Kurssipäivä nro 9

Katselin tallille päästyäni kun hevoset laskettiin irrallaan laitumelta talliin. Köysiä oli vedetty ohjaamaan hevoset oikeaan suuntaan. Kaikki tulivat kauniisti paikalle, mutta sitten Ellu hieman innostui ja ravasi suoraan yksärien puolelle. Kukaan ei ollut sanonut ettei sinne saanut mennä ja ovi oli auki, joten kun kurkkasin, Ellu oli turpa mysliämpärissä. Rouskis rouskis kuului, mutta kiltisti polle lähti takaisin ulos kun otin sitä otsatukasta kiinni.

Sitten seurasin hetken kun viereisellä kentällä sen harmaan ponin omistaja meni pollellansa ilman satulaa. Suitset vain oli ponilla ja nättiä ravia he menivätkin! Olin ihan kateellinen, niin sievää menoa että!

Meille jaettiin hevoset ja sain alleni Ellun. Olisin halunnut Veikon, mutta toi Ellu on kanssa kiva kun sillä on tosi hyvä ja helppo ravi. Jalustimet oli kerrasta hyvät ja lähdin kiertämään uraa. Opettajana meillä oli maanantainen ope, joka tällä kertaa pysyi kentällä hyvin.

Kevyellä ravilla aloitimme ja sehän meni kerrassaan mallikkaasti. Mä todella tykkään keventää ravissa, on kivaa tarkastella sitä ulkojalkaa ja lähteä sitten sen mukana keventämään. Ei sillä, Ellun ravi on niin loistava, että siellä pystyy kevyesti istumaankin.

Nyt mentiin kierros kevyttä ravia ja sitten iso pääty-ympyrä edelleen ravissa. Eikä saanut pysähtyä tai siirtyä käyntiin! Olin ylpeä itsestäni, mentiin isoa ympyrää ja kevennettiin oikein ja ihan innosta puuskutin! Muutaman kerran mentiin kierros ja iso pääty-ympyrä kevennettynä ja me suoriuduttiin loistavasti!

Sitten pienen käyntijakson jälkeen alkoikin se kamala osuus. Piti nostaa laukka ja se menikin ihan pieleen. Ellu pienensi ja pienensi ympyrää ja piti oikein kiskoa se polle pysähtymään. Ihan ihme homma. Ei merkkiäkään laukasta, ravilla mentiin (tällä kertaa sentään nätisti harjoitusravista), mutta ei jarruja ollenkaan. Enpä ollut aikaisemmin moista Ellulla hoksannut, ei suostunut millään pysähtymään. Kesken kaiken otettiin pysähdysharjoituksia käynnistä, mikä ei sekään mennyt hyvin. Väkisin Ellu puski käyntiin, vaikka tuntui että turpa on rinnassa kiinni. Yritin eri istuntaa, mutta ei. Aivan mahdotonta. Tuntui kuin käsissä olisi ollut koko hevosen pään paino, ei auttanut ottaa ohjia tiukemmalle tai löysemmälle, ei auttanut pienet pidätykset, ei kuolainten liikuttelu, ei mikään! Päätä ei voinut asettaa sisälle, koska polle kääntyi oitis vaikka oli pohje pitämässä vastassa.

Sitten vaihdettiin suuntaa ja jossain vaiheessa sain kopisteltua pollen laukalle. Herrajjjumala! En enää IKINÄ mene sillä hevosella laukkaa! Meinasin tippua sivulle, toiselle, eteen ja taakse ja ihan sattuman kaupalla pysyin siellä ylhäällä! Sydän hakkasi hulluna, tämähän on aivan kamalaa! Siihen loppui mun laukkaaminen Ellulla, kiitos vain. Lopun aikaa menin kevennettyä ravia ja jätin suosiolla laukkaamisen muille. Ja ens maanantaina mä en TOD! halua Ellua alleni, paitsi jos mennään vain ja ainoastaan ravia.

Ja kuulemma sillä pollella on tahdikas laukka, älkää nyt puhuko mulle tollasta puppua! Kiesus! Kyllä joo, tahtia riittää joka lähtöön, sinne tänne ja vähän tuonnekin... Mä menin sitten kevennettyä ravia ja välillä harjoitusravia, koska Ellulla on NIIN loistava ravi, ettei tosikaan. Miksei hyvä ravi ja laukka voi asustaa samassa pollessa?!? Sanoin opelle että vikalla kerralla en halua Ellua, Veikko käy kyllä. Ope ehdotti että Veikko tai Monni sopisi varmaan paremmin, niillä kun on pienempi laukka.

Mua harmitti ihan hirveesti, olis tehnyt mieli tirauttaa parit itsesäälin kyyneleet. Mä olin niin turhautunut, kun edellisellä kerralla hihkuin innosta ja nyt sitten tämä. Koko loppuosa tunnista meni ihan penkin alle, ja varmaan heppakin sen vaistosi. Kertaakaan se raukka ei edes yrittänyt kahmaista ruokaa suuhunsa, korvat vain oli kääntynyt muhun päin.

Viimein päästiin loppukaartoon ja taputtelin Ellua kaulalle. Polle-reppana nuuski mua ilmeisen huolissaan, mitä hän oli tehnyt väärin? Kehuin sen ravia ja pyyhin kärpäsiä pois sen iholta ja Ellu katsoi mua silmiin. Seuraava ratsastaja sanoi menevänsä sillä seuraavaksi esteitä, johon esitin osanottoni. Häntä nauratti, Ellu ei tosiaankaan ole mikään estetykki. Rapsuttelin vielä Ellua kun ratsastaja oli jo selässä ja Ellu käänsi päätään ja kurkisti mua kypärän lipan alta suoraan silmiin. "Hyvä heppa sä oot," sanoin sille, "ja sulla on maailman paras ravi!" Ellu räpsäytti silmäänsä ja tuntui ymmärtävän.