Kurssipäivä nro 7

Tänään oli onneksi hieman viileämpää, vain +27! Tuuli vilvoitti mukavasti ja edellisyön sade oli raikastanut ilman.

Talli vaikutti peräti tyhjältä ja mietin että olenko mä oikeana päivänä ollenkaan paikalla. Ettei vahingossa ole sunnuntai ja mun pitäs olla töissä... Opettaja oli taas vaihtunut eikä tallityttöjä näkynyt missään. Kummastutti hieman ensimmäinen kommentti häneltä että pitää vissiin sitten perua tunti. Siis täh? Eräs vakkareista otti ohjat käsiin ja haki apujoukkoja toisista vakkareista. Yhdessä haimme hevosia tarhasta, opekin tuli mukaan. Päätin ottaa ensimmäisen kiinni joka sattuu vaan kohti tulemaan ja sehän oli Ellu. Ellu käveli pitkin askelin kun huomasi ihmiset riimujen kanssa, kai hän nyt ainakin pääsee mukaan? Laitoin sille riimun päähän ja heppa käveli kauniisti vierellä kun talutin sen puomille harjausta varten.

Muut harjasivat pollet ja minä hain satulat ja suitset kaikille heposille. Sitten menimmekin hevosten jakoon ja nyt kysyttiin suosikkeja. Pidin huuleni tiukasti kiinni ja toivoin Ellua, se kun kerta oli innokkaana heti tulossa mukaan. Ekana meni Sakke, sitten Mosse, Veikko ja kun meitä oli vain neljä, niin sain valita joko Monnin tai Ellun. No Elluhan se piti ottaa, reippaalla päällä kun oli.

Pääsin satulaan jakkaralta hyvin ja huomasin alkukäynnissä, että jalustimet olivat liian pitkät. Käänsin pollen keskelle kenttää ja korjasin pituuden oikeaksi. Sitten jatkoin käyntiä. Opettaja pyysi hetken kuluttua kevyeen raviin ja aloitin taas ulkojalan tarkastelun. Ylös, alas, ylös, alas ja huomasin samantien että kevennys tuntui helpommalta kuin viime viikolla. Välillä menimme harjoitusravia.

Sitten ope pyysi laittamaan jalustimet ristiin satulan eteen. Hahaa! Pääsin siis uudestaan kokeilemaan harjoitusravia ilman jalustimia! Hyvin meni, välillä pidin kiinni ja kun kroppa tottui, pidin vain ohjia käsissäni. Ellun ravi on kuulemma tasaisinta näistä hevosista, vaikkei se mun ahteriin ihan siltä tuntunutkaan. Hienosti kyllä pysyin siellä, hyvä minä! ;-)

Sitten piti mennä koko kierros harjoitusravissa ja siirtyä käyntiin siinä kohtaa kun piti tehdä voltti. Edelleen ilman jalustimia meinasin unohtaa jalat vain roikkumaan sinne kyljille. Muistin kirjasta lukemani ohjeen: "Katso siihen suuntaan mihin ratsastat". Olin tosi tyytyväinen volttiin, se oli oikeasti pyöreä ja sain siirtymisestäkin kehuja! Aika pitkään menimme ilman jalustimia ja nautin siitä todella. Ja olin kyllä iloinen siitäkin, että jotain on näköjään jäänyt lukemistani kirjoista mieleen. Ehkä siinä on sekin, että nyt ne ohjeet alkaa kuulostaa järkeviltä, joten ne alkaa pulpahtelemaan pintaan.

Sitten tunnin toisella puoliskolla laitoimme jalustimet taas toimintaan. Ope kysyi että haluaisimmeko kokeilla laukkaa. Hui! Kuulemma se ei välttämättä onnistu ja mulla oli mielessä iloisesti täysyiä porhaltavat issikat, miten nää siellä pienellä ahtaalla kentällä porhaltaisivat... Sitten tuli kyllä mieleen, että no tuskin ne ihan heti täysiä menee, kuumakin kun on. Lähdettiin sitten kokeilemaan, mutta eihän siitä oikein tullut mitään. Ellu kaahotti ravia minkä kintuistaan pääsi ja aloin jo tuumailee monté-kisoihin menoa. Ei sillä, kovassa ravissa on helppo olla kun liike suuntautuu eteenpäin.

Sofia taisi olla ainoa joka pääsi laukalle Saken kanssa, muut mentiin yhä pienenevää ympyrää kovaa ravia. Nauratti! Noh, ison hevosen laukka jäi edelleen kokematta, mutta ehkä sitten huomenna. Loppukäynnissä ope katosi johonkin ja tulimme kuinka mitenkin loppukaartoon. Aina välillä muutenkin tää ope jätti meidät ihan oman onnemme nojaan, olin hieman.. pettynyt. Ei siinä mitään, mä olen aikuinen, mutta kun muut on noin 9-10 vee, niin se toinen silmä pitäisi ainakin olla niissä alkeiskurssilaisissa.

Nätisti päästiin alas ja kerroin seuraavalle ratsastajalle, ettei ihan laukalle päästy. Hän sitten kertoikin että Ellu on vaikea saada laukalle. No hyvä, tulipahan harjoitusta! Jos huomenna kokeillaan uudelleen, niin sitten pistetään kaikki peliin! :D