Minnan Faxi-hepan islantilainen ex-omistaja Maggi vei meidät tutustumaan Gangmyllanin talleihin, missä oli kasvatusta, ratsutusta ja ties mitä kaikkea. Tallia piti norjalais-islantilainen pariskunta ja he näyttivät tilojansa meille. Yksi tammoista oli aivan selvästi maailman kaunein tamma, pää niin siro ja kaunis, silmät uskomattoman upeat mantelin muotoiset, että olimme Minnan kanssa aivan haltioissamme. Ja eräs sinisilmäinen hurmuri-ori näytti taivaan merkkejä ratsastajalleen Olilille maneesissa, tappeli vastaan mutta luovutti viimein taitavalle norjalaisnaiselle.
Samalla matkalla näimme sen pellon, missä Faxi oli syntynyt ja otin siitäkin tietenkin kuvia. Maggi pyöritti meitä myös Reykjavikissa ja vei meidät syömään ravintolaan, missä on aivan totaalisen parhaat hampurilaiset ikinä! Ja ne on nelikanttisia! Mä otin sellaisen, minkä nimi oli Animal Park. Siinä oli 120g naudanlihapihvi, 120g lampaanlihapihvi, pekonia, juustoa, salaattia, sipulia, kastikkeita, valtava määrä ranskalaisia ja niihin jotain kastiketta vielä lisäksi. Oli meikäläinen kuulkaa täynnä sen jälkeen! Jälkkäri jäi syömättä...
Seuraavana päivänä Ishestarin ekan retken mukana oli noin 50 ihmistä, eli aivan liikaa mulle (nimim. "Erakko"). Alta puolet tosin siirtyi "Experienced riders" ryhmään, johon toivoin hartaasti kuuluvani. Mulla on aina välillä näitä kohtauksia että enhän mä oikeasti osaa ratsastaa muuta kuin omalla Pörriäiselläni puskassa, jne... Menin kuitenkin edistyneempien ryhmään ja pomputtelin menemään possupassilla herralla nimeltä Séra Jón (eli Reverend John, laus. Sjera Joun). Oikein ystävällinen heppa, sinisilmäinen musta komistus, kuulema lauman johtajakin. Tauolla sain ohjeita töltin löytymiseen ja kyllä se sieltä löytyikin.
Tauolla söimme keittolounaan tuoreen kuuman leivän ja voin kera ja lähdimme sitten uudestaan reissuun reippaasti pienemmällä porukalla. Meitä taisi olla 7+ohjaaja, ja meno oli heti alusta haipakkaa. Hevosta olisi saanut vaihtaa tauolla, mutta ajattelin että kun kerta tunnen edes vähän tätä hevosta, niin kipeänä on turvallisempaa ottaa se sama alle. Olin pienessä flunssan alussa ja mulla oli ilmeisesti ollut kuumettakin edellisenä iltana, muttei se menoa haitannut. Mä tulin milloin mitäkin askellajia viimeisenä Jounin kanssa, useimmiten varmaankin possupassilla. Kaikki ylämäet pyysin laukkaa, jota Joun-herra mulle auliisti antoikin.
Ekan tauon aikana kävimme katsomassa Maria-paimenen luolia, missä Maria-neito oli viettänyt talven lampaidensa kanssa. Kunhan siis löysimme sen, tyynesti kävelimme kyseisen nähtävyyden ohi ja talsimme kamalaa ylämäkeä kunnes mä luovutin. Alas tullessa sitten löytyikin luolat ja aika komeat luolat olikin kyseessä!
Jatkoimme taas töltillä/possupassilla/passilla/laukalla matkaa ja mulla oli pienoinen ihmetys päällä. Siis että olisi ollut kiva kävellä muutenkin kuin vain isoimmat alamäet ja NAUTTIA maisemista, hevosista ja tunnelmasta. Tuntui että oli kamala hoppu koko ajan kun piti mennä hirveetä vauhtia eteenpäin.
Toisella pysähdyksellä otimme hikisiltä hevosilta satulat pois ja päästimme ne tarhaan. Hevosten levätessä kävimme katsomassa toisen lammaspaimenen asumuksen, mikä oli todella mielenkiintoinen. Luolaan oli rakennettu kivistä "talo", jossa oli ikkuna ulos ja ovi ja pystyin vain kuvittelemaan, miten siellä on asuttu talven läpi lampaiden kanssa. Lampaanlihasta ei tietenkään ollut pulaa, mutta lämmitys on varmasti aiheuttanut ennenaikaisia harmaita hiuksia. Tässä kohtaa sain maisemistakin jo jotain tolkkua ja kuvia otettua.
Saimme satuloitua hevoset, jotka eivät ehkä ole ihan yhtä helppoja kiinniotettavia kuin meikäläisen polle. Pistimme taas pökköä pesään ja vauhti oli melkoinen. Olin jo tosi väsynyt reissusta ja Jón-heppa pyrki kärkeen. Antaa mennä vaan, mä pompin selässä ja yritin välillä saada pollen possuilemasta töltille. Mä olin NIIN poikki kun pääsimme takaisin tallille, ettei muu auttanut kuin lähteä hotelliin lepäämään. Oli raskas reissu, mutta ihan mielenkiintoista kuitenkin.
Matkoille on kiva lähteä, mutta oli ihanaa tulla takaisin kotiin. Odotin oman pollukkani näkemistä ja arvostin entistä enemmän omaa järkevää, tasaiset askellajit omaavaa ja okei okei julmetun itsepäistä hevostani! Mörri on niin luotettava ja hauska, ihana, sekä aina loistavan maalaisjärjen omaava kultakimpale. Mä en vaihtaisi omaa poitsuani mihinkään kisa-, matkaratsu,- tai puskapolleen, Mörri on mulle täydellinen herrasmies! <3 br="br">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti