Kurssipäivä nro 6

Ajelin toiveikkaana tallille, josko saisin Veikon alleni! Tallilla tytöt jo hoitivatkin hevosia ja katselin heidän ammattimaisia otteitaan. Istuin varjoon odottelemaan tunnin alkua.

Edelleenkään ei kysytty onko kellään toiveita hevosen suhteen, vaan ope jakoi heposet meille. Multa ei varmaan enää ikinä kysytä suosikkeja... ;-) Nyt tulikin uusi tuttavuus, Ellu. Ellu kuulema on hieman itsepäinen, joten tästä tulisi ilmeisesti tahtojen taisto. Kumpi selviää voittajana? Se nähdään tunnin lopussa...

Jakkaran avulla nousin selkään ja jalustimet olivatkin sopivan pitkät. Lähdin kiertämään uraa ja myös Ellu meni reippaasti eteenpäin. Hieman piti välillä väistää muita, mutta sitten pääsimmekin kaikki uralle ja töihin.

Aloitimme kevyellä ravilla ja löysin heti oikean kevennyksen. Nyt alkaa olla helpompi katsoa sitä ulkoetujalkaa ja miettiä mielessä että ylös, ylös, ylös jalan mukaan. Heti aloimme tekemään kiemuroita keventäessä, ilman että hevonen hidastaa käyntiin. Yllättävän vaikeaa, kun itse ei välttämättä ole ihan kohdillaan siellä selässä.

Sitten aloitimme harjoitusravin ja pikkuhiljaa sekin alkoi luonnistua. Ihan järkyttävän vaikeaa on mennä pääty-ympyrää harjoitusravissa ja yrittää hyvänen aika ohjata samalla! Huh huh! Hiki tuli muutenkin, mutta kyllä tämä ihan kuntoilusta käy.

Välillä otimme käyntiin ja otimme jalat pois jalustimista. Pyöritimme nilkkoja ja sitten otimme myös käsien pyöritykset vuorotellen. Hartioillekin annettiin liikuntaa. Sitten otimme uuden harjoitusravipätkän ja teimme lisää kaaria. Opettelimme myös täyskaarron, vaikkakin Ellu olikin paikoitellen hieman eri mieltä. Sain hevoseni takaisin ruotuun ENKÄ päästänyt sitä syömään lähimpään puskaan. Siinä mä olen saanut harjoitusta parhaimmalta, eli issikalta nimeltä Kolur! ;-) Hah, Ellun yritykset eivät ole mitään verrattuna Kolurin oveluuteen!

Käynnissä otimme uudestaan jalat pois jalustimista ja sitten ope sanoikin, että sitten mennään koko kierros harjoitusravia ILMAN JALUSTIMIA. Mun naama venähti niin, että opettaja purskahti nauruun ja sanoi sitten että satulasta saa pitää kiinni. Kyllä hirvitti, mutta kun edellä oleva meni jo, niin ei auttanut muuta kuin seurata... Hui kamala, miten mä pompin siellä! Mutta sitten yhtäkkiä se alkoikin olla ihan hyvä olla siellä, jalat piti mut suorassa ja kummallista kyllä se tuntui jopa helpommalta kuin jalustinten kanssa. On vissiin sen verran tullut mentyä ilman satulaa issikoilla, että tunne oli hieman tutumpi kuin jalustinten kanssa. Olin kyllä niin tohkeissani uudesta kokemuksesta, että hymy levisi korviin asti, ellei peräti niskan puolelle!

Ravikiemuroiden jälkeen otimme taas koko kierroksen harjoitusravia (jalustimilla) ja siinä tulikin toinen onnistuminen. Yhtäkkiä vain istuin siellä ja kädet olivat alhaalla eikä pitäneet kiinni satulasta! Oli pakko hihkaista: "Kato, meneekö hyvin!!!" Opettajaa nauratti ja hihkui takaisin: "Hyvin menee, hyvä!"

Vielä piti mennä käyntiä ja tehdä täyskaarto, että päästiin oikeaan suuntaan loppukaartoon. Ja taas oli tunti loppu, just kun aloin päästä vauhtiin! Tätä se on kun on tottunut menemään 2-3h kerrallaan, tunti on tosi pian loppu! Kysyin vielä opettajalta: "En nyt ole ihan varma kumpi meistä oli itsepäisempi, minä vai Ellu." Sain vastaukseksi että olin selvinnyt voittajana, koska muuten Ellu olisi ollut nurkassa pää puskassa lehteviä oksia syömässä. Jee, olen osannut vaatia!

Miten ihmeessä mä jaksan nyt ens viikolle, kun on koko kroppa intoa täynnä? Selkälihakset on kyllä saanut kyytiä, tuntuu että jotain on tullut tehtyä. Mutta mun mielestä tosi hyvä kun opettaja pikkaisen tekee vaikeammaksi tuntia joka kerta, sitä tulee itsekin pinnisteltyä äärirajoille. Ja tuota harjoitusravia ilman jalustimia mä haluan lisää! Jipii!