Kurssipäivä nro 10

Voi hyvänen aika, tänään oli sitten se viimeinen kurssipäivä! Olin jo päättänyt hihkua "VEIKKO" heti kun tallille menen, ihan vain varmuuden vuoksi.

Ensin tosin katselin, kun tämä kauniin kimon ponin omistaja putsasi ja pesi hevostaan ja juttelin hänen kanssaan. Olivat menneet vain käyntiä ja ravia, kun kerta oli taas mukavat 29 astetta plussaa. Kysyin hepan nimeä ja tyttöä nauratti. Hän kertoi pollen olevan "Lihis". "Lihis?" kysyin. Sen oikea nimi oli jotain Finn, ei se Lucky Finn ollut, mutta jotain sinne päin. Kuulema entinen tuntipolle, tuntee nimensä Lihis. Mua nauratti, aika koomista!

Sitten tuli Minnikin jo paikalle, kiva kiva! Heti terve-sanan jälkeen hihkaisin "Veikko!", mutta Minni sanoi oitis että Veikko linkuttaa. No voi hitsin pimpula, kerroin edellisestä tunnista ja etten kauhean mielelläni Ellua ottaisi, ainakaan jos mennään laukkaa. Minni ehdotti Mossea, sillä kuulemma on parempi laukka. Noh, sillä sitten!

Susannakin tuli paikalle ja kävikin niin, että me olimme ainoat ratsastajat! Susanna sai allensa Monnin, jonka kanssa hän on tullut erittäin hyvin toimeen. Ja ei muuta kuin jalustimet oikean pituisiksi ja uralle!

Aloitimme kevennetyllä ravilla ja vaihteeksi minä olin edellä. Katsoin tarkasti oikean kevennyksen ja aloitimme tekemällä kummassakin päädyssä isot pääty-ympyrät. Sitten edelleen keventäen teimme joka kulmassa voltin ja samaten pitkien sivujen keskellä. Olin ihan tohkeissani, meni hienosti ja sain pidettyä hevosen ravilla tiukemmassakin kaarteessa.

Seuraavaksi Minni pyysi ottamaan jalustimet pois jaloista ja nostamaan jalat satulan eteen, siis samaan asentoon kuin jos laittaa jalustinhihnaa oikean pituiseksi. Olipas olo kuin kanalla orrella! :D Laskimme jalat rentoina alas ja otimme harjoitusravia ilman jalustimia. Se osoittautui aika vaikeaksi Mossella, pidin satulasta kiinni ja annoin pollen viedä. Muutaman pätkän jälkeen alkoi mennä jo paremmin ja välillä uskalsin jopa ohjatakin pollea. Ja hyvinhän tuo tuntui hidastavan ihan issikkain "soo-jaaa.." sanallakin. Ja sain jopa Mossen pääty-ympyrälle harjoitusravissa, ja ilman jalustimia! Jee!

Käyntipätkän jälkeen aloitimme laukkaharjoittelun ja sanoin Susannalle että menee edellä vaan. Monnipas ei ollut ollenkaan samaa mieltä, hän aikoo kyllä kulkea peesissä! No sitten ei auttanut muu kuin täti-ihmisen pistää polle laukalle, hui! Pari askelta laukkaa ja sitten niin komealle raville ettei tosikaan! :D Seuraavalla pätkällä sama juttu, onneksi sentään hevonen tajusi mitä mä pyysin. Kyllä oli hurjan tuntuista se laukka ja mä ruttasin taas satulan etukaarta uuteen muotoon. Mentiin yhteen suuntaan ja toiseenkin, mutta kyllä välillä hirvitti. Ravillehan Mosse siirtyi kuultuaan soo-jaa eikä mulla olisi ollut edes mitään mahdollisuuksia hidastaa kun molemmat kädet rutisti satulaa.

Sitten kysyin Minniltä että ei teillä ole yhtään sellaista satulaa missä olisi kauhukahva. Ei ollut, mutta Minnilläpä oli äiteensä nahkavyö lainassa! Se laitettiin satulan renksuista kiinni ja sitten uudestaan laukalle. Nyt päästiin jo vähän paremmin menemään, melkein koko kierros! Jos mua ei olisi jännittänyt niin paljoa, olisin ollut ylpeä suorituksesta. Ei se mitään, Minni oli ylpeä meidän kummankin puolesta, Susannakin oli tullut perässä laukalla koko pitkän matkan! Huh! Mulla vain rohkeus loppui kesken, en uskaltanut nojata tarpeeksi taakse jolloin se olisi ollut helpompaa. Aina pyrin pystyyn ja eteenpäin paino jalustimille, niinkuin issikoiden kanssa. Minnin käyttämä mielikuva rodeoratsastajasta auttoi tosi paljon, paitsi ettei mua niinkään innostanut se niillä useimmiten oleva lopputulos. Mutta asento oli sama ja mielikuva siitä jeesasi.

Sitten siirryimme takaisin raviin ja kevensimme tehden kulmissa ja pitkän sivun keskellä voltteja. Sain kehuja hyvistä pyöreistä volteista kumpaankin kierrokseen ja muistin katsoa menosuuntaan, kuten kirjoista olin lukenut. Tällä kertaa Mossea ei tarvinnut edes kovin patistaa, heppa meni laukasta innostuneena hyvää pitkää helppoa ravia. Ihana heppa! Parin pääty-ympyrän jälkeen olikin jo aika siirtyä loppukäyntiin ja otin oitis jalat pois jalustimista. Oikea polvi hieman ilmoitteli itsestään ja roikotin kinttuja pitkin hevosen kylkiä. Jokin ötökkä kiusasi Mossea masun alta ja pyyhin jalkaterillä niin pitkältä kuin vain ylsin. Mosse röhki, ilmeisesti tykkäsi!

Vielä Minni kehui meitä, kuinka olimme edistyneet tosi nopeasti ja samassa Mosse olikin jo sitä mieltä että tästä voitaisiin jo mennä loppukaartoon. Ehei, vielä mennään kierros käyntiä! Minniä nauratti, sanoi Mossella varmaan olevan tunnin munakello pään sisällä. Seuraavalla kierroksella sitten RATSASTAJA käänsi hevosen loppukaartoon, ei hevonen itse. Mosse seisoi nätisti kun tulin alas ja jäin odottamaan seuraavaa ratsastajaa. Kehuin Mossea ja poistin ötökät masun alta. Mosse nuuski mun kypärää ja röhkäisi, kiitos. Seuraava ratsastaja kiipesi ylös ja jäin hetkeksi juttelemaan hänen kanssaan Mossen tapittaessa kypärän lipan alta mua silmiin. Hassu heppa, olet tosi hyvä heppa!

Tästä kurssista jäi tosi hyvä fiilis. Mä olen oppinut NIIN monta asiaa, etten ole niitä vielä edes kaikkia sisäistänyt. Itsevarmuutta on tullut lisää ja hieman rohkeuttakin. Ja toi ravi on ollut ihan sikahauskaa, pujottelusta puhumattakaan! Olen tosi tyytyväinen että vika tunti meni laukkoineen hyvin, vaikka olikin jännät paikat. Varsinkin Minni oli opettajana loistava, selitti mitä tehdään ja miksi ja kehui heti kun onnistui. Tämä on ollut totisesti rahansa arvoinen! Ja nyt odotan mielenkiinnolla ensi viikkoa ja sennu-maastoleiriä issikoilla! JIPPII!