Tänä aamuna olikin oikein mukava herätys. Puhelin soi ja katsoin että tallilta soitetaan. Ensimmäisenä tuli mieleen, että hyvänen aika, pitikö mun mennä tänään eikä vasta huomenna! Onneksi ei ollut myöhästymisestä kyse, vaan Jaana kyseli mun päivän kävelysuunnitelmia. Enhän mä mitään ollut ajatellut, mutta voin kyllä lähteä tassuttelemaankin! Olisi kuulema tulossa neljä aloittelijaa, jotka tarvitsisivat jonkun kävelemään siinä rinnalla ja kertomaan issikoista, hevosista ja ratsastuksesta. Noh, kyllä se mulle sopii, mä jaksan jutella hevosista niin kauan kuin mua vaan kuunnellaan! Ja vähän enemmänkin, heh... =D
Tallin parhaat pollet oli varattu näille neljälle nuorelle naiselle. Tvistur, Svipa, Laikka ja Gustur saivat paljon huomiota osakseen ja naiset selkäänsä. Ilmeni, että yksi olikin tämän päivän sankari, eli polttarit oli kyseessä ja morsiammelle tietenkin talon paras polle alle, eli Tvistur.
Tvistur meni upeasti kärjessä, välillä vierellä, välillä kävellen mun takana. Se nuuski kovasti mun reppua, joo-o, siellä ne namit on. Kauniisti mentiin jonossa Gusturin pitäessä perää. Kerroin ratsastajille ylämäki-kevennykset ja muuta tarpeellista satulavöitä tarkistaessa. Kaikkien ratsujen nimetkin tuli suomennettua matkan varrella.
Oli hienoa kävellä siinä hevosten vierellä, aina välillä lämmin turpa tuli nuuskimaan kättä ja kuuma henkäys tuntui mukavalta sormissa.
Kysyin polttariseurueelta, että haluavatko he kokeilla tölttiä. Kun kerta kaikki halusivat, niin kerroin tölttiavut (paitsi Gusturille raviavut) ja näytin tolpillani miten siellä ollaan. Tvistur lähti ensimmäisenä matkaan ja minä juoksin vieressä. Muut tuli perässä ja hienosti meni kaikilla! Laikka ja Gusse taisivat tosin olla sitä mieltä, että ei tässä rehkimään aleta, kunhan nyt köpötellään kaikessa rauhassa. Oli kuitenkin hienoa, että tuleva morsian sai kunnon töltin allensa, hyvä Tvistur!
En edes muista milloinka mä olen viimeeksi juossut. Siinä sai tosiaan laittaa töppöstä toisen eteen, että pysyy hevosten tahdissa. Yleensä tulee kipitettyä maksimissaan junalle aamukiireessä, ei sitä vapaa-aikana... Mulla on varmaan aivan kuolleet jalat huomenna aamulla, kun pitäis lähteä kolmen tunnin ratsastukselle. Heppanami-tauot olivat hyvä tekosyy pysähtyä hetkeksi! =D
Pari pientä tölttipätkää kokeiltiin uudestaan ja sitten käännyttiin takaisin kohti laitumia. Tulomatkalla kerroin muutamat hyvät venyttelyohjeet ja kehoitin venyttelemään edes vähäsen, muuten on perin jäykkä ja kankea olo huomenna/ylihuomenna ja tuntuu siltä että reisien välissä on ratapölkky. Paraskin puhuja, olenko mä kertaakaan venytellyt reissun jälkeen!?! Tehkää niinkuin minä sanon, ei niinkuin minä teen.
Laitumella autettiin tuleva morsian pois satulasta, ei se toinen takajalka niin helposti noussutkaan hevosen lautasten yli. (Muistan omasta kokemuksesta ekalla kerralla miten se jalka jumiutui suoraksi eikä noussut tarpeeksi taakse ja alkoi naurattaa enkä meinannut päästä ollenkaan pois pollen selästä. Jalka koukussa pääsi paljon paremmin alas sieltä.) Sitten rapsutettiin hevosia kiitokseksi ja annettiin vielä yhdet namipalat. Täytyykin muistaa ostaa niitä lisää...
Reissu meni hienosti ja oli kivaa vaihtelua kävellä hevosten kanssa. Tvistur kuuntelee tosi hyvin ratsastajaa, vaikka se tällä kertaa kävelikin vieressä. Laikkakin kuunteli ja nosti turpansa hyvin äkkiä ruohotupsusta kun hihkasi kyseisen tammukan nimen. Kaikki hevoset tiesi kyllä, että oli aloittelijoita selässä, niitä pitää kohdella varoen.
Nyt täytyy vaan toivoa, että joskus toistekin pääsis kävelylle heposten kanssa, oli tosi mukavaa mennä ihan hissukseen ja puhua hevosista! Ihan sielu lepää... =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti