen ylös. Kysyin Heidiltä, että haluisiko hän laukata pitkän edessä olevan suoran, mutta päätimme mennä töltillä. Varoitin Heidiä, että Svipa saattaa yrittää Tvissestä ohi, tammamammalla kun on tapana saada kiilauskohtauksia... ;-) Otin Tvisturin ohjista kunnolla kiinni ja sitten matalalla äänellä "Tööölttiii"-sanaa hokien töltille ja vauhtiin! Hienosti pysyi pollet lapasessa, otettiinpa vielä toinenkin pitkä suorallinen hienoa tasaista tölttiä! Loppumäestä otimme jopa laukat, ja me molemmat ratsastajat hymyilimme tyytyväisinä.
Kävimme katsastamassa metsäpolun pään, mutta päätin lähteä samaa reittiä takaisin. Polku näytti pehmeältä, enkä tiennyt yhtään mitä syvemmällä metsässä oli. Siis ei muuta kuin Tvisturin turpa kohti kotia. Svipa olisi ollut meno päällä ja päätimme yhteistuumin mennä suorat edelleen töltillä. Heidi lupasi hihkaista "Seis" jos Svipa pyrkisi ohi tai kiskoisi liikaa, Tvistur on kuitenkin helpompi pysäyttää kuin Svipa.. :D Hyvää tasaista tölttiä mentiin hienoa vauhtia ja elämä tuntui hymyilevän. Yritystä taisi Svipalla olla siellä takana, muttei liikaa kuitenkaan.
Metsäpätkällä otimme vain pienen töltin, koska alusta oli epätasaista. Kerroin Heidille, että kohta alkaa Tvistur kiskomaan vauhtia, koska edessä oli laukkamäki. Ei mennyt montaa metriä, kun jo pidin ohjista tiukkaan kiinni ja pyysin Tvisturilta käyntiä. Rohkea ja innokas ratsuni olisi mennyt koko mäen ylös laukalla, jos vaan olisi saanut, lipsuipa kaviot sitten tai ei. Ylhäällä ei kerennyt edes hengähdystaukoa pitämään, kun piti olla liikkeellä. Vaikka Tvistur meni tosi reippaasti, yllättäen Svipa ei jäänyt yhtään jälkeen vaan oli sekin innolla mukana.
Tielle päästyämme menimme maailman parasta tölttiä, tuolla töltillä olisimme voittaneet palkintoja! Rytmi löytyi oitis ja Tvistur meni pää korkealla tohkeissaan, tämä on niitä hetkiä kun toivoo ettei se loppuisi koskaan! Svipan meno oli myös hienoa, ainakin Heidi kehui ratsuansa auliisti.
Veikkaustien lopussa Tvistur oli sitä mieltä että lisääkin tölttiä voitaisiin ottaa ja yritti kiihdyttää vauhtiaan. Hillitsin poikaa, mutta Tvistur nosti sieraimensa kohti taivasta. Riitti kuitenkin, että sanoin tiukasti "Tvistur, ei", jolloin pää laski ja korvat lurpahtivat sivulle. Todella masentavaa, kun olisi vauhti päällä... :D
Pyörätiellä ei välitetty mopoista eikä skoottereista, vaan pitkin askelin käynnissä suuntasimme kotia kohti. Tölttiä menimme vielä kerran, ja YRITIMME toisenkin kun oli muksuja pyörillä perässä. Sitten olimme jo tarhan reunalla ja tallin pihalla laitoimme ratsut kiinni puihin. Riisuimme satulat ja suitset ja tein kummallekin hummalle eväskorin. Mysliä, Heidin tuomaa leipää ja Anka-tätin heppanameja. Eväät maittoi ja Heidi kiitti mukavasta reissusta, kivaa kun kummallakaan ei ole mikään pakko mennä kauheeta vauhtia. Voi ottaa rennosti töltillä, siinähän se on issikoiden juju!
Jäin hoivaamaan pörhöisiä pollukoitamme, vein vadit pois ja talutin ensin Svipan tallin läpi tarhaan. Oven takana pihatossa Eikkis olikin odottamassa ja yritti tunkea päätään talliin herkun toivossa. Rouva väisti kyllä aika vikkelästi kun huomasi Svipan olevan tulossa! Tvisturia tuodessa Eikka oli tullut takaisin ovelle ja piti ajaa se kauemmas. Ajoin pois myös paikalle ilmaantuneet Keken ja Kronan, niille riitti kimeä "Shuh, shuh, shuh"-ääni. Jaoin loput heppanamit kaikille tarhan asukeille ja onnistuin saamaan käteni, hihani (ja ison osan takkia muutenkin) likaiseksi, heposten hamutessa mutaisilla turvillaan herkkua. Noh, kaikki vaatteet meni kotona suoraan parvekkeelle, menenhän huomenna uudestaan polleilemaan! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti