Kurssipäivä nro 2

Suihkunraikkaana ajelin kohti Espoota ja tuntia numero 2. Olin taas ajoissa, mutta se ei mennyt hukkaan. Katselin edellisiä ratsastajia kentällä, oli menossa este-alkeet. Juttelin erään ratsastajan äidin kanssa ja aika hurahti. Pikapikaa suuntasin autolle, kypärä oli siellä.

Keräännyimme hevosten jakoon ja kuulin saavani Sakke-hevosen. Se olikin kentällä jo valmiina ja kävelin kohti pollea. Pidensin jalustimet sopiviksi ja edellinen ratsastaja auttoi mut selkään. Ja pidensi hän vielä reiällä sitä toista puolta. Hän vielä varoitti, että Sakke ei oikein tykkää että kukaan on hännässä kiinni, hyvä neuvo, kiitos! Oli oikein ystävällinen nuori!

Sitten sainkin lähteä kiertämään kaviouraa. Sakke-heppa tuntui ihan erilaiselta kuin edellispäivän ratsu ja käynti oli paljon reippaampi. Huomasin heti korvien luimivan, takana tullut ratsastaja oli liian lähellä. Tein voltin ja siirryin taaemmaksi, ei ollut kukaan hännässä kiinni! Tämäkin on yksi issikan ja ison hevosen eroista, muistan hyvin isohevosratsastajien kysymyksiä issikkavaelluksilla että tää menee ihan toisen hännässä kiinni, saako se mennä?

Käyntiä mentiin tosi reippaasti ja yritin välillä hieman hidastaa. Kaksi suokkia tuli ihan peesissä, joten siirryin taas taaemmaksi. Pysäytin polleni ja annoin muille hieman etumatkaa. Sitten pyysin liikkeelle ja Sakke hyvin viljakkaasti meni pitkillä askelilla eteenpäin. Kertakaikkisen hyvä käynti! Hieman otimme harjoitusravia, josta pikkaisen kyllä lusmusin. Mun selkä tuntui paukkuvan moisesta, mutta paremmin tämä meni kuin eilen. Oliko kyseessä erilainen ravi vai olinko jo mukamas oppinut jotain, mutta helpommalta tuntui.

Sitten tuli mun ihan lemppari-kohta! Lisää pujottelua! Jee! Toisella pitkällä sivulla tehtiin kiemuroita ja toisella mentiin ravia ja mä olin ihan tohkeissani saadessani oikeasti ohjailla pollea puomien ja kartioiden välistä. Mun on pakko saada omalle pollelle moinen rata, tahtoo lisää kiemuroita! =D

Opettaja sanoi että seuraavaksi otamme jalat pois jalustimista. Mun ilme oli varmaan sellainen että älä nyt hulluja puhu, mun pää on kolmen metrin korkeudessa ja tää on muutenkin jo tarpeeksi epävakaata... Otin kuitenkin jalat pois jalustimista ja menin hetken ilman. Ei se nyt niin pahalta tuntunutkaan! Sitten piti kaivaa ne jalustimet takaisin päkiän alle, missä onnistuin ihan hyvin. Tuokin on muuten vaikeampaa kuin meidän issikoilla, niillä kun on jalustinhihnan paikka poikittain jalustimen yläosassa ja siitä syystä jalustimet roikkuu jo valmiiksi poikittain.

Sitten viimeiset ravit ja loppukäynnissä otin jo ihan luontevasti jalat pois jalustimesta. Sakke kääntyi kauniisti pyynnöstäni kentän keskelle ja pysähtyi rauhallisesti odottamaan. Taputtelin ja kehuin ratsuani ja olin erittäin tykästynyt!

Edellinen ratsastaja tuli juttelemaan, hän toimi tallityttönä ja huolsi hevosia. Hän kysyi että mitäs tykkäsit Sakesta ja kehuin vuolaasti hevosta. Jossain vaiheessa jopa vahingossa sanoin että "Hyvä hauva!" Alkoi naurattaa, sanoin neitokaiselle että sori, tulee aina kehuttua kaverien koiria..

Mulla varmaan silmät loisti kun talutimme yhdessä Saken kohti tallia. Kerroin taustastani ja näin tallitytön silmistä selkeän innostuksen vastakaiun kun hän kuuli sanat oma heppa. Tuon tytön kanssa olisi kiva jutella enemmänkin hevosista, sillä hän on parempi ratsastaja kuin minä. Ja sen innostuksen takia tunsin heppatyttöjen sielujen sympatiaa, vähän väliä että ikäeroa on 3 vuosikymmentä!

Justiinsa. Nyt mä olen muutenkin kuin 12vee tyttö, joka miettii minkä hevosen hän seuraavalla kerralla saa. Kuinka ihmeessä mä jaksan huomiseen.... ;-)