On se ankeaa herätä sunnuntaiaamuna kello 7! Hyvänen aika miten nukutti! Vilpoinen ilma kuitenkin herätti viimeistään siinä vaiheessa kun laitumelle päästiin.
Sain alleni Kronan, kauniin rautiaan liinaharja-tukkapollen. Kolmen tunnin vaelluksesta alkupätkä meni melko hitaasti, Laikka ja Gustur päättivät pitää tänäänkin kävelypäivän. Ehei, tuumasimme me muut ja jo löytyi taikatikku lähipajukosta vauhdittamaan menoa. Kronan laukka takkusi hieman ja aloin olla jo huolissani. Onko kavioissa vikaa? Satula vinossa? Minä vinossa? Rouva nimittäin hakeutui sitkeästi nurmikolle, pois hiekkatieltä. Tosin tämä polle omaa puskajussin luonteen, pöpelikköä pitkin tykätään mennä =D
Ennen yleisille teille menoa jalkauduin ja tarkistin satulavyön. Pidensin hieman jalustimia, jos niiden takia istuin vinosti. Samalla turpa nuuskutti kohisten taskua, siis sitä namitaskua, jos vaikka sieltä pomppais namupala suuhun! Sitten jatkettiin matkaa ja askel parani huomattavasti. Oliko oma istunta ollut pielessä, vai satulavyö liian edessä, mutta korjauksen jälkeen alkoi tasainen laukka löytymään töltistä puhumattakaan! Kronan töltti on kerrassaan ihana kun oikein päästään vauhtiin!
Taivaalta oli tihkunut vettä ja viimeisellä metsäpätkällä Krona veti puskain kautta, mutta onneksi oli Rainlegsit päällä. Melkoista kivikkoa oli paljastunut talven ja viime yön rankkasateen jäljiltä, joten siksihän se humma sinne reunaan veti.
Keskustelun lomassa unohdin katsoa mitä puskia on tulossa, kun jo kolahti otsalohkoon. Paksu oksa vetäs kypärää taakse ja taivuin taakse melkein lautasille. Toinen käsi ohjissa ja toinen yritti setviä oksia naaman edestä, jalat haki tukea pollesta, ettei satula vaan keikahtaisi. Kyllä sieltä päästiin ylös, mutta huomenna saattaa vatsalihakset vaatia ylityökorvauksia.
Loppumatkasta Krona teki stopin kun piti vielä käydä laukkaamassa pieni ylämäki reissun päätteeksi. Hän ei suostunut ymmärtämään, ettei mennäkään suoraan laitumelle, vaan tehdään pieni mutka. Siinä hetken pyörittiin "kolikon päällä" kuin väkkärä. Vasta kun muut meni kohti ylämäkeä, rouvakin suostui mukaan. Hieman Krona oli ihmeissään kun huomasi olevansa viimeisenä jonossa. Ja kun ne hitaammat oli laukatessa edessä, voi elämän kevät! Kun olis pitänyt päästä ohi! Takaisin alamäkeen kävellessä kammettiin omalle paikalle ja maailma oli taas oikein päin.
Laitumelle tullessa olin tosi ovela, sanoin muille että mä voin nousta pois ja laittaa portit kiinni. Muut meni edellä ja me Kronan kanssa tultiin perässä heppanameja rouskutellen... Hah! Huijattiin muita! Kyllä muutkin sai omansa, Laikka meinasi tosin jäädä vähemmälle kun Svipa tunki väliin.
Ostin eilisen reissun päätteeksi Horzesta heppanameja, ne näyttävät maistuvan hyvin pollukoille. Tuli mieleen, että jossain lasten heppakirjassa oli ohjeita heppanamien tekoon, siis leipoo kaurasta, melassista, omenoista ja muista makoisista aineista pellillisen "piirakkaa", leikkaa sen pikkusiksi paloiksi ja kuivattaa. Täytyisi joskus kokeilla... hmmm.... Seuraavalla kerralla olisi kuitenkin vuorossa porkkanan makuisia valmisnameja, mitähän ne niistä tykkäävät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti