Edelleen kiirettä pukkaa työrintamalla. Tulipa jälleen mieleen vanha sanonta "Varo mitä toivot, koska se voi toteutua!" Piti saada uusi työpaikka ja sitä toivoinkin, mutta töitä tuli mukana ihan urakalla! :D No en minä valita, töitä tehdään silloin kun niitä on!
Heppailut ovat olleet niin ja näin, Faxin omistaja on ollut ison osan heinäkuuta muualla ja mä olen innoissani hoivannut myös Faxia. Me ollaan tutustuttu tässä pikkuhiljaa ja mielestäni Faxukkeli on aika ihqu poitsu! Muutamia kertoja olen herralla ratsastanut ja meillä on mennyt tosi hyvin. Mörrin ja Faxin liikuttamisessa mua ovat käyneet auttamassa Vilma-neiti (Mörrillä) ja Tua (kummallakin). Mörrillä ollan menty riimulla ja Faxille laitettiin Mörtsin kuolaimettomat, kesäfiiliksissä kun ollaan!
Ratsastuksesta olen oppinut paljon Faxin selässä, se kun ei ole ihan aloittelijoiden polle. Kilttihän se on kuin mikä, mutta aloittelijan kanssa se kyllä lusmuaisi pahemmin kuin tuntsaripollet kaikki yhteensä :) Se vaatii ratsastamista, kun taas Mörrin selässä voi istua, nauttia ja katsella maisemia totaalisen rentona. Faxin kanssa opin hieman ottamaan niitä ohjiakin käsiin, antamaan pohkeita ja istuntaa. Mentyäni muutaman kerran Faxilla, oli ihana palata oman palleron selkään vain olemaan ja antamaan Mörrin hoitaa homma kotiin!
Paitsi että Mörri oli selkeästi paljon enemmän kuulolla! Varmasti tämä johtui siitä, että olin edelleen hieman "Faxi-moodissa" ja aika lailla skarpimpana. Satulalla menimme suurimman osan aikaa ja meillä kummallakin oli hillittömän hauskaa posottaessamme kiitoravia Faxin perään! Voi sitä päristelyä, meistä kumpikin päristeli niin että metsä raikasi! Ja viimeistään siinä vaiheessa kun multa pääsi aina kunnon naurunremakka, ääni kuului varmaan Kattilalta Haukkalammelle!
On ollut mielenkiintoista seurata Mörrin ja Faxin elämää ihan likeltä, ne kun ovat olleet kolmistaan Vísirin kanssa tuolla isolla laitumella. Tuntipollet siirrettiin kauemmalle laitumelle heinäkuuksi ja tämä meidän ruuna-kolmikko jäi kirmailemaan isolle laitsalle. Kirmailuun mäkin otin osaa, Mörri oli heti juonessa mukana ja ravasi päätään viskovan ja päristelevän Tätinsä vieressä leveästi hymyillen. Faxi hieman katseli, mutta tuli perässä kuitenkin Vísirin todetessa että hulluja nuo kaikki.
Seuraavalla kerralla yritin itse saada hevoset mukaan leikkiin, mutta Mörri ei ollut kiinnostunut sillä hetkellä kuin syömisestä. Faxi vilkaisi kerran ja ryhtyi syömään, mutta Vísirin koko olemus oli yhtä suurta kysymysmerkkiä. Mitä ihmettä se Täti tekee kun se ravaa heidän ympärillä, viskelee päätään ja hyppii ja päristelee?!? Mörri näytti sanovan muille että ollaan jätkät tässä ihan vain kaikessa rauhassa, ei se Täti kauaa jaksa juoksennella! Mua nauratti, mutta päätin kokeilla Faxia. Kävin taputtamassa Faxia takamukselle, hihkaisin "HIPPA!" ja lähdin laukka-askelin karkuun. Faxi käänsi laiskasti päätään, ööh, ei hän nyt just kyl kerkiä. Tulin takaisin hevosten luo päristellen Vísirin katsoessa hyvin tarkkaan. Annoin pojan nuuskuttaa mun kättä ja kun se otti pari askelta mun suuntaan, lähdin uudestaan laukalla karkuun. Vísir jäi seisomaan ja päristeli itsekin, se oli varmaan ihan siinä rajalla, että lähtiskö mukaan vai ei. Mua alkoi naurattaa sen koko olemus ja sitten jo pyörryttikin kun olin viskellyt päätäni siinä laukatessa. Oli pakko hidastaa ja hengästää hetken, motkotin vain kolmikolle että laiskoja ovat, YKSIKÄÄN ei lähtenyt mun kanssa leikkiin! Mutta aivan varmasti saan vielä Vísirin leikkiin mukaan, kunhan vain yritän tarpeeksi :D
Olemme käyneet Mörrin kanssa taas sienessäkin. Kantarelleja on paljon tänä syksynä ja yksi päivä raahasin varsin vastentahtoista hevostani sienimetsään. Että sitä laiskotti! Tosin siinä vaiheessa kun Mörri hoksasi että tää on sieniretki, se ei meinannut enää lähteä metsästä laitumelle. Miten voi hevosen kanssa aina välillä olla hankalaa! Ensin raahaat sen metsään, sitten raahaat sen POIS sieltä. Ei ole hevosella kiire mihinkään laitumelle, kun on sieneen kerta päästy! Käväisi mielessä hankkia parimetrinen rullalauta, minkä päälle saisi pollen seisomaan. Olisi nimittän pikkasen kevyempi vetää se 400 kiloa ylämäkeen...
Eilen mun ihana Mörri-Pörri yllätti taas totaalisesti. Sillä on taito esittää kaikkea uutta/erikoista aina silloin kun sitä vähiten odottaa. Mä olen yrittänyt hakea tölttiä herralta jo jonkin aika, mutta kokoaminen riimun kanssa ei tietenkään ole niitä helpoimpia tehdä. Nyt laitoin poitsulle kuolaimettomat ja pelkän lampaankarvahuovan ja hän päättikin sitten esittää mulle jo menomatkalla hidasta tölttiä! Ei ole kerennyt edes lihakset lämpimiksi, kun jo tunsin Mörrin kokoavan itsensä ja lähtevän hitaalle töltille! Mä aloin jo hihittämään onnellisena, hihkuin "Minna, me mennään töltillä, me mennään töltillä, me mennään vieläkin töltillä!!!" Sitten nauroin ääneen ja Mörri päristeli tyytyväisenä, hän oli onnistunut ja sai Tätin nauramaan!
Se meni seuraavallakin pidemmällä pätkällä samaa hidasta tölttiä, selkäranka vain nousi huovan alla kun poitsu pisti tölttivaihteen silmään. Mä jatkoin hihkumista ja nauramista ja olin totaalisen fiiliksissä! Ja vieläpä se hidas töltti! Ai jukra kun olin ylpeä hevosestani! Okei okei, paikoin se oli hieman passitahtista, mutta suurimman osan ajasta tahti oli kunnon nelitahtinen! Wuhuu! Mörrillä tuntuu luontaisesti olevan hyvä rytmitaju, olkoonkin että sen käyntikin on välillä hieman passitahtista. Mörriäisen ravihan on aivan loistavan tahdikas! Itselläni on tarkka rytmikorva, kellosepän koulutuksessa sitäkin piti seinäkellojen kanssa harjoituttaa edelleen. Mun rytmitaju tosin ei aina välity näihin pitkiin raajoihini, mutta kuulen sen erittäin selkeästi ja epäpuhdas rytmi tuntuu vielä takalistossakin. Sain Mörrin useasti vielä töltille, sekä mennessä (TOD. harvinaista) että tullessa. Oli poitsu ansainnut porkkanansa, mun fiilikset olivat sfääreissä! :D
Tämä on ollut aika hieno heinäkuu. Ötököitä kyllä on ollut aivan liikaa, 8 ampiaisen pistoakin olen tässä yksi päivä saanut, mutta muuten kerrassaan mukavaa. Olen tutustunut oman hevoseni lisäksi kahteen toiseen ihanaan ruunan rupsukkaan, jotka kummatkin ovat opettaneet hevosista uusia asioita. Luonne niillä on jokaisella erilainen ja aina välillä huvitti omat huomiot, "Niin, eihän tämä tosiaan ole Mörri!" Kerrassaan hurmaavia poikia koko Ruuna-Ryhmä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti